Elämä on niin surkeaa, eikä ole ainuttakaan syytä miksi olisi hyvä olo. Haluan toisaalta lopettaa minun elämän tähän, mutta toisaalta toivon voisinpa muuttaa jotenkin asioita, en vaan pysty enkä voi. En voi muuttaa menneisyyttä enkä itseäni, olen surkea luuseri ja pysyn semmosena, en voi muuttaa tilannetta mikä on elämässäni, haluan muuttaa asioita joita on mahdoton muuttaa. 2 vuotta sitten kyllä yritin saada kaiken loppumaan, viiltämällä kurkkua ja jalkoja, ja ottamalla kourallisia erilaisia lääkkeitä mehun kanssa johon oli sekoitettu viinaa, on katkera olo kun en saanutkaan helvettiä loppumaan jouduin takaisin tähän maanpäälliseen helvettiin. Ja oon vasta 17, miten mä oikein jaksan? On mulle kokeiltu kaikenlaista, terapiaa, useita eri lääkkeitä, pakko"hoitoa", avo"hoitoa"...kaikista vaan lisää harmia. Yleinen mielipide on olen pelkkä hullu omassa hullussa maailmassa, mutta mielisairaudet on keksitty juttu ja tapa leimata ja syrjiä ihmisiä. Toiset kieltävät sen että on kiusanneet mua, mua halveksutaan eikä uskota vaan pidetään pelkkänä mitättömänä hulluna, voi kunpa mut jätettäis jo rauhaan noiden "hoitojen" kanssa, tajuttais jo että ne ei todellakaan auta vaan päinvastoin!!! Kukaan ei välitä eikä ymmärrä, mun kuolema ei herättäisi mitään kenessäkään, vaan helpotusta. Jos etsin sanoja miten kuvailisin oloani, olo on ollut vuosia semmonen että yritän nousta pintaan, mutta olen kahleissa maailman syvimmän ja synkimmän meren pohjassa, vain tyhjyys ympäröi minua ympärilläni pelkkää mustaa, olen kuolemaan tuomittu. Olen hukkumassa koko ajan tuskaan, edessä on kuolema.
Kuolema on pelottavaa, pelko estää mua lopettamasta päiviäni. Tiedän monet ihmettelevät mitä sitten enää oon täällä, olen täällä myös siks että en anna voittoa ja valtaa niille ketkä on kiusanneet mua. Jotenkin aion elää, vaikkei kannata ja ei ole syitä elää, taidan olla kuollut joka on vaan olemassa, olen sisältäpäin kuollut, olen vaan olemassa. Ja ihan turhaan jospa en koskaan olisi edes syntynyt tähän pahaan paikkaan. Sitä ei vaan voi muuttaa. Pitää elää.
Kuolema on pelottavaa, pelko estää mua lopettamasta päiviäni. Tiedän monet ihmettelevät mitä sitten enää oon täällä, olen täällä myös siks että en anna voittoa ja valtaa niille ketkä on kiusanneet mua. Jotenkin aion elää, vaikkei kannata ja ei ole syitä elää, taidan olla kuollut joka on vaan olemassa, olen sisältäpäin kuollut, olen vaan olemassa. Ja ihan turhaan jospa en koskaan olisi edes syntynyt tähän pahaan paikkaan. Sitä ei vaan voi muuttaa. Pitää elää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
On se nyt kumma. Minä olen siinä samassa maailmassa kuin sinä ja näen kevään, sen ihanat tuoksut ja lupaukset.
Minulla oli kotona tosi kurjaa, mutta muutin sieltä pois. Se sujui neuvottelemalla. Hankin työpaikan kaukaa kotoa ja muutin au-pairiksi. En halua pitkään aikaa nähdä lapsuuden kuvioita.
Minua arvostetaan täällä, olen ahkera, on pakko olla ahkera, opettelen kieltä ja aion yliopistoon heti kun pääsen, mutta ei vielä. Ei sovi olla liian ahne. Hoidan näitä kahta pientä avutonta ja olen hyvin tyytyväinen elämääni.
Lopeta tuollainen kuolemasta puhuminen, en usko, että tahdot kuolla. Ketä sinä pelottelet tuollaisella? kenelle olet noin katkera?
Rakenna oma elämäsi. Se on edessäsi. Olen sinun ikäisesi ja toivotan sinulle onnea.Nuoruus on voittamaton pääoma, muista se.