Paniikkihäiriöt alko vuos sitten, kun kihlattuni petti hyvän ystäväni kanssa. Kevät meni ihan sekasin, olin palkattomalla sairaslomalla enkä pystyny lukemaan pääsykokeisiin. Urheilin hulluna ja koitin purkaa pahaa oloa siihen. Syksyllä tuli muutto toiselle paikkakunnalle ja mies jäi pääkaupunkiseudulle. Vaikka oli uudet ympyrät, en nauttinut toisaalla olosta, sillä kaipasin miestäni. Syksyllä mies oli viikonlopun luonani, mutta turhautui kun itkin koko viikonlopun ja lähti. Meni viikko eikä hänestä kuulunut mitään, kunnes hän soitti itkuisena että oli taas pettänyt. Maailma mureni jälleen. Juuri kun oli tuntunut että pikkuhiljaa voisi helpottaa. Paniikkioireet olivat lähes päivittäisiä enkä nukkunut moneen kuukauteen kunnolla. Koitin hakea itse apua, mutta turhaan. Lopulta menin yksityiselle ja lääkäri diagnosoi paniikkihäiriöksi. Aloitin Cipralexin. YTHS:llä olen käynyt säännöllisesti kerran kuussa, mutta odotan edelleen (puoli vuotta jo jonossa) aikaa terapiaan.
Nyt viikon olen ollut ilman cipralexia (vahingossa kun en ole saanut uusittua reseptiä) ja sivuoireet ovat olleet älyttömät. Tuntuu että maailma pyörii ympärillä ja välillä keikahtaa koko kuva nurin.
Jopa lääkkeen aikana olen hirveän itkuherkkä, mikään ei huvita ja väsyttää jatuvasti. Pitäiskö kokeilla jotain muuta lääkettä?
Pelkään koko ajan, että mies kyllästyy tai pettää taas. Suunnittelen häitä ja olen hyvin läheisyysriippuvainen. Jatkuva ahdistus musertaa.
Kuinka kauan tälläistä jaksaa?
Nyt viikon olen ollut ilman cipralexia (vahingossa kun en ole saanut uusittua reseptiä) ja sivuoireet ovat olleet älyttömät. Tuntuu että maailma pyörii ympärillä ja välillä keikahtaa koko kuva nurin.
Jopa lääkkeen aikana olen hirveän itkuherkkä, mikään ei huvita ja väsyttää jatuvasti. Pitäiskö kokeilla jotain muuta lääkettä?
Pelkään koko ajan, että mies kyllästyy tai pettää taas. Suunnittelen häitä ja olen hyvin läheisyysriippuvainen. Jatkuva ahdistus musertaa.
Kuinka kauan tälläistä jaksaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
häitä mokoman kans suunnittelet. Eikö miehen käytös jo paljon kerro tulevasta tuskin pettämättä jatkossakaan osaa olla. Yritä karsia kaikki mahdolliset ahdistavat tekijät elämästäsi.
Kuulehan, mitä lääkityksen lopettamisesta yks kaks on sanottu.
Kai sinulle on varoitettu, ettei lääkitystä saa lopettaa tuosta vaan.
Se tapahtuu pikkuhiljaa.
Eli nyt haet uuden reseptin ja etenet niin kuin teidän hoitoohjelma on sovittu.
Itku ei ole aina huono asia.
Kun joskus tuntuu oikeen pahalta, niin silloin se vasta onkin karmeeta, kun itkua ei tule.
Eli ensin laitat lääkityksen kuntoon ja hoidat itsesi.
Kun aloitat terapian, niin samalla teet päätöksen haluatko jatkaa nykyisen mies kaverisi kanssa.
Terapiassa opetellaan käsittääkseni käsittelemään asioita ja keinoja kohtausten varalle, joten silloin minusta kannattaa tehdä myös se parisuhteen jatko päätös.
Hei, minulla on vähän samankaltaisia kokemuksia kuin sinulla. Minäkin sain paniikkikohtauksia kun entinen poikaystäväni oli pettänyt minua ystäväni kanssa. Kuvittelin, että tästä nyt vaan jatketaan ja inhosin ystävääni, mutta yritin antaa miehelleni anteeksi. Noin puolen vuoden kuluttua ilmeni kuitenkin, että mies oli pettänyt minua paljon useamman kanssa. Olin ihan palasina. Erosimme ja muistan kun tuntui että maailma rikkoutuu tähän paikkaan. Niin ei kuitenkaan käynyt, kävin Nuorten kriisipisteessä (pääkaupunkiseudulla on sellainen, olisiko sinun paikkakunnallasi mitään vastaavaa?) ja se auttoi mua jo heti alkuun tosi paljon. Nyt en tajua miten saatoin edes kuvitella jatkavani miehen kanssa. Minulla on nykyään aivan ihana avomies, joka kunnioittaa ja rakastaa minua aivan eri tavalla kuin exäni.
Jos nyt jotain ohjeita voin antaa, niin jatka sitä lääkitystä kun sulla se nyt on määrättynä, niitä ei omin päin pidä lopettaa. Lisäksi, jos suinkin jaksat, niin soita sinne YTHS:lle ja anna kuva, että olet ihan loppu (niin kuin taidat ollakin) ja sinun pitää päästä terapiaan heti tai et enää jaksa. Siellä pääsee ihan oikeasti myös kummasti niiden jonojen ohi jos jaksaa vaatia ja perustella, ettei muuten enää pysty olemaan. Siinä pitää vaan itse olla tiukkana. Ei siitä nyt ainakaan haittaa ole jos yrität vähän kovistella.
Sitten toinen juttu. Kukaan ei voi sinua pakottaa jättämään miestäsi, mutta kysy nyt ihan rehellisesti itseltäsi, onko tuo suhde sitä, mitä todella toivot niin paljon, että haluat miehen kanssa naimisiin? Et luota häneen enää ja pelkäät koko ajan. Jos pääsisit terapiaan voi olla, että silmäsi aukeaisivat ihan eri tavalla. Onko sinulla ystäviä? Mitä mieltä he ovat tilanteestasi? Tiedän, että tuntuu ettet voi elää ilman miestäsi, mutta totuus on, että yksin tänne on synnyttykin ja kukaan toinen ihminen ei elämäämme niin paljon vaikuta etteikö elämä ilman häntä voisi jatkua. Mun mielestä kannattaisi jäädyttää ne hääsuunnittelut nyt ainakin joksikin aikaa että ehdit miettiä vielä kerran. Tsemppiä!