halusin vaan kiittää kaikkia niitä kivoja ihmisiä jotka jakso varmistaa, että koko lapsuuteni sekä nuoruuteni ja sitä kautta koko loppu elämäni on pilalla.
nyt ei enää millään ole mitään väliä eikä paljon kiinnosta mikään.
olen tällä hetkellä täydellinen ihmisraunio ja jopa sosiopaattisuuden tasolle tunnevammainen, en tunne mitään muuta kuin ahdistusta.
ja tiedoksi vaan, että en ole suunnitellut mitään ampujaisia järjestää tai muutakaan joukkohautajaistilaisuutta, että nukkukkaa vaan ne yönne rauhassa.
syy miksi kirjoitin on lähinnä koominen, MIKSI MINÄ? MIKSI? mutta siis no miksi. mitä vittua oon teille tehny saatana, eikö voi antaa toisen olla rauhassa? nauttisin kyllä äärettömän paljon siitä, jos saisitte joskus kokea samaa kuin mitä minä olen kokenut.
ihan turha muuten itkeä, että no ku mää olin semmonen kiusaaja mutten oo ennää oon muuttunu ihminen en kiusaa ennää anna anteeksi nyyh nyyh. yksinkertasesti terkkuja kaikille teille ihanille kiusaajille: haistakaa paska.
että silleesti. tämmönen tarina tällä kertaa.
nyt ei enää millään ole mitään väliä eikä paljon kiinnosta mikään.
olen tällä hetkellä täydellinen ihmisraunio ja jopa sosiopaattisuuden tasolle tunnevammainen, en tunne mitään muuta kuin ahdistusta.
ja tiedoksi vaan, että en ole suunnitellut mitään ampujaisia järjestää tai muutakaan joukkohautajaistilaisuutta, että nukkukkaa vaan ne yönne rauhassa.
syy miksi kirjoitin on lähinnä koominen, MIKSI MINÄ? MIKSI? mutta siis no miksi. mitä vittua oon teille tehny saatana, eikö voi antaa toisen olla rauhassa? nauttisin kyllä äärettömän paljon siitä, jos saisitte joskus kokea samaa kuin mitä minä olen kokenut.
ihan turha muuten itkeä, että no ku mää olin semmonen kiusaaja mutten oo ennää oon muuttunu ihminen en kiusaa ennää anna anteeksi nyyh nyyh. yksinkertasesti terkkuja kaikille teille ihanille kiusaajille: haistakaa paska.
että silleesti. tämmönen tarina tällä kertaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Kosto on suloinen", mutta voit jo nauttia siitä ajatuksesta, että mitä suuremmalla todennäköisyydellä kiusaajista ei tule yhtään mitään. Se on ihan tieteeellisesti todistettavissa, sillä kiusaajat.. ei ne vaan opi mitään. Jos saisit itse koottua elämäsi takaisin kokoon ja hommaamaan ammatin itsellesi (vai onko kenties jo) ja jatkat tyytyväisenä elämää. Näin olisi parasta ja unohtaa kiusaajat, sillä kukapa ei olisi KOSKAAN ollut kiusattuna?
"jatkat tyytyväisenä elämää"
Tuota jos on koko lapsuus ja nuoruus paskana ja saman tien meni mielenterveys, ei elämästä tule enää nauttittavaa.
"Näin olisi parasta ja unohtaa kiusaajat"
Et sä niitä voi vaan unohtaa kun joka päivä kouluunmeno on ollu niin vastenmielistä ja koko ajan pelko, että mitä ne nyt keksii ja sitä rataa. Ei sellasia unoheta. Ei sellasia unoheta, jotka on sun elämäs tuhonnu.
"sillä kukapa ei olisi KOSKAAN ollut kiusattuna?"
Voi pikku poikaa, sulla ei oikeesti oo mitään kokemusta kiusaamisesta. Ei se tunnu miltään, jos perään huudetaan, että "pinkit kalsarit!" jos vertaa sitä siihen, että joka ikinen päivä, joka ikinen tunti, ihan kaikkialla missä sä kiusaajas näät, joku aina kaivaa esiin jonku aiheen mistä kiusata.
Jonttu, ihan näin vaan vinkkinä, että älä puhu asioista, joista sä et oikeesti tiedä paskan vertaa, okei? Se olis sulle parasta, säilyttäisit ees osan kasvoistas, you know?
"Tuota jos on koko lapsuus ja nuoruus paskana ja saman tien meni mielenterveys, ei elämästä tule enää nauttittavaa."
Yks, yksinkertanen kysymys: Mitäs sit meinaat tehdä(elämässäs seuraavana), elää loppuelämän vihaisena ja traumaattisena?
Olet vanhana sitten sellänen äkänen yksinäinen mummeli joka rähjää pihalla leikkiville lapsille?
Siinä se yksinkertaisuudessaan onkin.
"Olet vanhana sitten sellänen äkänen yksinäinen mummeli joka rähjää pihalla leikkiville lapsille?"
Mäki halusin joskus elää pitkään täällä, mutta sitte mä avasin silmäni...
Onpas täällä ikäviä ihmisiä... Itseäni kiusattiin koko ala- ja yläasteen ajan, lukio meni pitkälti nurkassa yksin istuen, ilman miinkänlaista perheen ulkopuolista sosiaalista verkostoa. Pikkuhiljaa siitä pääsee vaan yli, positiivinen asenne auttaa! Elkää jääkö ihmiset tuleen makaan, tsemppiä ja jaksamista. Ystäviä ei vieläkään ole paljon mutta olen saanut jo suurimman osan itseluottamuksesta ja sosiaalisuudestani takaisin. Kohta pitäis töitä varmaan alkaan hankkia, kyllä elämä on ihanaa ja mahtavaa, siitä pitää vain osata ottaa kaikki irti omalla tavallaan. Piristystä Susan Boylesta tähän loppuun. Uskon hänenkin joskus kärsineen vaikeaa syrjintää ulkonäkönsä vuoksi (ei ole vielä 47 vuotiaanakaan saanut suudelmaa), mutta jaksaa hyvin ja nauttii elämästä: http://www.youtube.com/watch?v=9lp0IWv8QZY Asenne kondikseen ja etiäpäin ihmiset!
Juu, aika ikävältä ihmiseltä sä vaikutat.
hitaasti, hitaasti, hitaasti ala unohtaa ne tyypit, sillä mieti miten paljon ne saa mielihyvää siitä et muistat ne koko loppuelämäs? Kokemuksia ei kykene unohtamaan, mutta yritä hitaasti unohtaa nämä paskat, ja pidä huoli ettei kukaa muista niitä ku ne delaa.
Mikä tilanne onkaan nyt niin se aina parempaa muuttua voi.
Ja myös itse sen parempaan saat käänneyttyä.
Voit aina mennä puhumaan ammattilaiselle.
Puhuminen auttaa.
Se purkaa jännitystä ja myös tiettyjä huonoja ajatusmalleja, jotka voivat aiheuttaa ahdistusta.
Ammattilaisia löytää niin terveyskeskuksista kuin seurakuntien diakoneista, diakonissoistta ja nuorisotyöntekijöistä.
Mennyt ei meitä pidättele eikä tulevaa se kahlitse.
se, että jouduit niin pitkäksi aikaa nokittavaksi vai jotkin kiusaajien lauseet, jotka jäivät mieleesi kummittelemaan ja aiheuttamaan epävarmuutta? Ainakaan kiusaajien niin sanotuilla ajatuksilla sinusta ja paljon muustakaan ei ole mitään merkitystä (kun et kerran ole mikään pahantekijä), ne ovat yleensä täyttä soopaa, epäloogisia langanpätkiä. Älä anna lukumäärän hämätä. Miljoonalla kakkakärpäsellä voi ihmisen kannalta katsottuna olla erittäin huono maku... Rupeat vain miettimään, mikä ala tuntuisi sopivalta lahjasi huomioon ottaen. Etpähän ole enää sinisilmäinen etkä sellainen, joka ei uskoisi, että kiusaaminen on vakava asia. Voit siis tukea muita.