Mielestäni tuolla pohjoisessa on tosi paljon kuuskymppisiä kulkijoita, heitä tulee vastaan joka ladun mutkassa. Ihmettelen kovasti, että Lappi-aiheinen juttu ei täällä suuremmin ota tuulta. Onko ruskapatikoijat tai kevään hiihtelijät ja laskettelijat ihan eri ihmisrotu?
Pitää varmaan päättää kumpaan ryhmään kuuluu, nettiräpättäjiin vai hiljaisiin hiihtelijöihin. Tällä hetkellä tuntuu, että valitsen viimeksi mainitun. Huomasin viime viikolla, että mieluiten hiihtelen yksin kuin porukassa - tulee uusia tuttuja latujen varsilla, eikä ole kenenkään toisen erilaisten reittimieltymysten, aikataulujen, hiihtovauhdin yms. varassa. Hiljaisuus, mahtava luonto ja omat ajatukset vain seurana. Itsekästäkö? Ehkä.
Tässä äsken tekaisemani muisteluruno. Älkää kuitenkaan antako mielikuvituksille liikaa valtaa; pelkkää haikailua tunteen tasolla. Nautinnollista silti:
Ylläs mahtava, kurut ja rinteet sen
olen kulkenut vuosien mennen.
Sinne tahtoisin lähteä uudelleen
ja hengittää niin kuin ennen.
On Lapin hanget viel’ valkoiset
ladut sileät, kutsuvat siellä.
Käy haikeus mielessä kulkijan
joka haluaa nähdä ne vielä.
Ja ystävä, nimetön, tuntematon
- kehot, katseet toisensa kohtaa.
Sanat turhia on, aatos yhteinen
kevään seuraavan tanssiin johtaa.
Olisipa mukavaa jos joku muukin Lapin-hiihtelijä tarttuisi aiheeseen. Onhan heitä täällä, onhan?
PS
Ihan pakko oli laittaa vaihtuva nimmari... sorry. "Tutut" ehkä tunnistaa, vaan ei sano. Please!
Pitää varmaan päättää kumpaan ryhmään kuuluu, nettiräpättäjiin vai hiljaisiin hiihtelijöihin. Tällä hetkellä tuntuu, että valitsen viimeksi mainitun. Huomasin viime viikolla, että mieluiten hiihtelen yksin kuin porukassa - tulee uusia tuttuja latujen varsilla, eikä ole kenenkään toisen erilaisten reittimieltymysten, aikataulujen, hiihtovauhdin yms. varassa. Hiljaisuus, mahtava luonto ja omat ajatukset vain seurana. Itsekästäkö? Ehkä.
Tässä äsken tekaisemani muisteluruno. Älkää kuitenkaan antako mielikuvituksille liikaa valtaa; pelkkää haikailua tunteen tasolla. Nautinnollista silti:
Ylläs mahtava, kurut ja rinteet sen
olen kulkenut vuosien mennen.
Sinne tahtoisin lähteä uudelleen
ja hengittää niin kuin ennen.
On Lapin hanget viel’ valkoiset
ladut sileät, kutsuvat siellä.
Käy haikeus mielessä kulkijan
joka haluaa nähdä ne vielä.
Ja ystävä, nimetön, tuntematon
- kehot, katseet toisensa kohtaa.
Sanat turhia on, aatos yhteinen
kevään seuraavan tanssiin johtaa.
Olisipa mukavaa jos joku muukin Lapin-hiihtelijä tarttuisi aiheeseen. Onhan heitä täällä, onhan?
PS
Ihan pakko oli laittaa vaihtuva nimmari... sorry. "Tutut" ehkä tunnistaa, vaan ei sano. Please!
Vastaukset 25
Vanhimmat
Hieno runo.
Kesälapissa olen ollut. Kovin liikkuvaa sorttia en ole. Tiedän tunteen yksin liikkumisesta, vapautta. Susipelko pitää pois metsistä. Ikävää.
olen minäkin. Viime kesänä kävin siellä ensimmäistä kertaa elämässäni, ja tähän mennessä on tullut käytyä jo kuudesti.
Tuo on aivan totta, siellä näkee todella paljon meidän ikäisiä, olen sen kai joskus täällä maininnutkin.
Minä en vielä osaa hiihtää, mutta olen aina kulkenut yksin metsissä. Hienoa on jakaa upeat maisemat ja luontokokemukset toisten kanssa, mutta pidän kyllä enemmän yksin kulkemisesta. Tai kaksin...
Lapissa en kyllä yksin osaisi kulkeakaan, siellä on jotenkin erilaista, saattaisin jopa eksyä siellä. Hiihtäminen on tietysti eri asia, kun on valmis latu. Aionkin opetella hiihtämään.
Lappi on kyllä mahtava paikka myös kesällä ja syksyllä, ilmakin on erilaista ja kaikki, tulen ilmeisesti loppuikäni olemaan Lapin lumoissa.
Tuo runosi on todella hieno, nyt iski taas kaipuu Lappiin.
..se kyllä kuvaa hyvin sen millaista meillä täällä on vaikka en asukkaan ihan lapissa asti vaan tässä kynnyksellä niin sopii meillekkin tosi hyvin.
Tervetuloa kaikki lappiin täällä on nyt talvi aivan parhaimmillaan aurinkoa riittää ja luntakin mutta kevätkin kolkuttelee jo ovelle kun räystäät tippuu ja tiet ovat jo lähes sulia.
Jos hiihdossa tykkäätte niin nyt on kelit loistavat varsinkin Ylläksellä ja Levillä aamusella pikkupakkasen jäljiltä voi lähteä luikuttamaan hyville baanoille.
Tosin viime yönä satoi aika lailla vettä täällä meillä päin mutta nyt paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta kävin tuossa lenkillä ja ilmaa haistelemassa.
paljon edullisempi.
juuri käytiin japanissa, lennot 426 € per nokka,
17 päivän aikana oltiin 5 hotellissa, 35-160 € yö.
sekin on saman hintaista kuin lapinloma.
1969 kävin työhaastattelussa Torniossa.
Siis melkein tundralla.
Sen jälkeen lapin matkailuni on rajoittunut kertakäynteihin Kajaanissa, Otanmäessä ja Vaasassa.
Hiljaisuuta etsin Saimaan saaristosta (niin kauan kuin hiljaisuutta sieltä löytyi) ja sydänkesällä kotikaupunkini keskustasta.
Saimaan rannalla syntyneenä ja asuneena olen myös Saimaa-fani. Voihan sielläkin hiihdellä - joskus kelit on tosi upeat, niinkuin vaikkapa tänä talvena - mutta se on kesä jolloin Saimaa rantoineen, niemineen, lahtineen on upea. Hiljaisuuttakin löytyy, kun vetäytyy pois laivareiteiltä.
Lappi on erilainen, ja mielestäni ihanin kevätauringon ja hankikantojen aikaan. Seuraavaksi aion mennä Lappiin ruska-aikaan, ehkä jo ensi syksynä.
Jos tuijottaa vain euroja, niin kotikunnasta ei tietenkään pitäisi lähteä yhtään minnekään. Eikä maapallon saastumisen vuoksi ainakaan lentäen. Valitettavasti talvisaikaan tulee yleensä yksi lämpimän-loma heitettyä, harvoin kuitenkin kaukaisille mantereille.
Jokaisella on omat mieltymyksensä, ja hyvä niin. Onneksi kaikki suomalaiset eivät pakkaudu sinne missä minä vietän aikaani - vaihtaisin paikkaa varmasti alta aikayksikön. Soisin kuitenkin, että Lapin kevättalven kokisivat kaikki, ainakin kerran. Suksilla on siellä hienoa sujutella esim. juuri maalis-huhtikuussa; aurinko paistaa ja ladut on mainiot. Ja iltaelämäänkin löytyy vaihtoehtoja joka makuun.
liian kallista lomailla Lapissa,vaikka mukavaahan siellä on.
Pidän ihan lähiseuduilla matkailusta,voi olla,että ikäkin jo painaa.
Niin, ensikerran olin Lapissa, kun suutuin miehelleni, joka jätti minut, mukamas vammaisen, vanhempieni luokse kesällä.
Lähdin itä-suomesta junalla, joka kiersi Riihimäen (teki mieleni palata Espooseen) kautta, josta jatkoin Rovaniemelle ilman mitään päämäärää. Ilman varauksia sain kuitenkin majoituksen, jatko kulkuneuvoja ja kävin jopa Norjan puolella.
Toinen kerta oli, kun tyttäreni oli jo Ylläksellä töissä ja halusi meidän auton sinne. Ajoin sen 1.100 km yhteen menoon ja tärisin väsymyksestä. Vaikein oli lopussa, kun piha oli luminen ja juutuimme sinne auton kanssa.
Ilta ruokailun aikaan maistui kyllä viinikin hyvin.
Hiljaisuutta ja luonnonrauhaa olen saanut tarpeeksi kokea syntymäkotini maisemissa, jota ympäröi suuret järvet. Muistan juuri Pääsiäisen ajat, kun olen kävellyt keskelle järveä. Mistää ei kuulu mitään, ei edes muuttolinnut ole palanneet.
Harmi, että perintömökkimme (lomaosake) on Sallassa nyt toukokuun alussa käytettävissä. Sinne haluaisin mennä, mutta matka on pitkä ja kuutta ystävää en saa haalittua mukaani, joille olisi myös petipaikat.
Toisaalta tiedän myös Espoon seudulta todella hiljaisia paikkoja metsä lampineen, mutta ovatkohan ne liian lähellä, koska se Lapin romantiikka on haikailtava minunkin mielessäni.
Ristiriitaista ajatusta kuitenkin, että saa olla yksin, mutta siellä olisi ikäisiämme!!!
Antaumuksella kuitenkin laulelen unilauluksi pikkuisille Lapin äidin kehtolaulua ja Inarinjärveä, koska tytär on saanut Lapin tunturin nimen ja mahdollinen toinen saa nimekseen Inari, mikäli suostuu syntymään, siis tyttärelleni. Vanhemmat kun tapasivat siellä Ylläksellä silloin "ennevanhaan".
"Ristiriitaista ajatusta kuitenkin, että saa olla yksin, mutta siellä olisi ikäisiämme!!!"
Tarkoitin ristiriitaa siinä, että Lapin kulkijoissa näkyy olevan paljon ikäisiämme, mutta tällä 60 -palstalla ei aiheeseen tartuta (olen joskus aikaisemminkin yrittänyt). Ja kyllä sieltä yksinäisiä reittejä löytyy, kun poikkeaa harvemmin hoidetuille laduille. Todella nautin viime viikolla puikkauksesta Latvamajalta Villen kämpälle; eipä ollut monta hiihtelijää. Arvostan omaan tahtiin kulkemista, siispä harvemmin hakeudun "kimppahiihtoihin". Osaan ja haluan kuljeksia yksin.
En silti mikään epäseurallinen ole, vaan iloinen ja ulospäin suuntautuva. Ja mm. tanssimista rakastava. Ihania viejiä löytyy joka vuosi. Kiitokset heille!
Lappi on hintansa väärti. Olin helmikuun loppupuolella Ylläksellä. Edellisen kerran heinä-elokuun vaihteessa. Pidän Lapista sekä kesällä että talvella.
Sieltä löytyy erämaan hiljaisuutta. Tosin turistihinnat joskus hirvittää ravintoloissa. Kesällä oli hiljainen aika. Ei juuri kylän raitilla vieraita näkynyt. Ylläksellä on upea kirkko samoin Saariselällä.
Nyt olen lähdössä Pärnuun sisareni kera kuun lopussa. Olemme Vapun siellä. Hinnat houkuttaa ja rentouttavat hoidot. Menemme vanhaan, ihastuttavaan Söpruskylpylään. Pidän sen paikan sijainnista meren läheisyydessä. Ruoka on maistuvaa ja terveelistä. Villa Katariina on lähellä jos jaksaa mennä hoitojen innoitamana bailaamaan. Kevät on varmasti pitkällä Pärnussa
piti meidänkin kuun lopussa lähteä miesystävän kanssa ja Katariina on tuttu paikka. Tyttärelläni on yksi ainoa viikko vapaata ja lähdenkin hänen kanssaan Milanoon. Meillä eläkeläisillä on vapaus valita ajankohta. Olen ollut Lapissa yhden kesän ja mieheni kanssa kävimme juhannuksen tienoilla ennen lasten syntymistä lähes joka vuosi. Vielä tekisi mieli Utsjoen palsasoille hillaan. Luultavasti menemme elokuussa kuten viime kesänäkin, mutta hilla-aika on ohi. Muotkatunturit ja Muddusjärvi ovat minun alueitani. Talvella en ole koskaan käynyt.
Seurasin hetken aikaa keskustelua mielenkiinnolla. Olin viime viikolla Lapissa, Levillä, edellisestä käynnistä olikin jo vierähtänyt muutama vuosi. Nyt olen kehunut kaikille jotka ovat vaan suostuneet kuuntelemaan miten onnistunut lomaviikko minulla oli. Sää suosi, aurinko paisteli, ladut olivat loistavassa kunnossa. Jotenkin vaan tuli sellainen vaikutelma että hiljaista oli, ajankohta huomioon ottaen, olisko lamapuheilla vaikutusta?
Yksin kun olin niin yksin myös hiihtelin, siinä olen aloittajan kanssa samaa mieltä, niin on hyvä. Toki laduilla ja taukopaikoilla sai juttukavereita ihan riittävästi jos halusi mutta sai olla yksinkin jos niin tahtoi. Iltariennoissa, ainakin Levi-hotellilla, oli porukkaa just sopivasti, parketilla sopi pyörähtelemään ihan mukavasti.
Ikäjakauma, no, ladulla taisi olla meitä vanhempia, rinteessä nuorempia, samoin iltaelämässä jakauduttiin varmaan eri paikkoihin. Tuo edellä oleva on aika karkea määritelmä, ei mitenkään tieteellisesti todistettu väite. Lomaviikko oli kaiken kaikkiaan tosi onnistunut juttu, kattelen jo ruska-aikaa ja majoitusta, pieni innostus taisi iskeä.
Joku tuossa vertasi etelän matkailua, onneksi on vaihtoehtoja, joku tykkää jostain ja toinen jostain muusta, tehdään sitä mikä tuntuu hyvälle. Minä olen pikkumummukan tavoin myös käynyt Viron kylpylöissä ja maassa muutenkin, nytkin se oli vaihtoehtona kun lomajuttua suunnittelin, tällä kertaa valinta osui pohjoiseen.
Hyvää ystäväni luokse,joka asuu melko lähellä keskustaa.Tapasimme kesällä toisemme, kun oli käymässä täällä.
Olen ollut viimeksi tyttärenityttären kanssa n.2v sitten.Lentäen(ei luudalla;)
Aiemmin junalla, mutta nyt taas lentäen(ei luudalla)
Nyt ei mahdu sukset mukaan.Aiomme lenkkeillä ja jutustella sydämen kyllyydestä ehkä vähän bilettääkin :D
Ainakin otan mekon ja korkokengätkn mukaan.Ja tietysti lenkkivaatteet.
Yskikselen yksikseni;) Marja lähti hommiinsa Kittilään ja minä käytän hyväkseni tätä hänen tietsikkaansa. Aurinko paistaa.Taidanpa tehdä pienen kävelyretken. Jospa tutkisin tämän Mäkitien ja menisin tuon koulun kautta alaspäin.Paleltuukohan tuolla? Täällä on kaunista ja rauhallistakin. Rinteilläkin on vähän laskettelijoita. Menepähän katsastamaan.
la 18.4.autoilemaan Espooseen ja olen siellä yötä.
lento:lähtö 19.4. klo 16.15-17.45 lento AY455(kittilässä)
paluu:24.4.klo 13.15-14.40 lento AY448(vantaa)
Ystävättäreni Marja vastassa.
Muitakin saattaa olla? En vain tiedä ketä/kuka?
tunnus-sana:?????? ;)
Menemmekin samalla lennolla.Meitä on koleme tyttöä
Tuusulasta ja haemme halvimmat lennot.Ehkä lentokoneessa nähdään, jos tunnistetaan.
Ne tahtoisin kanssasi katsataa,
kiertää, kaartaa ja kurkistaa.
Jos sukseni ilmoihin lähteä vois,
niin täältä lähtisin ainiaan pois.
"Sanat turhia on, aatos yhteinen"
Sen tuntea voi vain toinen ihminen.
Olen juuri kotiutunut Lapin hangilta. Olin kaksi viikkoa Jeris-Pallas maisemissa. Joka kerta, kun palailen etelään,soi mielessäni laulu "Mun sydämeni tänne jää".
Vietän Lapissa useita viikkoja vuodessa,aina yhtä lumoutuneena luontoon ja rauhaan, jota siellä koen.
En kaipaa vipinäpaikkoja, vaan rauhassa tunturin kupeessa pienoisessa mökissä.
Ladulla hiihtelen yksin.Mieheni halajaa mutkamäkeen, jossa mieluusti viihtyy. Minulle riitti muutama kokeilu.
Olen myös huomannut,että meitä varttuneita hiihtäjiä on runsain mitoin. Pääsiäisenä tosin myös nuorempaa väkeä oli runsaasti
Onpa mukavaa kun muitakin iloisia ja innostuneita Lapin-kävijöitä on tälle palstalle ilmaantunut. Luulin että heistä KUKAAN ei lue näitä palstoja. Lappi on aivan omalaisensa, sille vetänevät vertoja vain Norjan ja Ruotsin vastaavat alueet. Kade voisi olla vuoristoista, varsinkin Norjan, mutta tunturin laelle on helpompi kiivetä, vaikka suksin.
Ystäväni houkutteli minut mukaan muutama vuosi sitten, ja siitä lähtien olen ollutkin vakiokävijä, vakioviikolla. Näinhän se usein menee. Olen näinä muutamana vuonna jopa oppinut uudestaan hiihtämään, vaikka eihän näillä taidoilla vieläkään kehuskelemaan pääse. Monipuolista liikuntaa ihanilla keväthangilla hiihto on, ja onneksi kukaan ei ota aikaa!
Koska olen myös tanssin harrastaja, tahtoo askeleet suuntautua tämän harrastuksen pariin useimpina iltoina. Tänä vuonnakin löytyi monta "helmeä" ja jopa jokunen "timantti" tanssilattioilta. Ihan tavalliset taavitkin ovat ok., ei tanssikoreografioita tarvitse niin nökön nuukasti osata, mukavaa voi olla silti.
Ja kotimatkalla voi hyräillä vaikka Lumiperhosta, tai paria muuta Lapin-laulua joista pidän. Mistään humppa-humppappaa-lauluista en pidä, niitäkin on Lapista tehty.
Minä olen kulkenut Lapissa n. 30 vuoden ajan, talvisin ja syksyisin. Kyllä Lapissa mieli rauhoittuu ja maisemat saavat usein hiljaiseksi...
niin lumoutunut olo on.
Pitäskin kerätä 60 saitilta oma porukka ja
järjestää Lappiin matka!!!
Eipä olisi hassumpi juttu. Minulla on vakiohiihtoviikko keväällä, mutta toki voisin käydä toisenkin kerran vuodessa jos kiva jengi saadaan kasaan.
Patikointia? Se laji on minulla vielä hakusissa, mutta enköhän teiltä "ammattilaisilta" saisi vinkkejä varusteista, jne. Jesss!
Kyllä vaan patikoida osaa jokainen kävelytaitoinen, joskun tuntureissa kulkeminen vaativampaa. Asialliset jalkineet ja muut varusteet niin homma käy ja muistaa vielä sen, että ei matka tapa vaan vauhti! Kiire pitää ehdottomasti jättää kotiin. Ens syksynä lähemmä!
Olisipa hauska juttu jos "nettikaverit" saisivat koottua porukan ja lähtisivät patikoimaan tunturiin. Kannattaa ihan oikeasti kokeilla. Sinä olet ilmiselvästi vanha tunturin kävijä. Otapa aihe esille tuossa kesemmällä, juhannuksen jälkeen vaikka. Tiedä vaikka sopiva porukka saataisiin kasaan täältä kivikylistä ja muualta etelämmästä. Minä ainakin olen ihan tosi mielessä suunnitelmassa mukana. Elo-syyskuussako olisivat sopivat ilmat? Palaathan asiaan!
Jospa muistais tän asian juhannuksen jälkeen ja olisi tilanne sellainen, että matkasuunnitelmaa ehtis järjestellä. Se vaatis kuitenkin muittenkin aktiivisuutta, mutta uskon että löytyy innokkaita. MInä kyllä oasisin majoitusta kartoittaa ja muutakin oheisjuttuja, usein kyllä sesonkina ei noin myöhään saa majoitusta, mutta jos tämä lama vaikuttaisi nyt. Lappiin tulee ruska-aikana mennä syyskuun alkupuolella ja tuonne puoleen kuuhun asti on ruuhkaa ja kelit parhaimmillaan. Ruska ei ehdi elokuun lopulla kehkeytyä. Palataan...
Muutama lapin-hömähtänyt mukaan, niin eiköhän se siitä. Minulla olisi tiedossa erämökkikin, mitä voisi käyttää... kuka nyt sinne asti osaisi suunnistaa, jossain Nellimissä? Noin niinkuin yhdeksi etapiksi. En ole koskaan itse siellä käynyt, joten joku suunnistustaitoinen tarvitaan kimppaan. Kehitellään!