Hei,
osaisiko joku kertoa näin kirjoittaen vastauksen seuraavaan:
miten kuvaan muotokuvaa digijärkkärillä? eli: minkä ohjlman ensin valitsen (nyt siis ei AUTO), seli P, vai M, vai Av, vai Tv vai mikä? Ja miten säädän aukkoa, ja mitä muuta pitää säätää?
Eli jos joku voisi selittää mitä tekee omalle kameralleen, kun ottaa muotokuvia esim. studiossa tms.
Kiitän hirveästi sitä joka jaksaa vaivautua selittämään.
osaisiko joku kertoa näin kirjoittaen vastauksen seuraavaan:
miten kuvaan muotokuvaa digijärkkärillä? eli: minkä ohjlman ensin valitsen (nyt siis ei AUTO), seli P, vai M, vai Av, vai Tv vai mikä? Ja miten säädän aukkoa, ja mitä muuta pitää säätää?
Eli jos joku voisi selittää mitä tekee omalle kameralleen, kun ottaa muotokuvia esim. studiossa tms.
Kiitän hirveästi sitä joka jaksaa vaivautua selittämään.
Vastaukset 10
Vanhimmat
.... Jussi Aallon "Kohteena Ihminen" niin perusjutut muotokuvauksesta aukeaa.
Mitä asetuksiin tulee, niin itse käytän enimmäkseen "M" tilaa ja paria käsisalamaa kameran yhdysrakenteinen salama. Salamoiden kanssa on tehokas tapa valaista tausta erikseen, jolloin kohde irtoaa siitä nätisti. Vallitsevassa valossa voi käyttää myös suurta aukkoa lähietäisyydeltä.
Tämä on oikeasti liian suuri kysymys vastattavaksi jossain foorumilla kun siihen vastaukseen tyhjentävästi riitä edes yksi kirja. Kannattaa tutustua kunnolla kirjallisiin lähteisiin ja harjoitella eikä etsiä netistä helppoja vastauksia, koska niitä ei ole.
Katso ohjekirjasta, millä asetuksilla ulkopuolinen salama kytkeytyy automatiikkaan. Itse joudun käyttämään M-asetusta, käsin säädettyä aikaa ja aukkoa sekä salaman automatiikkaa. Salamani on hieman vanhempaa mallia.
Joissakin Canonin rungoissa toimivat P ja Tv automaattisesti oikein uudemilla salamalaitteilla. Eli runko ymmärtää, kun Canon yhteensopiva salama liitetään siihen.
Jos käytössä on studio kunnollisella luonnonvalolla, niin silloin Tv tai Av, kumpaa nyt sitten on tottunut käyttämään täysautomatiikkana.
Sitten vähän siitä valaistuksesta:
Minimi on yksi kääntyväpäinen salama ja toinen orjakennolla varustettu. Isoilla merkeillä on mahdollisuus käyttää niiden omia salamalaitteita sarjana, jolloin yksi laite ohjaa muita.
Paras jälki syntyy kunnollisilla studiosalamalaitteilla. Halvimmat setit maksavat muutamia satasia. Cyberphoton Dörr-paketti taitaa olla halvin Suomesta saatava (Studiosalamapaketti Dörr DS130B).
http://www.cyberphoto.fi/
Ainakin John Hedgecoen kirjoissa on studiokuvien vieressä info, miten valaistus on toteutettu. Siitä on helppo lähteä matkimaan kunhan on studiosalamapaketti käytössä.
Kiitos näistä teidän vastauksista ja linkeistä. MEnen seuraavaksi lukemaan ne.
Minulla on vain suuri ongelma siinä, että en löydä mistään AUKON säätöohjelmaa kamerastani. Siksi siis kysyn, mikä ohjelmista pitää valita, M, Av ym ym, ja mistä sieltä se aukon säätö löytyy? MIllainen on sen aukon säädön logo? Onko sillä logoa vai onko se numeroina? Eli miten säädän aukkoa? En löydä tästä edes mitään mainintaa ohjekirjasta.
Siksi lähinnä olen nyt hukassa tämän kanssa.
Täysi käsisäätö on yleensä silloin varmin keino, kun "automatiikkaa" on vaikea. :D Silloin runko ei yleensä ajattele itse ja aiheuta ongelmia.
Kyllä oman kameransa toiminnot pitäisi osata löytää ohjekirjasta....
Salamakuvauksesta on aika nirkoisesti nykyisissä ohjekirjoissa. Omanikn on hukassa ja vilkaisin netistä löytynyttä Canonin kolmisatasen ohjekirjaa. Ei ollut tekstiä, josta aloittelija olisi saanut tarvitsemansa tiedon.
Huonolla ohjeella haluttanee varmistaa, että aloittelijat ostavat merkkisalaman?
on se Av-vaihtoehto, ja sitten vaan pyörittelet jotain rullaa.
pokkarin...
http://www.pikseli.fi/digifaq/
Helpoimmalla pääset, kun otat käyttöön Av-asetuksen (tai vastaavan), joka vaikuttaa suoraan aukkoon ja jättää muut jutut automaattiseksi.
Sitten toimit näin:
a) polttoväliksi tavallisella digijärkkärillä 50-200 mm todellista polttoväliä, ei siis rajauskertoimella korjattua (lyhyemmät polttovälit "levittävät/lihottavat" kasvoja, pidemmät polttovälit myös mahdollistavat etäisyyden pitämisen kohteeseen, jolloin et joudu olemaan "kiinni kohteen liiveissä", jonka useimmat kokevat epämiellyttäväksi, mikä puolestaan näkyy ilmeissä)
b) käyttöön sarjakuvaus, sillä ammattimalleja lukuunottamtta kohde ei yleensä osaa pitää haluttua ilmettä jatkuvasti (kommunikointi mallin kanssa on oma taiteenlajinsa, sarjakuvaus mahdollistaa sen "juuri oikean" ilmeeen tallentamisen helpommin ja noin omakohtaisena kokemuksena, ammattimallienkin kanssa sarjakuvaus on yleisimmin käytetty valinta)
c) aukoksi mahdollisimman suuri aukko, eli mahdollisimman pieni f-numero
d) ISO-arvoksi mahdollisimman pieni, mutta helpoimmalla pääset käyttämällä Auto-ISO-toimintoa, jos kamerassasi sellainen on
e) mikäli ISO-arvojen kanssa pelaaminen tuntuu hankalalta, valitse arvo 400
f) helppona kuvausteknisenä asiana, jätä mallin ja taustan välille mielellään vähän enemmän etäisyyttä, jotta tausta pehmentyy kunnolla
Noilla pitäisi päästä alkuun. Valaistuksen kontrollointi salamilla ja vastaavilla on toki muotokuvauksen kannalta olennaista, mutta ehkä sen voi lukea vähän edistyneemmäksi asiaksi. Peruslähtökohdat "quick and dirty"-tyyliin ovat kuitenkin yllä.