Erämaa

En enää, erota
päiviä toisistaan.
En muista niiden nimiä.
Ne ovat kuin, autio erämaa,
vailla jalanjälkiä.

Ne vain, sulautuvat
toisiinsa. Samankaltaisina.
Viileinä ja tyhjinä.
Mikään, ei tuo niihin sisältöä,
ei merkitystä.

Vain sinä, voit
muuttaa kaiken.
Kirjoittaa rakkaudellasi,
kaikista kauneimmat sanat,
elämäni lauluun.
7192
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Luontona erämaa on kaunis mutta jos
ihmisenä olisi erämaa itselleen
kuin toisilleen - tuntuu kolkon
kylmältä,

kuin elämää ei olisikaan.

Herättävä runosi
ihmisen aitiudesta.

Äänestä
  • Aloittaja

    kiitos vierailustasi pitkästä aikaa.
    On ollut kiireitä, en ole viime aikoina käynyt palstalla muuta kuin pistäytymässä.
    Mukavaa kevään odotusta toivottelen...

    Äänestä

  • old_profile_43456 kirjoitti:

    kiitos vierailustasi pitkästä aikaa.
    On ollut kiireitä, en ole viime aikoina käynyt palstalla muuta kuin pistäytymässä.
    Mukavaa kevään odotusta toivottelen...

    Kiitos - kun näin hyvin suhtauduit
    käyntiini,sillä runosi herätti
    tavallaan - siitä myös pikku kommenttini,
    näin "tuttuuden"ohessa.

    Hyviä hetkiä Sinulle.

    Äänestä

vain hänellä on se taika hallussaan, joka saa
Sinut elämään.

Hiukan tummempi runo Sinulta, kuin aiemmin.
Mutta yhtä soljuvaa tekstiä kaikki tyystin.

Äänestä
  • Aloittaja

    nämä pääsiäisen tummat sävyni.
    Kyllä minä löydän taas aikanaan, sen kirkkaan valkeankin.

    Äänestä

On jälkiä siellä on elämää,
on ääniä täynnä tuo erämaa.
Mut laaja on ja vaativa,
se ei ketään päästä helpolla.
Jos erämaa on sinussa niin aina olet sä orpona,
sillä hitaasti aika vierii pois,
se niinkuin jäinen virta ois.
Mut joskus kuuma on tuo erämaa ja silloin,
rauhaa hakea saa,
sil elämää kun puruaa, tuo outo kuuma erämaa.
Jos sielu sun on erämaa niin rakkautta oikeaa,
se antaa kokijalle sen,
mut kahlitsee myös sydämmen.
Sä toivot laulua sydämmeen,
ne sanat joita kuulla saat on kuin kuiskaus erämaan.
Ne viekoittaa ja lumoaa, mut samalla ne opettaa,
sä kunnioita luontoa, sil kerran vielä aika on jolloin maa taas tyhjää täynnä on.

Äänestä
  • Aloittaja

    kiittelee tästä runostasi...

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


old_profile_43456 kirjoitti:

En enää, erota
päiviä toisistaan.
En muista niiden nimiä.
Ne ovat kuin, autio erämaa,
vailla jalanjälkiä.

Ne vain, sulautuvat
toisiinsa. Samankaltaisina.
Viileinä ja tyhjinä.
Mikään, ei tuo niihin sisältöä,
ei merkitystä.

Vain sinä, voit
muuttaa kaiken.
Kirjoittaa rakkaudellasi,
kaikista kauneimmat sanat,
elämäni lauluun.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu