Tarjoatteko lastenne kavereille ruokaa? Siis ihan oikeaa lämmintä ruokaa, ei mitään mehua ja keksejä...?
Oma lapseni ei syö kavereidensa kotona, itse ei halua. Mutta pitäisikö meidän kumminkin sitten tarjota ruokaa hänen kavereilleen? Onko se outoa, jos lapsemme syö ja kaverit sillä aikaa odottavat lapsen huoneessa ja leikkivät omiaan...?
Oma lapseni ei syö kavereidensa kotona, itse ei halua. Mutta pitäisikö meidän kumminkin sitten tarjota ruokaa hänen kavereilleen? Onko se outoa, jos lapsemme syö ja kaverit sillä aikaa odottavat lapsen huoneessa ja leikkivät omiaan...?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Meillä on sellainen sääntö että kaikki, jotka ruoka-aikana talossa ovat, istuvat yhdessä pöytään syömään. Tämä tarkoittaa käytännössä useimpina arkipäivinä 1-4 ruokavierasta päivällisaikaan ja aika usein vieraita on myös aamiaisella ja iltapalalla.
Toisissa perheissä toisenlaiset tavat ja he elävät sitten niiden mukaan.
En usko, että tähän ylipäätään on olemassa mitään "oikeaa" vastausta vaan kukin joutuu itse valitsemaan itselleen ja perheelleen sopivan tavan toimia.
On pakko tarkentaa.
En siis "ruoki" vaan kutsun pöytään yhdessä perheen kanssa. Jos on niin pieni kyläilijä (tai toisaalta joissain tapauksissa niin iäkäs) niin silloin syömiset on kyllä sovittu jo ennalta.
(Anteeksi, kun takerrun tuolla lailla sanaan, mutta se alkoi tuossa omassa vastauksessani näyttää omiin silmiin rumalle.)
lapsille tarjota aamu- tai iltapalaa ellei ole samalla sovitu yökyläilystä. Jos yö nukutaan kotona, niin siellä kotona voi sen aamupalankin syödä eikä lähteä nälkäisenä kylään aamupalalle ja toisaalta, jos ilta vierähtää niin pitkälle, että on iltapala-aika, niin silloin lapsen pitäisikin olla jo omassa kodissa ellei siten ole sovittu yöksi jäämisestä.
eli jos aamulla esim. poikaa 15 v tulee kamut hakemaan niin kahvikupin ja leivän tai puuroa ottavat siinä missä muutkin aamiaispöydässä istuvat.
Ja iltaisin iltapala-aikaan voi hyvin olla juuri näitä teinejä vielä talossa esim. odottamassa iltakyytiä kotiinsa vähän kauemmaksi tai vaikkapa tanssipaikalle vievää taksikyytiä - ja jos on niin syövät muun perheen mukana.
Sekin toki totta että yökyläilyjen yhteydessä luonnollisesti syödään niin iltaruoka kuin aamiainenkin.
Jos vanhempien kanssa ei ole erikseen sovittu, että lapsi syö meillä, en tarjoa ruokaa. Välipalaa tarjoan sellaisille, jotka ovat luvan kanssa meillä siihen aikaan päivästä.
Yleensä, kun lupaan lasten kavereiden tulla kylään, ilmoitan kyläilyajaksen sellaisen, että vieraat poistuvat ennen kuin me alamme syömään, ja sama myös lastemme kyläilyihin kavereiden luona. Eli kotiintuloaika on sellainen, että kerkeevät kotiin syömään.
Meillä lapset ovat vielä alle 10v. En tiedä muuttuuko käytäntö lasten kasvaessa, mutta toistaiseksi meillä on tällaiset säännöt.
Meillä ei juurikaan tarjota oikeaa ruokaa kavereille.
Sainkin tästä kyseisestä asiasta täällä joskus haukut.
Meillä ei juurikaan syödä keittoja ja patoja yms., vaan esim. pihvit tai broilerinpalat per syöjä. Lähimpään kauppaan on n.20km eli jo oman perheen ruuat täyttävät kivasti(?) jääkaapit.
Kavereita saattaa olla päivässä useampikin käymässä, joten välipala saa riittää. Omatkaan lapsemme eivät syö kavereillaan.
meillä on koko kylällä ollut se malli, että kukin syö kotonaan. ja vielä useimmiten se kaveri lähtee ja antaa ruokarauhan taloon. Sehän on sellaista rääpimistä kun on kiire..
Mutta kun lapset kasvaa niin isompien kaverit on välillä toiselta puolelta kaupunkia, jää enemmän yöksi jne ja ne myös tekee yhdessä ruokaa joten silloin on aika luontevaa, että syövät meillä. Tosin yhden kaverin luona ei voi syödä taas toisinpäin kun siellä on niin mausteista ettei omakaan sakki aina selviä isukin kokkauksista..
Itseäni on ärsyttänyt kun joskus mukulat tulee kotiin ja pitäisi syödä ja sitten onkin syöty jo. Ruokaa jää yli ja joskus kun se on sellaista että sitä ei voi säästääkkään enää tms niin hukkaan menee.
Lapsiaan kyllä silti aina pitäisi muistaa ohjeistaa sen varalle että jostain syytä syö kaverillaan vaikka juuri yökylässä tms tilanteessa. Meinaan yksikin nuorimies taannoin kun oli naposteltavaa nakkia, lihapullaa, nugettia yms yöpalana söi nugetteja ja hyvä kun me muut niitä saatiin ollenkaan.. Muu ei sitten maittanutkaan esim salaatit tai kasvikset! Samoin se, että jos perhe istuu pöydässä kunnes viimeinenkin on syönyt niin ei vieraskaan poistu siitä aiemmin jne eli maassa maan tavoilla..
on muka sellaista, jota ei voi säästää, vaan pitää heittää pois?
maitoon keitetty kalakeitto ei kelpaa lämmitettynä,ranskalaiset kuivuvat(no,niitähän ei kai syödäkkään missään epäterveellisyytensä takia:):),nämä tuli äkkiseltään ainakin mieleen
esim lohkoperunat ei ole oikein syötäviä uudelleen lämmitettynä, samoin jo uudelleen kertaalleen lämmitetty ruoka (tokihan tiedät, että toissapäiväinen ruoka on luultavasti epäkelpoa ellei ole heti jäähdytetty ja laitettu kylmään..). Lisäksi on varmaan vaikka kuinka paljon sellaista, mikä ei kaapista enää kulu eli on aika sama heitänkö heti vai huomenna. Niin ja esim meillä suuri herkku on paistettu makaroonilaatikko, mutta tuskinpa sitäkään kukaan huomenna enää syö vaikka miksrossa lämmitettynä.. Eli kyllä paljon on ruokaa jota ei voi tai kannata lämmittää syystä tai toisesta varsinkin silloin jos ei syödä joka aterialla uutta ruokaa vaan niitä jämiäkin yms. Esim musiloorat on sellaisia joita ei kannata juuri enää uuudelleen kolmatta kertaa lämmitellä...
Kaikkea siis voi säästää, mutta ei kannata syödä olisi kai se lyhyt ja ytimekäs vastaus tähän?
Meillä on sama sääntö kuin Sadulla, että pöytään tulevat kaikki, jotka talossa on. Samaa tapaa noudatettiin myös lapsuudenkodissani.
Ja mitä lapsiin tulee, niin jos meillä on vieraita vaikka tosi myöhään eli iltapuuroaikaan, niin tottakai keitän puurot myös vieraiden lapsille. Aikuiset sitä harvemmin haluavat. Enkä usko tuon muuttuvan miksikään, kun lapset kasvavat ja vierailut muuttuvat omaehtoisiksi. Sen verran reilusti kokkaan, että aina mahtuu pöytään odottamaton vieras tai parikin.
mutta ku käydään naapurissa 5 lapsen äidin luona juttusilla (eli yleensä minä tarvitsen neuvoja kasvatustyöhöni koska en luota itseeni tarpeeksi ja haluan puhua jonkun elämää paljon nähneen kanssa muutenkin asioista) ni aina tarjoo vähintää kahvia ja leipää. Jos ollaan ruoka aikaan kyläilee ni ruokaaki on tarjolla. AINA. Musta se on mukavaa ja aion ottaa sen itekki käytäntöö kunhan tuo minun uhmaikänen tuosta kasvaa sen verran et saa niitä tosiystäviä jne.
Lapset ovat vielä toki pieniä, mutta kun kaverien lapset ovat olleet hoidossa olen tarjonnut ruoat. Minusta olisi järin outoa olla tarjomatta lapsille ruokaa. Mieluummin kunnon ruokaa kuin mitään mehuja tai keksejä, niitä nyt ei tule muutoinkaan juuri syötyä perheessä joten eivät yleensä kuulu tarjottaviinkaan.
...
eli ne lapset ruokin joiden kotona oma poikani ruokailee, muita en. Riippuu tietysti tilanteestakin. Murkun yh:na en edes pystyisi useampaa murrosikäistä yllättäen ruokkimaan.
Kukin talo tavallaan. Meillä kyllä aina tarjotaan kaikille paikalla olijoille ruoka yhtäläisesti. Aina.
Kyllä meillä ruokitaan kaikki jotka meillä ruokahetkellä sattuu olemaan! Ainakin tarjotaan ja jos ei halua syödä niin ok. =)
meillä ainakin joskus on niin että syödään edellisen päivän ruokaa jota on "jatkettu" jollain lisukkeella ja sitä on tarjolla juuri omalle perheelle niin silloin en voi tarjota,mutta yritän viirata sitten ruokailua hetken jos kaveri on lähdössä sitten.
Muutoin kyllä yllätysvieraatkin saavat kutsun ruokapöytään.
Ja koulun jälkeen syövät sitten välipalaa jos tulevat meille,itseasiassa en kyllä ole kysynyt saavatko kavereilla syötävää.....ei varmaan kun ainakin ruoka maistuu kun tulee kotiin...yleensä
joskus en - juuri sen takia, että on vanhempia jotka haluavat lapsensa syövän kotona ja sitten on niitä, jotka eivät välitä milloin ja missä lapsi syö, joten nämä jälkimmäiset päätyvät joskus harvoin mun ruokapöytään : )
"...ja sitten on niitä, jotka eivät välitä milloin ja missä lapsi syö..."
No onpas Suomessa oudot tavat.
Asun maassa, jossa on tarkat ruokailuajat eli koskaan ei jää epäselvyyksiä. Lapset (ja aikuiset) kyllä osaavat lähteä ennen ruokailuaikaa, koska heidät on opetettu pitämään kellonajoista kiinni.