Menen huomenna hakeman esilääkityksen ja torstaina osastolle. Kyseessä on viikolla 23. tehtävä keskeytys koska lapsi on niin vakavasti sairas että ei selviäisi synnytyksestä.
Pelottaa kamalasti varsinkin se, että mitäs jos en osaakaan käsitellä asiaa tarpeeksi hyvin ja se jää kummittelemaan negatiivisena tapahtumana loppuelämäni ja en pääse elämässäni eteenpäin.
Olen itkenyt todella paljon ja uskon sen osaltaan auttavan, mutt silti pelottaa.
Olen päättänyt mieheni kanssa, että emme halua nähdä lasta, eikä tietää sen sukupuolta. Jotenkin tuntuu että paras ratkaisu on jättää lapsesta muisto sukupuoletttomana enkelinä joka ilahdutti elämäämme yli 5kk:n ajan.
Jos löytyisi joku joka on kokenut saman olisi kiv kuulla siasta. Kävin jo tuolla enkelinkosketus -sivustolla rekisteröitymässä mutta kaipaisin vielä vertaistukea.
Pelottaa kamalasti varsinkin se, että mitäs jos en osaakaan käsitellä asiaa tarpeeksi hyvin ja se jää kummittelemaan negatiivisena tapahtumana loppuelämäni ja en pääse elämässäni eteenpäin.
Olen itkenyt todella paljon ja uskon sen osaltaan auttavan, mutt silti pelottaa.
Olen päättänyt mieheni kanssa, että emme halua nähdä lasta, eikä tietää sen sukupuolta. Jotenkin tuntuu että paras ratkaisu on jättää lapsesta muisto sukupuoletttomana enkelinä joka ilahdutti elämäämme yli 5kk:n ajan.
Jos löytyisi joku joka on kokenut saman olisi kiv kuulla siasta. Kävin jo tuolla enkelinkosketus -sivustolla rekisteröitymässä mutta kaipaisin vielä vertaistukea.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mikä estää synnyttämästä täytyy raskaus ennen aikojaan keskeyttää ? ikinä ei abortista pääse henkisesti yli kuka sanoo selvinneensä siitä hyvin valehtelee.
Arvasin että joku tulee kyseinalaistamaan tämän keskeytyksen syyt.
Tiedoksesi: Lapsella ei ole kuin vasen puoli sydämestä kehittynyt, ei ole toista munuaista, selkäranka loppuu rintakehän alapuolelle, sisäelimet on väärissä paikoissa ja napanuoraan ei mene kuin yksi verisuoni.
Onko nyt hyvä olo? Olisit vain saatana pitänyt ne sormesi irti siitä näppäimistöstäsi. Vituttaa kun edes kirjoitin tänne. Luulin saavani apua mutt tietenkin ensimmäinen kirjoitus on heti sellainen että paha olo vain paheni.
noista nilviäisistä, joiden todellisuuden- ja suhteellisuudentaju on noin heikoissa kantimissa.
Olen pahoillani puolestasi ja tuskin osaan sinua lainkaan lohduttaa. Toivotan jaksamista selviämiseen raskaasta kokemuksesta.
lääketieteellisestä syystä, tosin aiemmilla viikoilla. Jotenkin olen sitä ajatellut niin, että joskus luonto ei hoida asioita niin kuin sen pitäisi, ja sitä vartenhan lääketiede on ylipäänsä kehitetty, että autetaan luontoa vaikeuksissa.
Sure surusi ihan vapautuneesti ja anna itsellesi lupa olla myös vihainen ja katkera. Mä säästin ultran kuvan siltä varalta, että joskus haluaa muistella tai tulee epäilyksiä siitä, että abortti ei olisi ollut oikea ratkaisu, siitä kun näkee että lapsi ei olisi mitenkään voinut elää synnytyksen jälkeen (ruumiinosia puuttui).
Ajattelen myös niin, että on vanhemmilta terveellistä itsekkyyttä ajatella myös itseään ja omaa jaksamistaan, ja meilläkin sitten lähdettiin yrittämään uutta lasta kun oltiin alkusurusta ja -shokista selvitty. Raskausaikana välillä pelotti, että mitä jos käy uudelleen jotain ikävää, mutta ne pelot olivat onneksi turhia ja tuolla tuo poikanen nyt tuhisee unissaan.
rv oli 32,ja lapsi oli kuollut kohtuuni tuntemattomasta syystä(napanuora?).Ehkä teidän kuitenkin kannattaisi katsoa lasta,kun hän on syntynyt.Sureminen on "helpompaa",kun tietää,mitä suree.Ja ehkä siinä itsekin saa varmuuden,että tästä lapsesta ei olisi eläjäksi ollut.Pidin lasta sylissä ja kuvia myös otettiin.
Antakaa itsellenne aikaa surra,tämä on vaikea ratkaisu,älkääkä syyttäkö itseänne.Vertaistuki on tärkeää,hyvä että olet jo löytänyt sen foorumin.Ja kyllä teillä on oikeus surra tätä lasta.Voimia.
En oikein muuta osaa sanoa kuin että voimia kauhean paljon teille!
Voit myös odottaa loppuun asti ja synnyttää hänet normaalisti. Ainakin, jos olette kristittyjä suosittelen tätä vaihtoehtoa. Jos vauva elää edes vähän aikaa syntymänsä jälkeen, hänet voidaan kastaa, ja hän saa kristillisen hautauksen.
Vaikka päätyisit aborttiinkin, katso toki synnyttämääsi lasta. Tuon ikäisen joutuu aina synnyttämään. Nykyään ei enää tehdä ns pikkusectioita. Loppuraskauden abortti on synnytys, siinä missä muukin synnytys, vauva vain surmataan etukäteen, niin että se on takuuvarmasti kuollut syntyessään.
Itselläni on ollut vain alkuraskauden keskenmenoja, pisimmälle edistynyt oli 15. viikolla, enkä koskaan löytänyt sikiöitä raskausmateriaalin joukosta. Olisin toivonut näkeväni heidät. Enkelien parvi odottaa minua taivaassa.
jaksa elää edes loppuraskauteen saakka, vaan menee kesken vaan myöhemmässä vaiheessa. Ja se voi olla todella vaarallista äidin terveydelle, koska loppuraskauden keskenmenossa voi menettää paljon verta ja sitä myötä henkensä. Toinen vaara on, että sikiö kuolee, mutta synnytys ei käynnisty, ja äiti kantaa kuollutta sikiötä, ja se joudutaan kuitenkin kaapimalla ottamaan ulos.
Kummassakin tapauksessa on kova paikka niin äidillä kuin hoitohenkilökunnalla.
Olen pahoillani kohtalostasi, mutta älä silti lähde suosittelemaan kenellekään terveytensä vaarantamista.
Mietin itsekin tuota ensin, mutta lääkäri sanoi, että suurella todennäköisyydellä lapsi ei kestäisi edes synnytykseen asti. Ajattelen asian näin että vähemmän lapsi joutuu kärsimään jos hänen elämänsä loppuu nyt, eikä vasta synnytykseen.
Lisäksi psyykkeeni ei kestäisi kantaa lasta jolla ei ole mitään mahdollisuuksia selviytyä.
Uskoni Jumalaan on myös hyvin heikolla terällä tällä hetkellä. Elämäni ei ole ollut todellakaan helppoa ja nyt kun luulin että kaikki alkaa järjestymään niin Jumala koettelee jälleen.
helpompi synnyttää se nyt, kun se on vielä pieni,
rv 25 sikiön jolla oli 3 reikää sydämessä, lääkärit sanoivat ettei selviäsi synnytyksestä ja todennäköisesti kuolisi ennen sitä... Hän oli näki lapsensa, hoitajat pusasivat ja kapaloivat, jonka jälkeen he miehensä kanssa saivat hyvästellä hänet rauhassa. Olen 2 lapsen äiti ja sinun tilanteessasi haluaisin ehdottomasti hyvästellä pienen enkelini!!! Oikein pahalta tuntuu ajatella mitä koet ja joudut kokemaan, mutta tämä ystäväni jolla oli sama kohtalo, on myöhemmin saanut 2 tervettä lasta, joten etköhän sinäkin vielä saa pikkusisaruksia enkelillesi!!!
Olet ajatuksissani.Huominen on raskas päivä.
Kirjoitit että et jaksa uskoa edes Jumalaan nyt ja miksi Hän koettelee.Jostain syystä,emme tiedä miksi,Jumala antaa meille kärsimyksiä ja surua.Mutta se ei tarkoita,etteikö Hän olisi meidän kanssamme,jos me sitä pyydämme.
Jos vain jaksat,niin hyvästele pieni lapsesi ja katso häntä.Kirjoitin sinulle jo aikaisemmin,että on helpompi surra,kun tietää,mitä suree.Minä olen myös lapsestani joutunut luopumaan ja koville se otti,mutta kyllä siitä pääsee eteenpäin,en sano että pääsisi surusta,mutta eteenpäin pääsee.
Iso halaus sinulle.