Lähde wikipedia:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Oravanpyörä
Termiä oravanpyörä käytetään usein vertauskuvana loputtomalle ja turhalta tuntuvalle toiminnalle. Erityisesti sitä käytetään kritisoitaessa stressaavia töitä sekä elintasokilpailuun ja kuluttamiseen pohjautuvaa yhteiskuntaa.
Oravanpyörän polttoaineita ovat menestymiset työssä, varallisuuden hankinnassa, sosiaalisissa suhteissa ja vapaa-ajan harrastuksissa. Menestys näillä elämänalueilla kohottaa itsetuntoa, tuo turvallisuuden, jatkuvuuden ja yhteisöön kuulumisen tunnetta. Päteminen ja siihen tarvittava kyynärpäätaktiikka vievät kuitenkin yksilöltä usein kaiken energian ja ajan, minkä seurauksena onnellisuus tässä hetkessä tuntuu mahdottomalta. Elämä on kilpajuoksua.
Oravanpyörässä elämän painopiste siirtyy nykyhetkestä tulevaisuuteen, sillä tarpeiden tyydyttäminen on lykätty. Sigmund Freud puhui tästä mielihyvä- ja todellisuusperiaatteen käsittein. Hänen mukaansa ihminen pyrkii tiedostamattaan välttämään epämiellyttäviä kokemuksia ja tavoittelemaan mielihyvää tuottavaa toimintaa. Protestanttisen etiikan hallitsemissa kulttuureissa mielihyväperiaate on uhrattu todellisuusperiaatteelle. Monet odottavat elämän alkavan "sitten kun" loma alkaa, pääsee eläkkeelle, oma talo on rakennettu tai lapset muuttaneet pois kotoa.
Valtaosa ihmisistä elää oravanpyörässä. Sen vaikutus on jopa niin läpitunkeva, että ainoastaan pyörässä juoksevien ihmisten toiminta näyttäytyy järkeväksi ja normaaliksi. Esimerkit onnistumisista työssä tai varallisuuden hankinnassa ruokkivat oravanpyörää. Kateus eli jatkuva oman ja muiden menestymisen vertailu taas kiihdyttävät pyörän pyörimistä. Helpointa vertailu on materian kautta. Siksi ihmisen olemus ja arvo pelkistyvät elintasokilvassa ja kulutusmaniassa usein lopulta siksi, mitä hän omistaa.[1]
Osa ihmisistä on etsinyt oravanpyörän hallitsemalle elämälle vaihtoehtoisia ratkaisuja. Näitä voivat olla esimerkiksi tasapainoisempi työn ja perhe-elämän suhde, stressaavan työn vaihtaminen kevyempään ja vähemmän vaativaan, varhainen eläkkeelle siirtyminen, vapaaehtoinen työttömyys tai oravanpyörästä kokonaan pois jättäytyminen.
--
Se on mielisairautta, harhaa ja hallusinaatiota! Lopeta hyvä ihminen, LOPETA!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Oravanpyörä
Termiä oravanpyörä käytetään usein vertauskuvana loputtomalle ja turhalta tuntuvalle toiminnalle. Erityisesti sitä käytetään kritisoitaessa stressaavia töitä sekä elintasokilpailuun ja kuluttamiseen pohjautuvaa yhteiskuntaa.
Oravanpyörän polttoaineita ovat menestymiset työssä, varallisuuden hankinnassa, sosiaalisissa suhteissa ja vapaa-ajan harrastuksissa. Menestys näillä elämänalueilla kohottaa itsetuntoa, tuo turvallisuuden, jatkuvuuden ja yhteisöön kuulumisen tunnetta. Päteminen ja siihen tarvittava kyynärpäätaktiikka vievät kuitenkin yksilöltä usein kaiken energian ja ajan, minkä seurauksena onnellisuus tässä hetkessä tuntuu mahdottomalta. Elämä on kilpajuoksua.
Oravanpyörässä elämän painopiste siirtyy nykyhetkestä tulevaisuuteen, sillä tarpeiden tyydyttäminen on lykätty. Sigmund Freud puhui tästä mielihyvä- ja todellisuusperiaatteen käsittein. Hänen mukaansa ihminen pyrkii tiedostamattaan välttämään epämiellyttäviä kokemuksia ja tavoittelemaan mielihyvää tuottavaa toimintaa. Protestanttisen etiikan hallitsemissa kulttuureissa mielihyväperiaate on uhrattu todellisuusperiaatteelle. Monet odottavat elämän alkavan "sitten kun" loma alkaa, pääsee eläkkeelle, oma talo on rakennettu tai lapset muuttaneet pois kotoa.
Valtaosa ihmisistä elää oravanpyörässä. Sen vaikutus on jopa niin läpitunkeva, että ainoastaan pyörässä juoksevien ihmisten toiminta näyttäytyy järkeväksi ja normaaliksi. Esimerkit onnistumisista työssä tai varallisuuden hankinnassa ruokkivat oravanpyörää. Kateus eli jatkuva oman ja muiden menestymisen vertailu taas kiihdyttävät pyörän pyörimistä. Helpointa vertailu on materian kautta. Siksi ihmisen olemus ja arvo pelkistyvät elintasokilvassa ja kulutusmaniassa usein lopulta siksi, mitä hän omistaa.[1]
Osa ihmisistä on etsinyt oravanpyörän hallitsemalle elämälle vaihtoehtoisia ratkaisuja. Näitä voivat olla esimerkiksi tasapainoisempi työn ja perhe-elämän suhde, stressaavan työn vaihtaminen kevyempään ja vähemmän vaativaan, varhainen eläkkeelle siirtyminen, vapaaehtoinen työttömyys tai oravanpyörästä kokonaan pois jättäytyminen.
--
Se on mielisairautta, harhaa ja hallusinaatiota! Lopeta hyvä ihminen, LOPETA!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä työ missä ei ole liiallista vastuuta eikä henkistä rasitetta niin houkuttaa ajoittain aika kovasti. Nyt on taas sellainen määrä ongelmia ratkaistavaksi samanaikaisesti ettei mitään rajaa. Eikä asioita koskaan ehdi hoitamaan rauhassa loppuun. Vaan kaikki jää kesken ja duunilista tuntuu ihan loputtomalta.
Maagiseen 27 vuoden ikään päässeenä ja tupla-maisterina, olen aina henkisesti valmistautunut ja ollut valmis tuohon oravanpyörään. Tällä hetkellä töissä petaavat mulle paikkaa uuteen haastavaan ja vastuulliseen tehtävään. Joku tässä järjestelmässä ei toimi. Vaikka mut on kasvatettu uusliberalistiseen ja porvarilliseen arvomaailmaan kaikki tuntuu niin teennäiseltä. Mä en todellakaan tiedä mitä mun pitäis antaa tälle maailmalle. Okei, oon saanu helvatun hyvän kaupan koulutuksen tältä yhteiskunnalta, mutta olenko mä velkaa sille sitten jotain? Tulisko mun jatkaa kylmäkiskoisena rahakoneena tuolle yritykselle? Mä oon tässä puolivuotta pyöritellyt näitä asioita mielessäni ja lompsinut jopa kirjastoon lainaamaan humanistisia perusteoksia ja maailman kuvaa avartavia romaaneja. Vastauksia ei vain löydy. Mun arvot menevät seuraavassa järjestyksessä perhe, harrastukset, minä itse ja työ. Tulevassa pestissä vaadittaisiin työlle korkeampaa listausta. Taidan vielä jatkaa itseni etsimistä, jos vaikka rupeaisin puutarhuriksi.