Naisilla on Suomessa asiat paremmin kuin miehillä.
Ja tasa-arvoa on nykyään se, että kaikki huomio kiinnitetään niihin ongelmiin joita tytöillä ja nuorilla naisilla on, mutta poikien ja nuorten miesten ongelmat vain vaietaan pois eikä niihin edes yritetä löytää mitään ratkaisua. "Ei pojilla/nuorilla miehillä mitään vaikeuksia ole, ja jos on niin kyllä he selviävät hammasta purren!" on yleinen linja. Ja silloin kun miesten ongelmia tuodaan esille, niin silloin esitetään, että syy on miehissä itsessään.
Muistan parin vuoden takaa mtv3:n uutisen, jossa tuotiin esille suomalaislasten pahoinvointi muihin pohjoismaihin verrattuna. Artikkelissa puhuttiin aluksi lapsista, sitten puhuttiin tyttöjen itsemurhien hälyttävästä tasosta Suomessa ja tyttöjen masennuksesta, sitten taas siitä että lapsilla on vaikeaa. Ei sanaakaan siitä, että poikien kohdalla itsemurhaluvat ovat viisinkertaiset, ei mitään poikien masennuksesta eikä mitään muutakaan siitä kuinka vaikeaa pojilla Suomessa on. Ja yleensäkin uutisointi on Suomessa tuollaista, miehet siivutetaan täysin.
Ehkä tätä kuvastaa hyvin sekin täällä Suomen kulttuurissa, että aina kun lehdessä tai laulussa tai missä vaan on jokin tarina, niin niissä poikkeuksetta menee aina niin, että "oli tyttö joka oli onneton jne jne.. ehkä joskus vielä asiat ovat paremmin ja hän on onnellinen", mutta missään tarinassa ei kyseessä ole koskaan poika joka oli onneton jne jne jne.
Parisuhderintamallakin naisen on helpompaa saavuttaa parisuhde kuin miehen. Miehellä on paljon suurempi riski jäädä elämässä täysin yksin. Ja yleensä naiset eivät edes tajua kuin etuoikeutetussa asemassa he tässäkin asiassa ovat.
Ja tasa-arvoa on nykyään se, että kaikki huomio kiinnitetään niihin ongelmiin joita tytöillä ja nuorilla naisilla on, mutta poikien ja nuorten miesten ongelmat vain vaietaan pois eikä niihin edes yritetä löytää mitään ratkaisua. "Ei pojilla/nuorilla miehillä mitään vaikeuksia ole, ja jos on niin kyllä he selviävät hammasta purren!" on yleinen linja. Ja silloin kun miesten ongelmia tuodaan esille, niin silloin esitetään, että syy on miehissä itsessään.
Muistan parin vuoden takaa mtv3:n uutisen, jossa tuotiin esille suomalaislasten pahoinvointi muihin pohjoismaihin verrattuna. Artikkelissa puhuttiin aluksi lapsista, sitten puhuttiin tyttöjen itsemurhien hälyttävästä tasosta Suomessa ja tyttöjen masennuksesta, sitten taas siitä että lapsilla on vaikeaa. Ei sanaakaan siitä, että poikien kohdalla itsemurhaluvat ovat viisinkertaiset, ei mitään poikien masennuksesta eikä mitään muutakaan siitä kuinka vaikeaa pojilla Suomessa on. Ja yleensäkin uutisointi on Suomessa tuollaista, miehet siivutetaan täysin.
Ehkä tätä kuvastaa hyvin sekin täällä Suomen kulttuurissa, että aina kun lehdessä tai laulussa tai missä vaan on jokin tarina, niin niissä poikkeuksetta menee aina niin, että "oli tyttö joka oli onneton jne jne.. ehkä joskus vielä asiat ovat paremmin ja hän on onnellinen", mutta missään tarinassa ei kyseessä ole koskaan poika joka oli onneton jne jne jne.
Parisuhderintamallakin naisen on helpompaa saavuttaa parisuhde kuin miehen. Miehellä on paljon suurempi riski jäädä elämässä täysin yksin. Ja yleensä naiset eivät edes tajua kuin etuoikeutetussa asemassa he tässäkin asiassa ovat.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Niin kyllähän noista miesten/poikien ongelmistakin on alettu puhumaan, mutta on se vielä aika vaimeaa. "Pojat on vaan niitä huonoja sopeutumattomia öykkäreitä."
Itse olen lähtöisin kunnon "lintukodosta". Tarkoitan siis koko kasvinympäristöäni, eli maalta pikku kaupungista. Tuntuu aika karmaisevalta, koska tunnen omasta lapsuuden piiristä viisi sellaista suunnilleen oman ikäistäni miespuoleita henkilö, jotka ovat itsemurhan tehneet. Eivät ole ihan lähintä ympäristöä, mutta henkilöitä joiden kanssa olen nuorempana ollut tekemisissä.
Reilu testosteronin eritys vaikuttaa ajatteluun siten, ettei pienimmistä asioista herkistytä. Hyvä jos vähän isommistakaan. Naisilla erittyy sen sijaan estrogeeniä testosteronia enemmän, joten tilanne on toistepäin. Naiset ovat herkkiä, arkoja ja henkisen tuen tarvitsevia. Olisivatpa sitten fyysisesti voimakkaita (isoja ja rintavia) tai heiveröisiä (kevyitä), niin heissä elää silti sama avuton-nainen pään sisällä.
Ei siinä paljon hormonit auta, jos elämä on muuten vaikeaa. Eikä haittaa, jos on helppoa. Sekä miehillä että naisilla on herkät ja ei-niin-herkät puolensa.
Voi miten katkeraa tekstiä kirjoitatte. Miehet ovat (noin yleisesti) naisia vahvempia fyysisesti ja naiset taas ovat henkisesti miehiä vahvempia. Sehän on ihan loogistakin.
vahvempia.
Mitä katkeraa siinä on, jos nämäkin asiat joskus sanotaan ääneen?
Mieti, miten suhtautuisit, jos joku nainen puhuisi vastaavia valittaen naisten asemaa ja kehuen miehiä.
Tosiasia on se, että meillä valtaosa kaikkein kehnoimmin voivista on miehiä. Ja valtaosa tasa-arvokeskustelusta koskee naisia. Suhteellisen hyvinvoivia naisia, tarkkaan ottaen.
Mun mielestä jo vanhempien kannattaisi vähän miettiä miten poikiansa kasvattavat. Nykyään kun miehet ovat jäykkä- ja jäyhämielisiä, eivät puhua pukahda yhtikäs mitään. Ei juuta, ei jaata.
Itselläni jos olisi poikalapsi, opettaisin hänet ajattelemaan ja puhumaan asioistansa. Nostamaan asioita esille eikä vain mennä sopulina laumassa kätkien kaikki. Kunpa mieskin osaisi olla rehellinen ja aito ihminen tunteineen päivineen!
"miehet ovat jäykkä- ja jäyhämielisiä, eivät puhua pukahda yhtikäs mitään... Itselläni jos olisi poikalapsi, opettaisin hänet... Kunpa mieskin osaisi olla rehellinen ja aito ihminen tunteineen päivineen!"
Anteeksi nyt vaan, mutta ehkä on hyvä, että sinulla ei ole poikalasta.
Suomessa on vaikeaa olla poika, koska tyttö saa olla melkein mitä vaan, mutta pojan/nuoren miehen tulee istua tiettyyn muottiin. Poikia ei ehkä haluta auttaa, koska ajatellaan että poikien kuuluu 'olla miehiä' ja pärjätä ilmankin apua. Tämä ajattelu on tietysti väärin, mutta millä sen voisi kitkeä pois?
Sanos muuta :(
Tilanne muuttuu vain siten, että miehet alkavat puhua asioistaan ja murtaa ahtaita ja sairaita roolimallejaan, joita ylläpitää heidän oma pelkonsa sekä toisaalta yhteisön ja naisten vaatimukset.
Eli miesten on tehtävä aivan kuten naiset ovat jo pitkään tehneet vapautuakseen omista ahtaista rooleistaan.
Mitkään feministit ym. tasa-arvoämmät (anteeksi vain) eivät tule sormeaan liikauttamaan vallitsevan tilanteen muuttamiseksi miesten kannalta edullisemmaksi. Miesten itsensä on se tehtävä. Feministien "tasa-arvo" ei ole miehiä varten, eiköhän se ole vähitellen nähty.