painoa takaisin? Tämän hetkisistä mitoista en ole varma. Alimmillaan olen ollut n.164/44. Oon ehkä lihonut kilon tai pari. En ole laihduttanut hirveällä nälkäkuurilla (melkein aina, lukuunottamatta ihan pahimpia aikoja) söin yli 1000kcal/päivä. Paino ei tippunut yli kiloa viikossa.. Aloin laihduttaa kun painoin n.53-54kiloa. Terapeuttini ja ravitsemusterapeuttini vakuuttelee että kehollani ei pahemmin ole varaa varastoida rasvakudosta juuri nyt, vaan sisäelimien ympärille menis, samoin rintoihin (jotka kyllä on pienentyneet) ja tulis lihaksena..
Oon vaan kuullut näitä "kauhujuttuja" että jos paino nostetaan takaisin lähtötilanteeseen (minulla ei liene tarvetta painaa paljoakaan yli 50kg) niin kroppa on näyttänyt aivan toiselle ennen sairautta: sairauden jälkeen kaikki mikä tulee kertyis makkarana perseeseen, masuun ja reisiin :(.
Suostun nostamaan painoa, eihän tää terveellistä ole kun olen jo aikuinen enkä mikää kasvuikäinen tyttönen. Pelkään vaan LÄSKIÄ (en painoa!) ihan kuollakseni, ja näen jo nyt itselläni niin ison mahamakkaran että jos se kasvaa paljonki niin parantuminen jää yritykseksi.
Oon vaan kuullut näitä "kauhujuttuja" että jos paino nostetaan takaisin lähtötilanteeseen (minulla ei liene tarvetta painaa paljoakaan yli 50kg) niin kroppa on näyttänyt aivan toiselle ennen sairautta: sairauden jälkeen kaikki mikä tulee kertyis makkarana perseeseen, masuun ja reisiin :(.
Suostun nostamaan painoa, eihän tää terveellistä ole kun olen jo aikuinen enkä mikää kasvuikäinen tyttönen. Pelkään vaan LÄSKIÄ (en painoa!) ihan kuollakseni, ja näen jo nyt itselläni niin ison mahamakkaran että jos se kasvaa paljonki niin parantuminen jää yritykseksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla vastaavasta tilanteesta aikaa jo vuosia, mutta eivätpä nämä asiat ole miksikään muuttuneet :)
Eli siis, kun aloin laihduttamaan niin mittani olivat 159/54, alimmillaan paino putosi sinne 34 kiloon, mutta pituuttakin tuli sentti-pari lisää. Itselle oli myös täysi kauhistus ajatella, että painaisin joskus vielä saman verran kuin lähtötilanteessa, (mitä painoa lääkärit ym. minulle suosittelivat koska se tuntui olevan se paino mihin kroppani luonnollisesti hakeutuisi) koska muistin hyvin selkeästi miltä näytin silloin. Eikä se sinne oitis humpsahtanutkaan, ensin sain painon vakiintumaan n. 45 kiloon, mistä sitten pikkuhiljaa kilo-pari kerrallaan se nousi. Tänä päivänä mittani ovat taas 161/54-55 kg, ja voin rehellisesti sanoa olevani hoikka. Ehkä siihen vaikutti se että harrastin liikuntaa koko painonnostoajan (mutten fanaattisesti kuten anoreksia-aikaan) tai sitten se että minulle tuli ikää lisää eikä kroppani enää ollut ns. lapsenpyöreä.
Oman kokemukseni mukaan kroppani näyttää nyt siis paremmalta kuin ennen sairautta, vaikka painan saman verran kuin lähtötilanteessa, vaikken oikeastaan mitään liikuntaa ole enää vuosiin harrastanutkaan..
Mutta vinkkinä siis tuo liikunta rinnalla painonnoston kanssa, niin kilot tulevat takaisin lihaksina eikä läskinä ja näytät entistä paremmalta :)
mulle sanoi terapeutti ja ravitsemusterapeutti, että "kaikki liikkuminen mitä teet nyt sotii sun parantumista vastaan. Turhaa käyt puntilla kun se vaan hajottaa sun lihaksia". Voisinkohan aloittaa punttitreenin sitten kun painan muutaman kilon enemmän enkä ole niin alipainoinen? Herättelen toiveita että saisin tätä hormonihommelia vähän parempaan kuntoon, ei tissejä ei menkkoja (hormonihoidon oon syöny!) ei mitään..
Aika huono tilanne, jos kerta hormonikuurikaan ei ole auttanut. Painoa siis tarvitset ehdottomasti lisää...
Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että kohtuullinen liikunta on aina hyväksi. Joten tee ihmeessä jotain, sillä se voi edes hiukan suojata luitasi osteoporoosilta, kun nyt sinulla ei ole luita suojaavaa estrogeeniakaan tarpeeksi elimistössäsi. Siis harrasta ihmeessä jotain liikuntaa, mutta ehkei miksikään himobodariksi kannata ryhtyä. Kestävyysliikunta kuten juoksu tai kävely voisi olla hyväksi. Mutta älä rehki liikaa, sillä sekin voi pitää kuukautiset poissa! Kohtuus kaikessa, my dear friend!