Kaikesta te "lakia lukeneet" viitsitten väitellä. Eikö löydy muuta vastattavaa ja nimenomaan niille, jotka neuvoja tarvitseisivat todella ongelmatilanteisiin.
Heitän tähän yhden kysymyksen. Isyyden vahvistaminen on muutoksenalainen, mutta pesänselvittäjä on antanut testamentin tiedoksi tälle isyyttä hakevalle kuten perillisillekin. Milloin tulee esittää lakiosavaatimus? Onko kuusi kuukautta ehdoton aikaraja testamentin tiedoksisaannosta vai mikä tai miten olisi meneteltävä?
Heitän tähän yhden kysymyksen. Isyyden vahvistaminen on muutoksenalainen, mutta pesänselvittäjä on antanut testamentin tiedoksi tälle isyyttä hakevalle kuten perillisillekin. Milloin tulee esittää lakiosavaatimus? Onko kuusi kuukautta ehdoton aikaraja testamentin tiedoksisaannosta vai mikä tai miten olisi meneteltävä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Eikö löydy muuta vastattavaa ja nimenomaan niille, jotka neuvoja tarvitseisivat todella ongelmatilanteisiin."
Väittelyn osapuolena saanen ottaa kantaa asiaan. minunkin mielestäni ko. väittely oli jokseenkin tarkoituksetonta. Jouduin kuitenkin itse melkoisen hyökkäyksen kohteeksi ja "altavastaajana" oli otettava jotakin kantaa täysin perusteettomiin heittoihin. Itse en kannata tällaisella kaikille lujoille kuuluvalla palstalla tuollaisten käsitteellisten väittelyiden esittämistä. Jos tänne lakimiehenä kirjoittaa, tulisi pysyä sillä tasolla, että kirjoitus on asiaan perehtymättömien lukijoiden mielenkiinnon piirissä. Sitähän neuvot ovat ja käsitteelliset kiemurat eivät ole.
"Milloin tulee esittää lakiosavaatimus? Onko kuusi kuukautta ehdoton aikaraja testamentin tiedoksisaannosta vai mikä tai miten olisi meneteltävä?"
Minulla on hämärä muistikuva, että asiasta olisi ollut keskustelu aiemminkin täällä. Silloin joku muistaakseni vastasi, että kannattaa tehdä varmuuden vuoksi lakiosavaatimus kuuden kuukauden kuluessa testamentin tiedoksisaannista. Järkevä kanta.
Jos tilanteesi on kuitenkin se, että määräaika on jo kulunut loppuun etkä ole lakiosavaatimusta tehnyt, voi olla ongelmia. Laki ei sano asiasta muuta kuin, että vaatimus on tehtävä 6 kk kuluessa. Sillä perusteella, että perillisasema ei ole vielä varmistunut lopullisesti, ei voi tulkita mielestäni asiaa lain sanamuodon vastaisesti. Näin ollen tällaista perillistä koskee sama määräaika kuin muitakin.
Mielestäni tällä palstalla keskustelu on yleisesti ottaen hyvinkin asiallista ja sitä olen aina korostanut, ettei tämä ole sellainen foorumi, josta saatujen neuvojen perusteella voisi ryhtyä mihinkään merkittävämpiin toimiin.
Myöskään ei ole mitään estettä keskustella oikeustieteeseen liittyvistä aiheista, jos keskustelua syntyy. Mikäli aihe ei jotakuta kiinnosta, eihän sitä ole mikään pakko lukea. Toisaalta "lakimiestenkään" velvollisuus ole vastata johonkin kysymykseen, mikäli ei ole asiaan kiinnostusta.
>>oli otettava jotakin kantaa täysin perusteettomiin heittoihin
Alkuperäisessä viestissä oli kysymys ja olisin todella ollut kiinnostumut tietämään, miten isyyden ollessa muutoksenhaun kohteena on reagoitava lakiosavaatimuksella kun on tullut tiedoksianto testamentista. Milloin se kuuden kuukauden aika alkaa lakiosavaatimukselle?
Onko se "poikki ja pinoon" kertakaikkisesti kuusi kuukautta ja ellet tee vaatimusta lakiosasta, niin menetät perinnön testamentin saajille?
"Oli otettava jotakin kantaa täysin perusteettomiin heittoihin."
;0) Heh!
Mielestäni on parempi antaa tieteellinen vastaus, joka ei ole niin kansantajuinen, kuin antaa ymmärrettävä vastaus, joka on väärä.
Esitettyyn tapaukseen kun liittyy niin monta seikkaa. Ei oikeaa vastausta voi antaa kahdella rivillä. Itsekin rajasin koko rikosvastuun pois, koska lopputuloksen kannalta sillä ei ollut VahL 5:1 :n lisäksi merkitystä.
Kuten Tahra sanoi, ei tämän palstan neuvoihin kannata luottaa. Ei minunkaan. Jos tulee ongelmia, kannattaa ottaa yhteyttä esim. lakimieheen. Mielestäni on absurdia, että tällä palstalla pitäisi jaella todellisia kansantajuisia neuvoja. Käyttäisitkö pillereitä, joita joku "lääkäri" -palstalla kehottaisi sinun käyttää? Tämä palsta onkin mielestäni käyttökelpoinen vain tällaisiin väittelyihin, josta juuri saatiin hyvä esimerkki.
Toivottavasti hyvä Ilja sait kuitenkin ajatuksia, miten tapausta voidaan lähestyä. Laitan sinulle tähän vielä yhteenvedon omista ajatuksistani mahdollisimman selkeästi.
-Syyllistyt siis luultavimmin kätkemisrikokseen, jos ostat puhelimen. Kätkemisrikos edellyttää tahallistuutta mm. tietoisuutta. Tapaus ratkeaa samoin, vaikka syyllistyisit avunantoon tai yllytykseen. Kavallukseen et voi syyllistyä, kuten Tahrakin mainitsi.
-Myyjä voi vaatia puhelinta takaisin sinulta lunastuksetta. Korvaamaan joudut vahingon, joka johtuu esim. siitä, että myyjä on joutunut sinua etsimään. Joudut myös korvaamaan vahingon, joka aiheutuu siitä, että tavaran arvo on alentunut hallussasi enemmän kuin se olisi alentunut velallisen hallussa. Mitenkään et voi joutua korvaamaan vakuuden arvoa siten, että puhelin jäisikin lopulta sinulle. Myyjä ei siis voi vaatia sinua pitämään puhelinta ja maksamaan loppuhintaa vahingonkorvauksen muodossa.
- Myyjä saa esineen siis takaisin käytettynä. Tämä riski myyjällä on jo alunperin tehdessään kaupan osamaksuehdoin. Näinhän käy myös silloin kun velallinen pitää esineen itsellään, mutta ei maksa sitä. Näin siis B voi "purkaa kaupan" yksipuolisesti. Tällähän Lawmaker perusteli sen, ettei järjestelyä voida hyväksyä kolmannelle myynnin kautta. Se on kuitenkin mahdollista jo ilman myyntiäkin.
- Koska olet ostanut puhelimen tietoisena omistuksenpidätyksestä, ei vahingonkorvauskanne velallista vastaan luultavimmin tuota tulosta, jos haluaisit rahat häneltä takaisin. Voit myös vaatia rahaa vedoten perusteettomaan etuun. Se voisi toimia paremmin, koska tietoisuudella ei silloin ole niin suurta merkitystä.
Ajattelin, etten vastaa, mutta tämä:
> Näinhän (=esine palautuu a:lle) käy myös silloin kun velallinen pitää esineen itsellään (=ei myy x:lle), mutta ei maksa sitä. Näin siis B voi "purkaa kaupan" yksipuolisesti. Tällähän Lawmaker perusteli sen, ettei järjestelyä voida hyväksyä kolmannelle myynnin kautta. Se on kuitenkin mahdollista jo ilman myyntiäkin (x:lle).<
Ei ole mahdollista. B ei voi purkaa sitoumustaan maksaa kauppahinta yksipuolisesti. Maksuvaikeuksiin joutuessaan b joutuu velkojan a perintätoimien kohteeksi. A:lla on oikeus vaatia esine takaisin b:ltä, jos luottoeriä on maksamatta. Taaskaan a:n ei tarvitse sitä tehdä. Hän voi pysyä kaupassa. Vaihtoehtona on ryhtyä vaatimaan maksusuoritusta. Tilitykseen ei automaattisesti ryhdytä, jos a ei sitä vaadi (osamaksuL 3 §: "Kun myyjä tahtoo ottaa esineen takaisin"). A voi tyytyä vaatiamaan maksusuunnitelmassa pysymistä. Jos b ei siihen kykene, a voi antaa vaikka lisää maksuaikaa ja/tai voidaan sopia lisävakuudesta jne.
Näinhän se on. Mutta ajattelin, että normaalisti se myyjä vaatii esinettä takaisin. Varmaan riskittömämpää. Koetin olla käytännöllinen. Minun virhe.
Pääasia on se, että kolmannelle myymällä esine kuitenkin voi palautua myyjälle. Silloin ei myyjäkään voi enää kaupassa pysymällä saada kauppahintaa X:ltä. Pitäisikö asian olla näin, onkin sitten toinen kysymys, jonka ratkaisee lainsäätäjä.
Vastaa sinäkin kysymykseen ja jo siksi, että nähdään onko eriäviä mielipiteitä asiassa.
Asia ei kuulu alaan, johon pystyisin ottamaan kantaa ilman syvempää tutkiskelua. En ainakaan välittömästi siis ota kantaa.