Kirjoitan tämän nyt koska se helpottaa pikkasen. En omista suomi24. oleva nimimerkkiä joten katson jos vastaan viesteihin. Aloitetan kai. Olen 27v terveen elämäntavan omanut mies ja nyt viimeisen 5 vuotta olen kärsinyt paniikkihäiriöstä tosin seroxat on auttanut siihen mutta liitännäisoireita uskon jo olevan minulla lapsuudesta asti kai. Olen ollut myös perheväkivallan kokenut ja sitä en halua kokevan kenenkään kun lapsuus ei ole sitä miltä se oli jne et saa sitä korjatuksi. perheseen kuului sisko ja velipuoli kunnes aikoinaan velipuoli muutti teiniiässä isän luokse ja me muuhun ulkomaille. nyt omalta osaltani olen lapsuuden ajan kuvia mielessäsi katsonut jne muistiini tuonut ja yrittänyt ymmärtää mitä tein väärin ja minkälainen olin ja yrittänyt ikäänkuin verrata nyky hetkeeni. samalla sain vuosi sitten selville erään yllättävän FAKTAN nimittäin en olekaan oman isän lapsi jota en ole nähnyt 22 vuoteen ja sitten äitini joka myös on raittiin elämäntavan omannut kertoo että sinulla oli isä joka oli poliisilaitoksella etsivän ammatissa ja sinä olet yhdenyön tulos. en koommin saanut selville mikä oli isäni nimi jne missä asui mutta sen sain selville että Hänellä on 3 lasta ja omakotitalo. Pitääkö mielestäni alkaa arkistoista setvimään missäs hän nyt asuisi ja koputtamaan ovenpäälle että tässä minä olen.
Selvennykseksi sen että vuodesta 1982 oli minulla isa jota luulin aluksi isäksi kunnes vanhemmat erosivat ja äitini meni uudestaan avioliittoon uuden miesystävän kanssa kunnes syntyi minulle ja siskolle velipuoli ja sitten aikanaan velipuoli meni oman isänsä luokse asumaan ja minun äiti erosi kyseisestä miesystävästään. Joten nyt äiti asuu yksin ja sisko ja minä erillään ja sain selville äidin kertoessan sen että nyt hän ymmärtää miksi sinä pikkupojasta olit niin reilu ja autoit ,muita jne etkä ollut tuhma ja jos olin niin tunsin syvää syyllisyyttää joka näkyi päältäpäin. Olenhan tavallaan koko ikänsä kasvanut yksin ilman mitään isäahmoa ja se on asia jota tulisi uudelleen ikäänkuin pikku hilja ohittaa.
Selvennykseksi sen että vuodesta 1982 oli minulla isa jota luulin aluksi isäksi kunnes vanhemmat erosivat ja äitini meni uudestaan avioliittoon uuden miesystävän kanssa kunnes syntyi minulle ja siskolle velipuoli ja sitten aikanaan velipuoli meni oman isänsä luokse asumaan ja minun äiti erosi kyseisestä miesystävästään. Joten nyt äiti asuu yksin ja sisko ja minä erillään ja sain selville äidin kertoessan sen että nyt hän ymmärtää miksi sinä pikkupojasta olit niin reilu ja autoit ,muita jne etkä ollut tuhma ja jos olin niin tunsin syvää syyllisyyttää joka näkyi päältäpäin. Olenhan tavallaan koko ikänsä kasvanut yksin ilman mitään isäahmoa ja se on asia jota tulisi uudelleen ikäänkuin pikku hilja ohittaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tiedätkö, kertoiko äitisi yhden yön isälle sinun syntyneenkään. Minusta voit ilmoittautua isällesi ja hänen lapsilleen, jos itse haluat. Mistä sen tietää, vaikka isukillasi olisi muitakin yhden yön lapsia, jotka ovat ilmoittautuneet. Ja mistä sen tietää, miten iloinen yllätys olisit isällesi ja hänen perheelleen. Mielestäni ei pidä väistyä, jos ei halua. Nykyään ollaan kovin yksinäisiä joten voi olla että kaikki ilahtuvat uudesta sukulaisesta.
Sinulla on oikeus ajatella ihan vaan itsesi kannalta tätä asiaa. Isäsi on iso mies, kyllä hän totuuden kestää.