Ihastumiseni kassaneitiin on ylittänyt kaikin tavoin oman ymmärrykseni. Mitään vastaavaa en ole kokenut koskaan ja olenkin täysin pihalla itseni kanssa. Joka kerta kun kohtaan hänet, tuntuu siltä kuin olisin kompassi magneetin vieressä. Kaikki tunteet tulvivat kerralla pintaan ja sitä vain jähmettyy. Sydän lyö tyhjää, hengitys salpautuu ja vain tärisee hänen edessään. Tervehdykset ja muu pakollinen tulee suustani kuin ohjelmoituna, mutta mitään muuta ei, vaikka kuinka yritän. Olen monesti päättänyt, että nyt teen aloitteen, mutta aina tilanteen ollessa käsillä tuntuu kuin olisin jossain kuvun sisällä ja seuraisin vain ulkopuolelta itseäni, että näinkö se taas tosiaan menee. Sitä katselee itseään kuin hidastetussa filmissä.
En ole edes erityisen ujo, vaan kohtaan ihmisiä paljon jo työnikin puolesta. Myöskään naisten kanssa en ole mikään ummikko, joten miten yksi nainen voi vaikuttaa minuun näin? Ihminen, jota en edes tunne. Ja jos hän vaikuttaa minuun tällä tavoin, niin en varmaan ole ainoa laatuani? Voiko aikuinen mies mennä tosiaan näin sekaisin aivan tuntemattomasta ihmisestä? Ja jos voi, niin miksi?
Tätä on nyt jatkunut toista vuotta ja joka ikinen kerta tilanne on sama. Olen täysin voimaton, eikä minulla ole aavistustakaan mitä pitäisi tehdä. Välillä olen vaistoavinani, että myös vastapuolella olisi kiinnostusta, mutta välillä taas tunne on täysin päinvastainen. Ja jos vastaus olisikin kieltävä, niin tilanteeni ei muuttuisi mitenkään vaan kysymyksiä tulisi vain lisää. Mikä tämän kaiken tarkoitus on?
Jos kertoisin hänelle tämän kaiken, niin hän varmaan pitäisi minua pellenä. Varsinkin, jos hän olisi kiinnostunut, niin hän tuskin ajattelee hyvällä sitä, kuinka pitkään olen tuhlannut aikaa ja häirinnyt hänen ajatuksiaan. Onhan minulla ollut jo lukuisia tilaisuuksia lähestyä häntä. Tunnen itsekin itseni pelleksi ja hävettää kirjoittaa asiasta tännekin.
Tunteeni heittelevät täysin laidasta laitaan tämän asian kanssa. Toivon aina kohtaavani hänet, mutta kohtaamisten jälkeen olen usein täysin pohjalla. Asiassa on omalta puoleltani muitakin mutkia, mutta kun edes pystyisi sen aloitteen jotenkin tekemään. En vaan tosiaan tiedä..
En ole edes erityisen ujo, vaan kohtaan ihmisiä paljon jo työnikin puolesta. Myöskään naisten kanssa en ole mikään ummikko, joten miten yksi nainen voi vaikuttaa minuun näin? Ihminen, jota en edes tunne. Ja jos hän vaikuttaa minuun tällä tavoin, niin en varmaan ole ainoa laatuani? Voiko aikuinen mies mennä tosiaan näin sekaisin aivan tuntemattomasta ihmisestä? Ja jos voi, niin miksi?
Tätä on nyt jatkunut toista vuotta ja joka ikinen kerta tilanne on sama. Olen täysin voimaton, eikä minulla ole aavistustakaan mitä pitäisi tehdä. Välillä olen vaistoavinani, että myös vastapuolella olisi kiinnostusta, mutta välillä taas tunne on täysin päinvastainen. Ja jos vastaus olisikin kieltävä, niin tilanteeni ei muuttuisi mitenkään vaan kysymyksiä tulisi vain lisää. Mikä tämän kaiken tarkoitus on?
Jos kertoisin hänelle tämän kaiken, niin hän varmaan pitäisi minua pellenä. Varsinkin, jos hän olisi kiinnostunut, niin hän tuskin ajattelee hyvällä sitä, kuinka pitkään olen tuhlannut aikaa ja häirinnyt hänen ajatuksiaan. Onhan minulla ollut jo lukuisia tilaisuuksia lähestyä häntä. Tunnen itsekin itseni pelleksi ja hävettää kirjoittaa asiasta tännekin.
Tunteeni heittelevät täysin laidasta laitaan tämän asian kanssa. Toivon aina kohtaavani hänet, mutta kohtaamisten jälkeen olen usein täysin pohjalla. Asiassa on omalta puoleltani muitakin mutkia, mutta kun edes pystyisi sen aloitteen jotenkin tekemään. En vaan tosiaan tiedä..
Vastaukset 13
Vanhimmat
aikuinen mies, niin tajuat kai itsekin että olet ihastunut haavekuvaan, jota tämän naisen ulkoinen olemus täydellisesti vastaa?
Joten mikset ottaisi selvää, vastaako luonne myös.
oikeassa. En vaan ole elätellyt koskaan mielessäni mitään haavekuvia. Tai ainakaan en ole niitä koskaan tiedostanut. Eikä tämä nainen edes vastaa ulkoisesti aiempia ihastuksiani. Päivittäisessä elämässä pyrin ja pystyn kohtaamaan ihmiset ihmisinä.
Tilanne on niin outo itselleni, että vaikka mieleni tekisi häneen tutustua, niin se on vain uskomattoman vaikeaa. Eivät pelkonikaan ole olleet aiemmin näin vahvoja minkään suhteen.
Täytyisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni, mutta sekin on helpommin sanottu kuin tehty.
kysy jos hänellä ei ole kiireitä työpäivän jälkeen ,voit tarjota kahvit tai jotain mukavaa ,mitä nyt tykkäät tehdä ,leffaan ym...kyllä hän on sut jo hieman tuntemaan oppinut kahdenvuoden aikana ,kun olet rampannut muka ostoksilla:)
Olen käynyt hyvin pitkään "eräässä liikkeessä" ja muutama vuosi sitten huomasin erään työntekijän miellyttävän minua tavallista enemmän. Hänen tapansa hymyillä, puhua ja koko hänen olemuksensa oli sellainen minuun vetoava. Ensin ajattelin sen olevan vain hetkellistä ihastusta, sillä niitä tuli ja meni, koska olin ollut jo vuosia "parisuhteessa", josta kaikki tunteet olivat kuolleet ja oli tietenkin luonnollista, että niitä tunteita voi sitten tulla muita kohtaan.
Tämä nainen alkoikin tehdä sitten aina käydessäni hieman tikusta asiaa ja pian huomasinkin olevani aivan päättömän ihastunut häneen. Sellaisen olen kokenut elämässäni kerran aiemmin, enkä uskonut sellaiseen törmääväni enää koskaan ja siksipä aloin aikoinaan nykyiseen "järkisuhteeseen". En väitä olevani erityisen ujo ihminen, mutta hänen seurassaan en enää tiennyt mitä sanoisin tai miten päin olisin, meninkin lähes sanattomaksi. Hänen työkaverinsa varmasti huomasivat sen eron miten keskustelin hänen kanssaan ja muiden kanssa, joten siltäkin kantilta koin tilanteen hieman hankalaksi (myös hänen kannalta).
Koska tätä nykyistä suhdetta pitää vielä joku vuosi kestää, niin yritin käyttäytyä hieman tylymmin tätä ihastustani kohtaan ja ajattelin sen menevän ohi, mutta eipäs ole mennyt. Tilanne rauhoittui hetkeksi ja näemme nykyään hieman harvemmin, mutta jos hän tulee minulle jostain juttelemaan, niin huomaan meneväni aivan samalla tavalla lukkoon ja tuo kuvauksesi tuosta ulkopuolelta seuraamisesta ja kaikesta muustakin pätee todella hyvin.
En tiedä osaisinko toimia tässä tilanteessa yhtään paremmin jos olisin sinkkuna, mutta silloin voisin ainakin kysyä rehellisesti (vaikka viestillä, jos ei muuten saa sanottua), että lähdettäiskö lounaalle tai illalliselle. Nyt voisin ilmaista tunteeni, mutta en voi edetä asiassa ja tämä olisi väärin häntä kohtaan.
Ymmärsiköhän kukaan tätä sepustusta ;)
Eli kyllä nämä tunteet osaavat olla todella hankalia ja toinen ihminen voi todellakin saada tunnemailman sekaisin hyvin vähäisin elein ja teoin.
Niille, joilla ei ole mitään sitoumuksia omalta puolelta, kehotan tavalla tai toisella osoittamaan sen kiinnostuksensa toiselle. Voin kokemuksesta sanoa, että parisuhde mikä lähtee voimakkaista tunteista, on huomattavasti paremmalla pohjalla kuin mikään "samalla aallolla" oleva järkisuhde. Kummastakin on kuitenkin aivan yhtä hankalaa lähteä, jos "se oikea" tuntuu löytyneen.
"Kummastakin on kuitenkin aivan yhtä hankalaa lähteä, jos "se oikea" tuntuu löytyneen."
Piti siis sanomani, että mikäli se oikea tuntuu löytyvän, niin järkisuhteestakin on aivan yhtä vaikea noin vain lähteä, jos takana on pitkä suhde.
itsekin omaavan samanlaisia tuntemuksia. Ajattelin itsekin ensin sen olevan tyypillisen ohimenevää jo ihan silloisen tilanteenikin takia. Näin ei vaan sitten käynytkään. Muut ihastukset ovat unohtuneet melko piankin, mutta tämä vaan jäytää sisuksia. En ihastu yleensä kovin helposti, siksikin tämä tilanne on todellakin käsittämätön itselleni. En ole aiemmin edes ymmärtänyt, että ihminen voi kohdata jotain tällaista.
Epäilen myös aivan samoin, että hänen työtoverinsa ovat huomanneet jotakin. Varsinkin silloin, kun hän ei ole töissä, tuntuu siltä kuin koko henkilökunta tunnistaisi minut. Tämä voi tietysti olla ihan omiakin kuvitelmiani.
Oma tilanteeni on siinä mielessä samanlainen, että vaikka tunteeni hänelle ilmaisisinkin, niin en välttämättä pystyisi etenemään asiassa. Elämäni on tällä hetkellä hieman monimutkaista ja oikeastaan se on ollut koko tämän ihastumisen ajan sitä. Siksi olen mielessäni ajatellut, että yritän nyt ainakin suojella häntä pysyttelemällä etäällä.
Syviin tunteisiin perustuva suhde on eittämättä hyvällä pohjalla. Kun vielä tietäisi sen, että tunteeko toinenkin tosiaan näin voimallisesti.
Hienoa kuitenkin huomata, etten ole ihan yksin tällaisessa tilanteessa. Ehkä asiat vielä ratkeavat eduksemme.
jäi mietityttämään miksi sinun on kestettävä suhdettasi vielä muutama vuosi?
Elämässä ei ikinä voi tietää mitä tapahtuu, eikö kannattaisi tarttua tunteisiin ennen kuin tilaisuus menee ohi?
varalla vielä muutaman vuoden. Miksi?
Se on minun mielestäni tosi ällöttävää. Elätkö hänen siivellään, vai onko yhteiset lapsenne niin pieniä tms. Vai odotatko että hän maksaa teidän kämpän tms.????
Jos suhteenne on todella kaput, on rehellisintä kumppiasi kohtaan erota ja antaa hänellekin mahdollisuus etsiä uusi onni.
..............
...
Jos tässä joku elää toisen siivellä, niin minä se en ainakaan ole, eli toinen voisi lähteä milloin vain, mutta tuskin niin tulee tekemään. Mikäli minä lähtisin nyt, niin se ei olisi ajoituksellisesti hyväksi lapsille, eikä lasten äidille, vaikka lapset minulle jäävätkin.
Netissä on pirun helppo syyllistää ihmisiä, joiden elämästä ei tiedä pirun vertaa, mutta muistanpa nyt taas olla kirjoittamatta tälle foorumille vähään aikaan.
on kiinnostunut sinusta, hän tuskin haluaa mainitsemaasi "suojelua". Rohkeasti juttusille vaan, parempi ottaa asiasta selvää.
jos joku asiakas miellyttää.
päivästä toiseen,
sillä ethän voi työaikanasi rueta
treffejä asiakkaalle ehdottamaan.
Siksi sinuntäytyy toimia.
Odota, että takanasi ei kassalla ole ketään,
maksa kortilla ja kirjoita siihen puh.nrosi.
Uskon , että saat ainakin viestin häneltä,
siitä se sitten lähtee.
Taijos tapaat hänet myymälässä, niin ksäise häneltä
pientä iltapa vinkkiä,
mitä voisit trefeillä laittaa iltapaksi.
kun hän kertoo ohjeensa,
niin voitpa sanoa
"Tulisitko kanssani nauttimaan tämän iltapalan ,
kun tämä taitaa olla sinun makuusi" ja kerro että olet tosissasi.
Onnea yrityksellesi!