Ja niin Professori Mark Damiani päätyi miettimään nanoteknologian uusimpien saavutusten
vaikutusta ihmiskuntaan. Dna:llamme on siis ominaisuus sekä vastaanottaa että lähettää geneet-
tistä koodiaan eteenpäin jatkuvalla syötöllä energia verkostoon itsessämme ja ympärillämme. Tällöin voidaan kysyä voisiko tietoisuus sijaita myös dna:ssamme?
Sillä jos näin on, se mahdollistaisi kuolema
-nimisessä prosessissa siirtymisen uudelle tasolle, eikö? Se mikä tämä taso olisi, olisi kaikkea
maan ja universumeiden väliltä! Sillä mehän tiedämme jo, että maailmankaikkeus koostuu aina
toisiaan kopioviin ja jatkuvaa prosessia olevaa koodia, jota tiedemiehemme meille ratkovat kovaa
kyytiä minkä kerkeävät. Nyt etsitään vanhenemisen esto –koodia ja hidannus ratkaisua vanhenemi- selle geenitasolla, joten dna:n määrittäminen tarkoin on yksi tehtävä. Joitain nanoteknisiä lääkkeitä
ja valmisteita on jopa saatavana. Sillä nythän myös tiedämme, että lievässä miinusenergiassa toimi- va keho itse asiassa tuhoaa itse vahingoittuneet dna vauriot, koska kyseessä on luonnon oma valinta
ja keino pitää yllä tasapainoa soluissa. Mutta palatkaamme takaisin dna:n kykyyn lähettää ja vastaan
ottaa koodia, joka on siis sähkökemiallinen prosessi ja toimii tietyllä taajuudella elektromagneettisel
la kentällä lähettäen koodiamme eteenpäin. Ja kun mietimme voisiko tietoisuutemme sijaita näin pienellä partikkelilla? Kun tietotekniikka edistyy aivojen tutkimisessa, sille tasolle, että mieliä osataan lukea sekä skannata, olemme lähellä tietoisuuden arvoitusta! Tällä hetkellä on jo saatu vastaanotettua muutamia mbittejä aivojen lähettämästä sähköenergiasta anturaan ja siitä pc:lle, joten edistystä on siis tapahtunut ja paljon! Olemme myös lähellä ihmismielen siirtämistä virtuaalimaailmaan tai tieto verkon armoille. Kyllä siinä tietoisuus ottaa aimo hyppäyksen, vastaa vähintään kuukävelyä. Mutta onko meille sitten mitään konkreettista tietoa, siitä miten lähellä ihmisen siirtyminen synteettiseen tietokone ohjasteiseen olio muotoon sopeutuminen jo on? Jos ihminen osaa jo tehdä hiiren selkään ihmiskorvan kasvamaan, niin täytyy sen jo tietää aikalailla kaikki muukin siihen liittyvä tietous, eikö? Jos myös keinolihaksia valmistetaan geeniteknologian avulla, niin jäsenten sekä erilaisten ruumiin osien valmistaminen jollain tasolla on jo pitänyt aloittaa. Toisten villimpien visioiden mukaan tarkoitus on kloonata itsensä synteettiseen klooniin, johon siirretään oma tietoisuus. Tällöin on siis kaksi samaa olentoa samasta geenistä, dna:sta. Kumpi on kumpi, vai onko sillä mitään väliä? Vai onko dna myös silta toiseen ulottuvuuteen, jonne joutuessa saisi valita uudelleen syntymisen toiseen olentomuotoon täysikasvuisena vai sitten vastasyntyneenä? Olisiko sillä mitään väliä? Nyt elämme aika hulluja aikoja, sillä geenien manipulointi on saanut lukuisat visionäärit ympäri maailman laatimaan monenlaisia tulevaisuuden visioita. Joten uutisia aina mullistavasta dna ja geeniteknologiasta on tarpeen seurata, koska se määrittelee ihmiskunnan kohtaloa seuraavat 3-15 vuotta. Silloin osataan jo sanoa kuinka luoda artificial life -form synteettisen geeniteknologian avulla ja tiedämme, voidaanko tietoisuus siirtää pc:n käyttöön? Sinä päivänä Mark Damianin elämä muuttui ja päätyöksi muodostui nanoteknologian että geenimanipuloinnin uusimpien tuloksien saattaminen selväkieliseen muotoon,
jonka merkityksen tajuaa Tauno Tavallinenkin. Uusi teknologia siis etsii vastauksia vanhenemisen
hidastamiseen tai jopa pysäyttämään, muuntamalla solujen tehtäviä siten, että vaaralliset solumuutokset tuhotaan elimistön omilla konsteilla, joten kehomme on siis tuhoavan tehokas biomekaaninen koneisto. Tätä koneistoa on siis viritelty uusimpien kemikaalien ja prosessin muuttajien avulla ja onpa vielä ladattu lisä informaatiolla aivoliittymän kautta muistikeskukseen. Kun ihmiskoneistoa viritetään, astutaan aina Luojan varpaille. Mutta kun olemme yksi tämän planeetan eliöstöstä, olemme vain uteliaita siitä, mihin asti kehitys voikaan mennä? Kukapa ei haluaisi hidastaa vanhenemista niin paljon, että elää sinne saakka, kun tiedetään kuolemattomuuden mekanismi ja sen toiminta. Kaikki tämä on nykybiologian ja geeniteknologian ulottuvilla, on vain valmistauduttava ymmärtämään tämän kaiken merkitys ihmiskunnalle, mutta myös yksilölle. Yksilö on siis partikkeli omassa elämän reaktiossaan, jota hän siis ohjailee omien halujensa sekä toiveidensa perusteella. Mutta yksilön on myös ymmärrettävä, että kaikilla partikkeleilla on myös omat tehtävät toisten partikkelien suhteen. On kiinnityttävä omaan järjestelmään oikealle paikalleen suorittamaan omaa tehtäväänsä. Se on myös jokaisen ihmispartikkelin ymmärrettävä, miksi pitää kasata ihmissuhdeverkosto kehittyäkseen myös henkisenä ihmisenä elämässään. Olemme monenlaisten kysymysten edessä, kun mietimme kuinka nanoteknologia muuttaa tulevaisuuttamme aivan uudella tavalla. Tällaisia ajatuksia Mark Damiani siis pohti, kun mietti dna:n tärkeyttä ihmisen tehtävää määriteltäessä. Onko hyvä myös ajatella tulevaisuutta jopa pidemmälle kuin kuolema? Dna:ssamme voi myös olla tietoa tulevaisuudesta, sillä otammehan silmien kautta valoa, joka tulee ympäriltämme universumin keskipisteeltä asti. Valo on siis informaatiota ja tietoa, jota kehomme joka solu tarvitsee selviytyäkseen eteenpäin täällä maapallolla. Meissä siis voisi olla jostain toisesta universumista tai jopa ulottuvuudesta tullutta informaatio koodia tulevaisuuden meistä. Silloinhan se tekee meistä kuolemattomia tähtienvälisiä matkaajia, jotka muuttavat muotoaan uuteen olio/energia muotoon kuolema –nimisessä prosessissa. Minkälaista tulevaisuutta kukin toivoo? Onko ihmisillä enää minuutta, kun virtuaalikloonit vievät meistä kopiot aina elävään
internet maailmaan, cyber –tulevaisuuteen. Jos tietoisuuden verkko yhdistetään tietoverkkoihin ympäri maailman, siitä ei tietäisi mitä seuraisi, mutta kukin osaa vain arvailla vaikutusta uudenlaisen sähköenergialla elävän olennon synnystä. Onko nyt ovi siis auki virtuaalitodelli- suuteen? Voisiko se siis onnistua lähitulevaisuudessa? Ihmisen ja koneen yhdistymien on siis lähi aikojen todellisuutta, vaikka kuulostaa science and fiction –kertomukselta. Dna revoluution keulassa kertoo kuolematonta koodiaan jatkuvalla syötöllä lähettäen. Voimme myös kysyä mitä olemme valmiita tekemään, kun parannamme itseämme paremmiksi ihmisiksi nanoteknologian avulla. Mitkä ovat ne uhraukset mitä se vaatii? Voiko niitä minimoida tai yleensäkään peukaloida?
Olemme keskellä isoja vastuu kysymyksiä, joista on hyvä sopia jo etukäteen.
vaikutusta ihmiskuntaan. Dna:llamme on siis ominaisuus sekä vastaanottaa että lähettää geneet-
tistä koodiaan eteenpäin jatkuvalla syötöllä energia verkostoon itsessämme ja ympärillämme. Tällöin voidaan kysyä voisiko tietoisuus sijaita myös dna:ssamme?
Sillä jos näin on, se mahdollistaisi kuolema
-nimisessä prosessissa siirtymisen uudelle tasolle, eikö? Se mikä tämä taso olisi, olisi kaikkea
maan ja universumeiden väliltä! Sillä mehän tiedämme jo, että maailmankaikkeus koostuu aina
toisiaan kopioviin ja jatkuvaa prosessia olevaa koodia, jota tiedemiehemme meille ratkovat kovaa
kyytiä minkä kerkeävät. Nyt etsitään vanhenemisen esto –koodia ja hidannus ratkaisua vanhenemi- selle geenitasolla, joten dna:n määrittäminen tarkoin on yksi tehtävä. Joitain nanoteknisiä lääkkeitä
ja valmisteita on jopa saatavana. Sillä nythän myös tiedämme, että lievässä miinusenergiassa toimi- va keho itse asiassa tuhoaa itse vahingoittuneet dna vauriot, koska kyseessä on luonnon oma valinta
ja keino pitää yllä tasapainoa soluissa. Mutta palatkaamme takaisin dna:n kykyyn lähettää ja vastaan
ottaa koodia, joka on siis sähkökemiallinen prosessi ja toimii tietyllä taajuudella elektromagneettisel
la kentällä lähettäen koodiamme eteenpäin. Ja kun mietimme voisiko tietoisuutemme sijaita näin pienellä partikkelilla? Kun tietotekniikka edistyy aivojen tutkimisessa, sille tasolle, että mieliä osataan lukea sekä skannata, olemme lähellä tietoisuuden arvoitusta! Tällä hetkellä on jo saatu vastaanotettua muutamia mbittejä aivojen lähettämästä sähköenergiasta anturaan ja siitä pc:lle, joten edistystä on siis tapahtunut ja paljon! Olemme myös lähellä ihmismielen siirtämistä virtuaalimaailmaan tai tieto verkon armoille. Kyllä siinä tietoisuus ottaa aimo hyppäyksen, vastaa vähintään kuukävelyä. Mutta onko meille sitten mitään konkreettista tietoa, siitä miten lähellä ihmisen siirtyminen synteettiseen tietokone ohjasteiseen olio muotoon sopeutuminen jo on? Jos ihminen osaa jo tehdä hiiren selkään ihmiskorvan kasvamaan, niin täytyy sen jo tietää aikalailla kaikki muukin siihen liittyvä tietous, eikö? Jos myös keinolihaksia valmistetaan geeniteknologian avulla, niin jäsenten sekä erilaisten ruumiin osien valmistaminen jollain tasolla on jo pitänyt aloittaa. Toisten villimpien visioiden mukaan tarkoitus on kloonata itsensä synteettiseen klooniin, johon siirretään oma tietoisuus. Tällöin on siis kaksi samaa olentoa samasta geenistä, dna:sta. Kumpi on kumpi, vai onko sillä mitään väliä? Vai onko dna myös silta toiseen ulottuvuuteen, jonne joutuessa saisi valita uudelleen syntymisen toiseen olentomuotoon täysikasvuisena vai sitten vastasyntyneenä? Olisiko sillä mitään väliä? Nyt elämme aika hulluja aikoja, sillä geenien manipulointi on saanut lukuisat visionäärit ympäri maailman laatimaan monenlaisia tulevaisuuden visioita. Joten uutisia aina mullistavasta dna ja geeniteknologiasta on tarpeen seurata, koska se määrittelee ihmiskunnan kohtaloa seuraavat 3-15 vuotta. Silloin osataan jo sanoa kuinka luoda artificial life -form synteettisen geeniteknologian avulla ja tiedämme, voidaanko tietoisuus siirtää pc:n käyttöön? Sinä päivänä Mark Damianin elämä muuttui ja päätyöksi muodostui nanoteknologian että geenimanipuloinnin uusimpien tuloksien saattaminen selväkieliseen muotoon,
jonka merkityksen tajuaa Tauno Tavallinenkin. Uusi teknologia siis etsii vastauksia vanhenemisen
hidastamiseen tai jopa pysäyttämään, muuntamalla solujen tehtäviä siten, että vaaralliset solumuutokset tuhotaan elimistön omilla konsteilla, joten kehomme on siis tuhoavan tehokas biomekaaninen koneisto. Tätä koneistoa on siis viritelty uusimpien kemikaalien ja prosessin muuttajien avulla ja onpa vielä ladattu lisä informaatiolla aivoliittymän kautta muistikeskukseen. Kun ihmiskoneistoa viritetään, astutaan aina Luojan varpaille. Mutta kun olemme yksi tämän planeetan eliöstöstä, olemme vain uteliaita siitä, mihin asti kehitys voikaan mennä? Kukapa ei haluaisi hidastaa vanhenemista niin paljon, että elää sinne saakka, kun tiedetään kuolemattomuuden mekanismi ja sen toiminta. Kaikki tämä on nykybiologian ja geeniteknologian ulottuvilla, on vain valmistauduttava ymmärtämään tämän kaiken merkitys ihmiskunnalle, mutta myös yksilölle. Yksilö on siis partikkeli omassa elämän reaktiossaan, jota hän siis ohjailee omien halujensa sekä toiveidensa perusteella. Mutta yksilön on myös ymmärrettävä, että kaikilla partikkeleilla on myös omat tehtävät toisten partikkelien suhteen. On kiinnityttävä omaan järjestelmään oikealle paikalleen suorittamaan omaa tehtäväänsä. Se on myös jokaisen ihmispartikkelin ymmärrettävä, miksi pitää kasata ihmissuhdeverkosto kehittyäkseen myös henkisenä ihmisenä elämässään. Olemme monenlaisten kysymysten edessä, kun mietimme kuinka nanoteknologia muuttaa tulevaisuuttamme aivan uudella tavalla. Tällaisia ajatuksia Mark Damiani siis pohti, kun mietti dna:n tärkeyttä ihmisen tehtävää määriteltäessä. Onko hyvä myös ajatella tulevaisuutta jopa pidemmälle kuin kuolema? Dna:ssamme voi myös olla tietoa tulevaisuudesta, sillä otammehan silmien kautta valoa, joka tulee ympäriltämme universumin keskipisteeltä asti. Valo on siis informaatiota ja tietoa, jota kehomme joka solu tarvitsee selviytyäkseen eteenpäin täällä maapallolla. Meissä siis voisi olla jostain toisesta universumista tai jopa ulottuvuudesta tullutta informaatio koodia tulevaisuuden meistä. Silloinhan se tekee meistä kuolemattomia tähtienvälisiä matkaajia, jotka muuttavat muotoaan uuteen olio/energia muotoon kuolema –nimisessä prosessissa. Minkälaista tulevaisuutta kukin toivoo? Onko ihmisillä enää minuutta, kun virtuaalikloonit vievät meistä kopiot aina elävään
internet maailmaan, cyber –tulevaisuuteen. Jos tietoisuuden verkko yhdistetään tietoverkkoihin ympäri maailman, siitä ei tietäisi mitä seuraisi, mutta kukin osaa vain arvailla vaikutusta uudenlaisen sähköenergialla elävän olennon synnystä. Onko nyt ovi siis auki virtuaalitodelli- suuteen? Voisiko se siis onnistua lähitulevaisuudessa? Ihmisen ja koneen yhdistymien on siis lähi aikojen todellisuutta, vaikka kuulostaa science and fiction –kertomukselta. Dna revoluution keulassa kertoo kuolematonta koodiaan jatkuvalla syötöllä lähettäen. Voimme myös kysyä mitä olemme valmiita tekemään, kun parannamme itseämme paremmiksi ihmisiksi nanoteknologian avulla. Mitkä ovat ne uhraukset mitä se vaatii? Voiko niitä minimoida tai yleensäkään peukaloida?
Olemme keskellä isoja vastuu kysymyksiä, joista on hyvä sopia jo etukäteen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.