unohdin kertoa, että lestadiolaisuuteen liittyvät myös hurmoshenkiset joukkohysteria tilanteet, extaasimaiset 2liikutukset2, joissa hypellään ja vilkutellaan nenäliinoilla ja rytnmikkäästi toistellaan, herrajeesus ole kiitetty, herrajeesus ole kiitetty, heittäydytään toisten kaulaaan ja saarataan ja pyydetään syntejä anteeksi. kaikki eivät tule liikutuklsiin, mutta tavallisesti tämä tapahtuu saarnan loppuvaiheessa saarnamiehen taitavasti johdatellessa ihmisiä extaasiin.tunteet vyöryvät yli ja tiukat rajoitukset varmaan helpottavat tätä menoa sitten seuroissa.seuroissa muuten on pakko käydä, siellä kulkeminen on hyvän uskovaisen merkki.
liikutuksista vielä
lestadiolaisen kasvatukssen sa
26995
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kyllä sen verran sekavalta selostuksesi näytti, että epäilen suuresti sinun olevan ollenkaan lestadiolaisen kasvatuksen saanut ihminen!
Kuvaamiasi "hurmoshenkisiä joukkohysteria-tilanteita" esiintyy kyllä uskovien keskuudessa, erilaisissa tilaisuuksissa, Vapaaseurakunnan tai vaikka Helluntaiseurakunnan kokouksissa. Mutta syy tähän on yksinkertainen: Pyhä Henki vaikuttaa ihmisissä niin eri tavalla. Jotkut itkevät ja jotkut nauravat ja jotkut voivat jopa ilosta hypähdellä! Pyhän Hengen kosketus on niin suurta. Mutta ei siinä ole mielestäni mitään ihmettelemistä tai naureskeltavaa! Jokainen reagoi Jumalan läsnäoloon omalla tavallaan.
kun ne panee vaimon paksuksi kerran vuodessa
...miehestä kiinni, vaan vakaumuksesta. Emme katso, että meillä on oikeus säännöstellä lasten lukumäärää. Heitä syntyy niin monta kuin Jumala hyväksi näkee. He ovat kaikki pieniä taivaan taimia. Minä olen tyttö, ja haluan ison perheen, yli kymmenen lasta. Se ei kuitenkaan ole kiinni minun, vaan Jumalan tahdosta.
jospa lopettasitte ton paskanjauhamisen ajoissa ennenkuin alatte tosissaan uskoa siihen..
kyllä! meillä todellakin on oikeus säännöstellä lasten lukumäärää, eihän se jumala niitä lapsia synnytä vaan ihmiset!
ja se sinun perhe on nimenomaan kiinni juuri sun eikä jumalan tahdosta, jumala vastatkoon omista lapsistaan ja sinä omistasi
mäkin haluaisin niin kovasti hyväksyä kaikki eri uskonnot, mut eikös toi mene jo vähä yli, kun ei saa ehkäisyäkään käyttää.. ja entäs se televisio???? mikä siinä on niin pahaa ettei saa telkkaria tai elokuvia käydä kattoo??
uskonto voi olla ihan hyvä pohja elämälle, mut ei se saa mitenkään hallita sun elämää mun mielestä!
olen itte ateisti, enkä tosiaankaan ymmärrä muslimeja sun muita hömpötyksiä.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi.
Onko edes järkevää hankkia lapsia, kun ei kerta maapallostakaan paljoa ole enää jäljellä, öljyt loppuu, kasvihuone-ilmiö voimistuu, otsonikerros katoaa, on muutenkin jo ylikansoitusta ja nälänhätää, taudit leviää ja uusia tulee, sademetsät kaadetaan ja ilma saastuu... ..jne.
Ei mun mielest luo hirveen turvallista pohjaa lapsen tulevaisuudelle.
..mitä kiinassakin tapahtui kun edes mennyt kiinan keisari kannatti ajatusta "mitä enemmän íhmisiä maassa sitä rikaampi maa on". Ja katso miten kävi, maa on pahasti ylikansoitettu, maassa on tuhansia hylättyjä ja orpoja lapsia jotka eivät voi enää edes ajatella kouluun menoa. Tämäkö on jumalasi tahto? kärsiä nälkää ja olla koko elämä lukutaidoton ja "tyhmä"? Nyt kiinassa on otettu yhden lapsen politiikka. kuulostaa julmalta, mutta se on pakollinen koska maassa ei yksinkertaisesti muuten ruoka riitä. Silti naiset tekevät salaa lapsia ja juuri nämä salaa tehdyt lapset eivät saa koskaan koulutusta, eivätkä ole virallisesti edes olemassa. Näinkö suomessakin pitäisi olla? Ei minun mielestäni.Ottakaahan kantaa ihmiset.
..kai muslimeja kukaan ymmärräkään! Jeesus on Herra!!!!!
Siinä kaikille teille totuus joka kannattaa uskoa!
Siunausta!
"Vaikka minä tietäisin, että huomenna tulisi
maailman loppu, istuttaisin tänään omenapuun."
M.Luther
Muille se on kauhistus ja pilkkasananlasku...
Täällähän tätä näkee
niin minäki istuttasin vaikka en ole mihinkään
uskonkuntaan kuuluva.
en ymmärrä syytöstä, eihän täällä kaikkia
pilkata, täällä keskustellaan ja vaihdetaan
kiivaasti mielipiteitä erilaisista uskonnoista ja
ajatuksista.
siinähän voi vielä jokainen kehittyä, jos ei
muuta niin ajatteleen ja kirjoittaan
HALUAISIKO ELLI KIELTÄÄ VAPAAN
MIELIPITEIDENVAIHDON YLI USKOMUSRAJOJEN,VAI MISTÄ
ON KYSE? VAI PITÄISIKÖ TÄMÄ KESKUSTELU KÄYDÄ
LESTADIOLAISTEN TAI ELLIN EHDOILLA.
TÄMÄ ON DEMOKRAATTINEN AVOIN FOORUMI JA SINÄ
HALUAISIN SEN PYSYVÄN.
Mutta minä olen minä ja Luther on Luther, joten
lauseesi ei saa mieltäni kääntymään mikäli se oli
tarkoituksesi.
Joukkohysteriatilanteet... Minä, ikäni VANHOILLISlestadiolaisten piirissä elänyt, en ole koskaan moista joukkohysteriaa ollut todistamassa. Ellei ehtoollisjonossa toisten evankeliumilla siunaamista lasketa hysteriaksi. Ehtoollinen on hiljainen ja arvokas tapahtuma, kaulakkain asioiden sopiminen tekee sen vain entistäkin kauniimmaksi ja puhuttelevammaksi. Liikutuksia olen joskus nähnyt, nykyisin niitä on hyvin harvoin, ja silloin kun niitä esiintyy, yleensä kiittäjiä ovat vanhat naiset, eikä siitä synny joukkohysteriaa, ei hypellä, eikä nenäliinoja käytetä kuin korkeintaan silmien pyyhkimiseen.
Seuroihin ei kukaan pakota. Uskovaisella on halu lähteä seuroihin. On halu kuulla Jumalan sanaa. Itse olen huomannut, miten sanannälkä kasvaa parissa viikossa niin voimakkaaksi (jos ei siis ole päässyt seuroihin), että tahtoo kuulla sitä enemmän ja enemmän. Hyviä uskovaisia ei olekaan, kukaan ei ole toista parempi tai huonompi.
Mistä kumman tiukoista rajoituksista puhut? Mitään ei ole pakko tehdä, eikä mitään kielletä tekemästä. Uskovaisen omatunto se on, joka sanoo mikä on oikein ja mikä väärin. Mistä on peräisin tekstistäsi huokuva katkeruus???
Miksi japanilaisia katkeroitti hiroshima, juutalaisia natsi-saksan keskitysleirit? Siksi kun toiset tulee määräilemään omasta elämästäsi ja teininä ei ehkä kaikilla ole mahd. päättää missä hihhuloi!!!!!
no vanhoillislestadiolaisten suviseuroissa jotka voi kuunnella radiosta, esiintyy liikutuksia runsaasti.niin että kyllä niitä vanhoillisillakin esiintyy.
sanot ettei teitä tartte kontrolloida, vaan omatunto kontrolloi.katsos kun se omatunto on meihin piiskalla väännetty.
omatunto on kasvatuksen tulos, ei muun.
muuten minä vastaan vain omasta puolestani lestadiolaisessa perheessä kasvaneena, ei kukaan voi minun kokemuksiani vääräksi sanoa.en puolustele mitään, kerron vain niinkuin asiat olivat.
jos katkeruutta huomataan, johtuu se ehkä siitä että ulkokullaisuus ja ahdasmielisyys rehottivat uskonveljien ja sisarien toimissa ja teoissa. ne eivät mielestäni ole erityisen kristillisiä ominaisuuksia.
...suviseuroissa, mutta ne eivät ole mitään joukkohysteriaa, jos yksi ihminen kiittää yletyin käsin Jumalaansa.
Minä en tiedä muitten suuntien tavoista, mutta meillä päin ainakin kasvatus on lähinnä sitä, että asetetaan rajat. Ei mitkään tiukat, vaan aivan asialliset, esim. kotiintuloajat sun muut. Kyllä omatunto on Jumalan ääni meissä, sillä tunnen nuoria ja nuoria aikuisia, jotka ovat mm. alkoholistiperheistä kotoisin, eikä heistä ole todellakaan välitetty, ja kuitenkin he IHAN ITSE tietävät, mikä on oikein ja mikä väärin. Ei se ole kasvatuksesta kiinni.
Mielestäni lestadiolaisuutta ei voi verrata keskitysleiriin. Tuleppa katsomaan lestadiolaisia nuoria (ainakin meidän suunnassa) niin näet onnellisia, hymyileviä kasvoja. Eikä se ole teeskentelyä. Minulle monet pojat (koulukavereita, jotka eivät ole todellakaan uskovaisia) ovat sanoneet, että heidän mielestään kauneimpia ovat uskovaiset tytöt, sillä he ovat niin onnellisennäköisiä. Ei sellaista onnea voi teeskennellä.
Ja meitä ei pakoteta mihinkään. Ei ole pakko lähteä seuroihin, ei pakko uskoa. Se on todellakin ihan valinnaista. Kukaan ei määrää meidän elämästämme. Jumala on antanut meille kaikille vapaan tahdon luodessaan ihmisen. Sitä me käytämme juuri niin kuin haluamme.
Vanhoillislestadiolaiset puhuvat kauniita sanoja siitä, ettei ketään pakoteta mihinkään. Kokemuksekseni mukaan tämä "vapaaehtoisuus" on kuitenkin pelkkää teoriaa, käytännössa tilanne on usein toinen. Olen kotoisin vanhoillislestadiolaisesta perheestä, mutta erosin siitä 17-vuotiaana.
Meidän seurakunnassammekin aina toitotettiin sitä, että jokainen päättää itse, käykö seuroissa jne. Kun minä sitten kieltäydyin parina sunnuntaina peräkkäin, vanhemmat kutsuivat paikkakuntalaisen puhujan puhumaan minulle muka järkeä. Taka-ajatus oli tietysti hyvä, mutta ajattelepa nuorta, epävarmaa ihmistä: mikä on kamalampaa, kuin tämä: et haluaisi seuroihin, mutta et haluaisi myöskään minkään himopaasaajan "tulituksen" kohteeksi, kumpi pahempi? Eli näin siis muka vapaaehtoisuuden varjolla käytännössä pakotetaan sinut valitsemaan vaihtoehto: seuroihin. Eli henkistä painostusta. Sitä ei vaan yleensä huomaa ennen kuin itse eroaa koko touhusta, eihän sitä muusta tiedä.
Monet vanh.lestadiolaiset harrastavat henkistä väkivaltaa esim. kuvailemalla lapsilleen elävästi, kuinka joutuu helvettiin lieskojen nuoltavaksi, jos esim. pöllii kaupasta tikkarin ja unohtaa pyytää sen anteeksi. Tätä olen nähnyt tapahtuvan monessa lestadiolaisperheessä, enkä sitä hyväksy.
Tosiasiahan on, että se ns. omatunto syntyy muiden painostuksesta ja ohjauksesta!
Arvostan lestadiolaisia ihmisinä samoin kuin keitä tahansa muitakin ihmisiä.Mutta en pysty hyväksymään vanhoillislestadiolaisuutta itsessään(enkä pahemmin mitään muitakaan uskontoja), koska olen nähnyt liikaa nurjia puolia ja niitä on vaakakupissa aivan liikaa verrattuna hyviin puoliin.
Meitä ei ole koskaan pakotettu lähtemään seuroihin. Eivätkä vanhempamme ole tuoneet puhujaveljiä keskustelemaan, vaikka itse asiassa joskus melkein sitä toivoin, kun tuntui, etten enää jaksanut uskoa, vaikka halusinkin.
Meitä ei liioin ole peloteltu helvetin tulen lieskoilla. Mutta ihminen hei, eikö ole väärin varastaa kaupasta tikkari? Ja että anteeksipyyntö ihan "unohtui"... Minun kokemukseni mukaan omatunto ei anna anteeksipyynnön unohtua. Voi hyvän tähden, ei minulla ainakaan ole kokemusta moisista tilanteista.
Ja omatunto... Käytän nyt esimerkkinä vaikkapa insesti-tilannetta. Pieni lapsi, sanotaan nyt vaikka neljä- viisivuotias, ei varmasti tiedä, että on väärin maata isänsä kanssa. Kuitenkin hän tuntee siitä häpeää. Se on sitä omantunnon työtä. Tosin, eihän tässä tilanteessa vika ole lapsen, vaan isän, mutta kuitenkin... Omatunto on Jumalan ääni meissä.
Miksi valehtelisin? Tekeekö se minusta automaattisesti valehtelijan, etten ole vanh.lepe?
Vaikken olekaan uskovainen, tiedän mikä on oikein ja mikä väärin. En vain käytä väärästä nimeä "synti" ja oikeudentajusta nimeä "omatunto", sillä ne ovat mielestäni huonoja ja loppuun kulutettuja sanoja. Minäkin tiedän, että tikkarin varastaminen on väärin. Käytin sitä vain yhtenä esimerkkinä edellisessä jutussani.
Siihen ns. omatunnon syntymiseen ei tarvita jumalia, vaan se on yksinomaan kasvatuksen tulosta. Tuskinpa sinäkään pitäisit television katselua pahana, jollei sinulle olisi koko elämääsi tulkutettu, että se on väärin, väärin, väärin... siitähän se omatunto syntyy! Puhun tässä nyt omien kasvattajakokemusteni pohjalta. Mielestäni pieni lapsi kykenee ymmärtämään helpommin käsitteet "väärä" ja "oikea", koska ne voi perustella paremmin ja järkeenkäyvemmin, esimerkiksi että jos valehtelet, aiheutat sillä vahinkoa itsellesi ja muille ja siksi se on huono asia. Ei pieni lapsi kykene ymmärtämään mitään jumala- ja synti-käsitteitten päälle vaan pelästyy. Joskus minusta tuntuukin, että uskovaiset kunnioittavat ja pelkäävät enemmän itse saatanaa kuin jumalaa.
Mainitsit esimerkkinä insestin. En usko että häpeäntunne juontaa juurensa ns.omatunnosta, vaan lapsi vain kokee tapahtuneen muuten poikkeavana ja häpeällisenä ja tajuaa jollakin tapaa, ettei se ole normaalia. Ovathan nämä sukupuoliasiat muutenkin pienille lapsille hankalia ja pelottavia. Ehkä häpeä johtuu pelosta, ja pelko puolestaan siitä, ettei hän ymmärrä tapahtunutta.
Minun "uskonkokemukseni" ovat peräisin eräältä pieneltä paikkakunnalta Oulun läheltä. Ehkä isommissa paikoissa ollaan vapaamielisempiä. Valitettavasti näitä jälkeenjääneitä, tiukkapipoisia kuppikuntiakin on vielä olemassa. Eivät ne sillä mihinkään katoa, että niiden olemassaolo jätetään tunnustamatta.
VOI LISSUHYVÄ
KYLLÄ MUISSAKIN PERHEISSÄ RAJOJA LAITETAAN.
EIVÄT LESTADIOLAISET OLE AINOITA RAJANASETTAJIA.
MYÖS NOITTEN N S USKOTTOMIEN PERHEISSÄ YRITETÄÄN
VARMASTI KASVATTAA LAPSET PARHAAN KYVYN MUKAAN.
...että valehtelisit. Anteeksi, jos annoin
sellaisen käsityksen, että epäilen sanojasi. Se
ei ollut tarkoitukseni.
Olen edelleenkin sitä mieltä, että omatunto on
Jumalan ääni meissä. Ja omatunnon äänen
perusteella lapsi tietää hävetä, kun on tehnyt
väärin - otetaan nyt esimerkki ihan arkielämästä.
Lasta on kielletty heittelemästä palloa sisällä,
koska saattaa sattua vahinko. Kerran, kun äiti on
ulkona käymässä, sanotaan nyt vaikka
pyykkinarulla, lapsi kuitenkin päättää leikkiä
pallolla. Hän heittää sitä, se pomppaa ja
yhtäkkiä *crash* kukkamaljakko putoaa pöydältä
lattialle. Vahinko, niinpä, mutta mistä se
johtui? Siitä, että ei ole totellut äitiä. Ei
lapselle anneta selkään, pelkkä äidin huokaus
riittää, ja lapsi häpeää. Miksi? Hän ymmärtää
tehneensä väärin. Hän tietää olleensa tuhma ja
aiheuttaneensa äidille pahan mielen. Ja tämä
lapsi tietää, miten se paha mieli karkoitetaan:
Hän kävelee äidin luokse, kietoo kätensä tämän
kaulaan ja pyytää anteeksi. Ei tuota ole hänelle
tarvinnut kenenkään opettaa. Omatunto neuvoo.
Siinä mun ajatuksia.
...että valehtelisit. Anteeksi, jos annoin
sellaisen käsityksen, että epäilen sanojasi. Se
ei ollut tarkoitukseni.
Olen edelleenkin sitä mieltä, että omatunto on
Jumalan ääni meissä. Ja omatunnon äänen
perusteella lapsi tietää hävetä, kun on tehnyt
väärin - otetaan nyt esimerkki ihan arkielämästä.
Lasta on kielletty heittelemästä palloa sisällä,
koska saattaa sattua vahinko. Kerran, kun äiti on
ulkona käymässä, sanotaan nyt vaikka
pyykkinarulla, lapsi kuitenkin päättää leikkiä
pallolla. Hän heittää sitä, se pomppaa ja
yhtäkkiä *crash* kukkamaljakko putoaa pöydältä
lattialle. Vahinko, niinpä, mutta mistä se
johtui? Siitä, että ei ole totellut äitiä. Ei
lapselle anneta selkään, pelkkä äidin huokaus
riittää, ja lapsi häpeää. Miksi? Hän ymmärtää
tehneensä väärin. Hän tietää olleensa tuhma ja
aiheuttaneensa äidille pahan mielen. Ja tämä
lapsi tietää, miten se paha mieli karkoitetaan:
Hän kävelee äidin luokse, kietoo kätensä tämän
kaulaan ja pyytää anteeksi. Ei tuota ole hänelle
tarvinnut kenenkään opettaa. Omatunto neuvoo.
Siinä mun ajatuksia.
Mutta se, millaiset rajat, ja miten niitten
noudattamista valvotaan.
En tarkoittanut kirjoituksellani, että
lestadiolaisten kasvatus olisi parempaa kuin
muiden ihmisten.
Se, että lapsi häpeää tekoaan, johtuu siitä, että
häntä on kielletty heittelemästä palloa sisällä.
Hän tajuaa tehneensä väärin, koska ei noudattanut
annettua kieltoa. Sitä paitsi jo äidin
ilme/olemus kertoo lapselle, että taisi tulla
tehtyä jotakin luvatonta...
Ei mitään "omatuntoa" ole meissä luonnostaan.
kyllä tuollainen pienen lapsen anteeksi pyyntö on
juuri rautalankakeinoin opetettu.
jos muuta sanot valehtelet.
missäs tällaisia liikutuksia voisi mennä katsomaan
voit mennä esim suviseuroihin, jotka pidetään
joka kesä jossain suomessa.
varsinkin viimeisenä iltana niitä varmimmin
esiintyy.
suviseurat ovat vanhoillislestadiolaisten
kesäseurat, mutta myös muitten lestadiolaisten
isoissa seuroissa esiintyy liikutuksia,
pikkuesikoisilla tornionjokilaaksossa, isoissa
seuroissa kesäisin esim.