Partio on fasistinen järjestö

Kommentoi aiheeseen tai mene juomaan tärpättiä. Niin minä aina teen galluppini ja hyviä tuloksia on tullut.

Olen lapsesta asti joutunut kärsimään vanhempieni käsityksistä, että partio on seurausta lotta svärdille ja suojeluskunnalle. En saanut mennä mukaan vaikka mitään korviketoimintaakaan ei keksitty tilalle. Olin tässä muutama vuosi sitten katsomassa paraatia ja kylmät väreet meni pitkin selkää kun vedettiin kättä lippaan ja karjuttiin komentoja. Tänä päivänä aate varmaan on ihan hyvä asia. Maailmassa varmaan on turhempaakin touhua mutta muistot lapsuudesta palaavat mieleen aina uudestaan. Vanhemmat pilkkasivat iltakaudet jäsenkirjaani ja suomen tyttö lehteä jotka sitten kaikessa rauhassa poltin ja hävitin.

lenita kirjoitti:

Olen lapsesta asti joutunut kärsimään vanhempieni käsityksistä, että partio on seurausta lotta svärdille ja suojeluskunnalle. En saanut mennä mukaan vaikka mitään korviketoimintaakaan ei keksitty tilalle. Olin tässä muutama vuosi sitten katsomassa paraatia ja kylmät väreet meni pitkin selkää kun vedettiin kättä lippaan ja karjuttiin komentoja. Tänä päivänä aate varmaan on ihan hyvä asia. Maailmassa varmaan on turhempaakin touhua mutta muistot lapsuudesta palaavat mieleen aina uudestaan. Vanhemmat pilkkasivat iltakaudet jäsenkirjaani ja suomen tyttö lehteä jotka sitten kaikessa rauhassa poltin ja hävitin.

Lue lisää

Uskotko edelleen vanhempiesi höpinät? Minun vanhempani pilkkasivat kommunisteja, mutta en silti katkeroitunut ja edelleen haukkuisi sitä mallia. Kukin taaplaa tyylillään, fiksut arvostavat toistenkin ajatuksia.

On partioliikkeen perustaja. Liike alkoi buurisodan aikoina, jolloin nuoria poikia käytettiin viestinkuljettajina rintamalla. Siitä alkoi partioliikkeen historia, joten jonkinasteinen fasistinen tausta sitten kaiketi on totta. Myöhemmin liike kylläkin keskittyi nuorison terveiden elintapojen kehittämiseen ja siihen liittyi normaali uskonnon mukana olo, ei kuitenkaan korostetusti. Lähinä haluttiin nuorisoa ohjata hyviin harrastuksiin ja ennenkaikkea korostettiin avuliaisuutta ja vanhempien ihmisten kunnioitusta. Mottona oli jonkin aikaa "Yksi hyvä työ päivässä" joka on tänäkin päivänä ihan kelvollinen ohje kenelle tahansa. Itse kuuluin viisikymmentä luvulla pelastusarmeijan alaiseen Kemin Kotkat nimiseen lippukuntaan. Millään tavoin ei kuitenkaan uskonto liittynytn toimintaamme, vaan retkeilimme ja harrastelimme suunnistusta ja kaikenlaista kädentaitojen kehittelyä. Tuohon aikaan Kemi oli erittäin punainen ja niinpä siellä toimi myös nuorison kasvattajana toinenkin järjestö, nimittäin kommunistien pioneerit. Heillä tominta oli työväenlaulujen ja poliittisten puheiden lisäksi pitkälti samaa kuin meillä partiolaisilla. Kuuluin vuosikaudet partioon, enkä milloinkaan kokenut sitä poliittiseksi toiminnaksi, vaan nimenomaa porukaksi joka opetteli omin neuvoin selviämistä luonnossa ja hauskanpitoon kivassa porukassa. Minulla ei ole kuin pelkästään hyviä ja lämpimiä muistoja partiolaisajastani. Mieleltäni koetan noudattaa edelleenkin mottoamme "Kerran partiolainen, aina partiolainen" Kiitollisena muistelen lippukuntamme johtajaa Ville Kiurusta, rauha hänen muistolleen. Siinä oli mies joka sopi esimerkiksi kenelle tahansa! Hyvää jatkoa Kemin Kotkille! Ilves vartiolainen vuodelta 1953.

veka kirjoitti:

On partioliikkeen perustaja. Liike alkoi buurisodan aikoina, jolloin nuoria poikia käytettiin viestinkuljettajina rintamalla. Siitä alkoi partioliikkeen historia, joten jonkinasteinen fasistinen tausta sitten kaiketi on totta. Myöhemmin liike kylläkin keskittyi nuorison terveiden elintapojen kehittämiseen ja siihen liittyi normaali uskonnon mukana olo, ei kuitenkaan korostetusti. Lähinä haluttiin nuorisoa ohjata hyviin harrastuksiin ja ennenkaikkea korostettiin avuliaisuutta ja vanhempien ihmisten kunnioitusta. Mottona oli jonkin aikaa "Yksi hyvä työ päivässä" joka on tänäkin päivänä ihan kelvollinen ohje kenelle tahansa. Itse kuuluin viisikymmentä luvulla pelastusarmeijan alaiseen Kemin Kotkat nimiseen lippukuntaan. Millään tavoin ei kuitenkaan uskonto liittynytn toimintaamme, vaan retkeilimme ja harrastelimme suunnistusta ja kaikenlaista kädentaitojen kehittelyä. Tuohon aikaan Kemi oli erittäin punainen ja niinpä siellä toimi myös nuorison kasvattajana toinenkin järjestö, nimittäin kommunistien pioneerit. Heillä tominta oli työväenlaulujen ja poliittisten puheiden lisäksi pitkälti samaa kuin meillä partiolaisilla. Kuuluin vuosikaudet partioon, enkä milloinkaan kokenut sitä poliittiseksi toiminnaksi, vaan nimenomaa porukaksi joka opetteli omin neuvoin selviämistä luonnossa ja hauskanpitoon kivassa porukassa. Minulla ei ole kuin pelkästään hyviä ja lämpimiä muistoja partiolaisajastani. Mieleltäni koetan noudattaa edelleenkin mottoamme "Kerran partiolainen, aina partiolainen" Kiitollisena muistelen lippukuntamme johtajaa Ville Kiurusta, rauha hänen muistolleen. Siinä oli mies joka sopi esimerkiksi kenelle tahansa! Hyvää jatkoa Kemin Kotkille! Ilves vartiolainen vuodelta 1953.

Lue lisää

Juuri näin, kerrankin asiaa! Ja korjaan, se on Baden-Powell.

qasz kirjoitti:

Juuri näin, kerrankin asiaa! Ja korjaan, se on Baden-Powell.

Joskus myös Paden-Powell joskus Baden-Powell jne. Toivoisin, mikäli joku Kemiläinen sattuu jutun lukemaan, kertoisi lippukunnan nykytilasta. Ja jos jotakuta sattuu kiinnostamaan, minulla on autenttinen päiväkirja parin veselin seikkailuista vuonna 1955 pohjoismaissa. Tarina on mielenkiintoinen ja melko hauska, ottaen huomioon 1955 olosuhteet. Tarina on melko pitkä, joten sen lukeminen vie pari tuntia, mutta se kertoo sodan jälkeisestä elämästä suomessa ruotsissa ja norjassa. Mukana on myös valokuvia tuolta ajalta!

Milloin mitenkin kirjoitti:

Joskus myös Paden-Powell joskus Baden-Powell jne. Toivoisin, mikäli joku Kemiläinen sattuu jutun lukemaan, kertoisi lippukunnan nykytilasta. Ja jos jotakuta sattuu kiinnostamaan, minulla on autenttinen päiväkirja parin veselin seikkailuista vuonna 1955 pohjoismaissa. Tarina on mielenkiintoinen ja melko hauska, ottaen huomioon 1955 olosuhteet. Tarina on melko pitkä, joten sen lukeminen vie pari tuntia, mutta se kertoo sodan jälkeisestä elämästä suomessa ruotsissa ja norjassa. Mukana on myös valokuvia tuolta ajalta!

Lue lisää

Kysyttiin Kemin Kotkista. PartioWikissä on jotain, http://wiki.partio.net/Kemin_Kotkat. Sieltä löytyy linkki myös www- sivuille. Historiasta ei siellä ole paljon mitään, vain 70- luvulta jotain. Sinne vaan kirjottamaan, jos wikin tekeminen kiinnostaa. Hyvät jatkot, t. KeKo 70-luvulta, edelleen partiossa vaan ei Kemissä ps. partioliikkeen perustajan, B-P:n sukunimi oli syntyessään Powell. Perheen isän, prof. Baden Powellin kuoltua perheen äiti muutti sukunimeksi Baden-Powell. Lisää esim. http://wiki.partio.net/Baden-powell

Taavi kirjoitti:

Kysyttiin Kemin Kotkista. PartioWikissä on jotain, http://wiki.partio.net/Kemin_Kotkat. Sieltä löytyy linkki myös www- sivuille. Historiasta ei siellä ole paljon mitään, vain 70- luvulta jotain. Sinne vaan kirjottamaan, jos wikin tekeminen kiinnostaa. Hyvät jatkot, t. KeKo 70-luvulta, edelleen partiossa vaan ei Kemissä ps. partioliikkeen perustajan, B-P:n sukunimi oli syntyessään Powell. Perheen isän, prof. Baden Powellin kuoltua perheen äiti muutti sukunimeksi Baden-Powell. Lisää esim. http://wiki.partio.net/Baden-powell

Lue lisää

Oliko lippukuntamme tunnussävel vielä sinun aikanasi tuo uljas "Anchors aweigh" (Kuuntele You Tubesta) Sanat siihen alkoivat jotenkin näin: "Kotkia oomme me, ain valmiita, ain valmiita, viirimme liehukoon aina suuntaan oikeaan jne. Huivi oli näköjään muuttunut. Minun aikanani se oli harmaa ja siinä oli punainen reunusnauha takana oli mustalla painettuna siivet levällään oleva kotka. Kiuruville ei tainnut olla enää mukana sinun aikoinasi, oletko edes hänestä kuullut? Kemissä toimikaksi lippukuntaa viisikymmentäluvulla, mainittu Kemin Kotkat, sekä Kemin metsänkävijät.

Kysyy veka kirjoitti:

Oliko lippukuntamme tunnussävel vielä sinun aikanasi tuo uljas "Anchors aweigh" (Kuuntele You Tubesta) Sanat siihen alkoivat jotenkin näin: "Kotkia oomme me, ain valmiita, ain valmiita, viirimme liehukoon aina suuntaan oikeaan jne. Huivi oli näköjään muuttunut. Minun aikanani se oli harmaa ja siinä oli punainen reunusnauha takana oli mustalla painettuna siivet levällään oleva kotka. Kiuruville ei tainnut olla enää mukana sinun aikoinasi, oletko edes hänestä kuullut? Kemissä toimikaksi lippukuntaa viisikymmentäluvulla, mainittu Kemin Kotkat, sekä Kemin metsänkävijät.

Lue lisää

Ei ollut tunnuslauluja ja aika matalalla oli profiilit muutenkin. Pelastusarmeijan huivitkaan ei olleet enää käytössä. 70-luku ja partio ja Kemi taisi olla niin haastava yhtälö että aika kuiviksi oli kaikki niistetty. Nykyinen huivi on vähän niinkuin näiden yhdistelmä: http://wiki.partio.net/images/f/fb/Kemi_huivi.gif. Lares-Jussi, joka oli Vetisluodon Mänkijöitä, muisti nuo huivit ja hieman erilaiset partiopaidatkin.

Kiuruville ei ole tuttu enkä ole kuullut. Mun ajalta muistan oikeestaan vain Kaupin Hekan (joka muuten näkyy olevan Brysselin hommia hakemassa). Ja Möllin, joka kirjoittaa nykyään koululaisvitsikirjoja. Ja hyvin kirjoittaakin!

Olis vain kyllä hyvä kun joku ottais ja kirjoittais historiikin Kemin partiotoiminnasta! Oishan siinä kertomista. Jos Kemissä vielä asuisin niin alakaisin vaikka kirjoittaakki.

Taavi kirjoitti:

Ei ollut tunnuslauluja ja aika matalalla oli profiilit muutenkin. Pelastusarmeijan huivitkaan ei olleet enää käytössä. 70-luku ja partio ja Kemi taisi olla niin haastava yhtälö että aika kuiviksi oli kaikki niistetty. Nykyinen huivi on vähän niinkuin näiden yhdistelmä: http://wiki.partio.net/images/f/fb/Kemi_huivi.gif. Lares-Jussi, joka oli Vetisluodon Mänkijöitä, muisti nuo huivit ja hieman erilaiset partiopaidatkin.

Kiuruville ei ole tuttu enkä ole kuullut. Mun ajalta muistan oikeestaan vain Kaupin Hekan (joka muuten näkyy olevan Brysselin hommia hakemassa). Ja Möllin, joka kirjoittaa nykyään koululaisvitsikirjoja. Ja hyvin kirjoittaakin!

Olis vain kyllä hyvä kun joku ottais ja kirjoittais historiikin Kemin partiotoiminnasta! Oishan siinä kertomista. Jos Kemissä vielä asuisin niin alakaisin vaikka kirjoittaakki.

Lue lisää

Noin nopsaan ne asiat unohtuvat, samoin henkilöt.
Viisikymmentä luvulla taisivat asiat olla vielä enemmän hakauksissa poliittisesti.
Sapeli Simoset ja muut olivat kärjistäneet tunteet kuumiksi.
Kävin silloin Ritikan kansakoulua ja punaisista punaisin oli läheinen Ritikan työväentalo, jossa nostatettiin työväen henkeä.
Silti me kakarat, riippumatta vanhempien poliittisesta kannasta, olimmepa partiolaisia tai pioneereja touhusimme yhdessä, mutta harvemmin formupuvussa.
Jänniä retkiä teimme Selkäsaareen ja Akkunusjokivarteen sekä Kivaloille.
Joskus sattui nuotiokin sota-ajan pommisuutarin päälle, jolloin siirtyminen takavasemmalle sujui varsin vauhdikkaasti. Onneksi koskaan ei meille sattunut vahinkoja, sillä noita saksalaisten "muistoja" oli varsin paljon maastossa.
Pelastusarmeijan liittyminen toimintaamme oli enemmänkin symbolinen, ei ollut koskaan mitään hartausharjoituksia, puhumattakaan muista uskonnollisista riiteistä. Tietenkin leirinuotioiden iltahartauksia lukuunottamatta.
Toiminnan pääpaino oli maastossa liikkuminen ja kaikenlainen nikkarointi siellä, sekä
hyvä suunnistustaito. Viimeisin isompi kilpailu, johon itsekin osallistuin vartioni kanssa oli Imarin maastossa keväällä 1956.
Me sota-ajan kersat olimme hieman erilaisia nykyisiin verrattaessa, sillä silloin ei ollut juuri mitään välineitä kaupoista saatavilla, joten ne oli pakko tehdä itse, kuten radion vastike kidekone, josta nykypenskat tuskin tietävät mitään.
Omatoimisuus ja tiedon hankinta oli aivan eriluokkaa, koska oli pakko toimia itse, saadakseen asioista "tolokkua".
Nykyään tietoa tulvii joka tuutista, ei tarvitse kuin tarrata kiinni mikä kiinnostaa.
Häätyy sanua, että näin kuuenkymmenen vuuen jäläkeen, vasiten muistellesa noita
juttuja, tullee väkisinki haikiaksi!
Parraita muistoja ne kuiteski olliit nuoruuvesta, kiitos partion ja Kemin Kotkien!
Veka

Veka vastaa kirjoitti:

Noin nopsaan ne asiat unohtuvat, samoin henkilöt.
Viisikymmentä luvulla taisivat asiat olla vielä enemmän hakauksissa poliittisesti.
Sapeli Simoset ja muut olivat kärjistäneet tunteet kuumiksi.
Kävin silloin Ritikan kansakoulua ja punaisista punaisin oli läheinen Ritikan työväentalo, jossa nostatettiin työväen henkeä.
Silti me kakarat, riippumatta vanhempien poliittisesta kannasta, olimmepa partiolaisia tai pioneereja touhusimme yhdessä, mutta harvemmin formupuvussa.
Jänniä retkiä teimme Selkäsaareen ja Akkunusjokivarteen sekä Kivaloille.
Joskus sattui nuotiokin sota-ajan pommisuutarin päälle, jolloin siirtyminen takavasemmalle sujui varsin vauhdikkaasti. Onneksi koskaan ei meille sattunut vahinkoja, sillä noita saksalaisten "muistoja" oli varsin paljon maastossa.
Pelastusarmeijan liittyminen toimintaamme oli enemmänkin symbolinen, ei ollut koskaan mitään hartausharjoituksia, puhumattakaan muista uskonnollisista riiteistä. Tietenkin leirinuotioiden iltahartauksia lukuunottamatta.
Toiminnan pääpaino oli maastossa liikkuminen ja kaikenlainen nikkarointi siellä, sekä
hyvä suunnistustaito. Viimeisin isompi kilpailu, johon itsekin osallistuin vartioni kanssa oli Imarin maastossa keväällä 1956.
Me sota-ajan kersat olimme hieman erilaisia nykyisiin verrattaessa, sillä silloin ei ollut juuri mitään välineitä kaupoista saatavilla, joten ne oli pakko tehdä itse, kuten radion vastike kidekone, josta nykypenskat tuskin tietävät mitään.
Omatoimisuus ja tiedon hankinta oli aivan eriluokkaa, koska oli pakko toimia itse, saadakseen asioista "tolokkua".
Nykyään tietoa tulvii joka tuutista, ei tarvitse kuin tarrata kiinni mikä kiinnostaa.
Häätyy sanua, että näin kuuenkymmenen vuuen jäläkeen, vasiten muistellesa noita
juttuja, tullee väkisinki haikiaksi!
Parraita muistoja ne kuiteski olliit nuoruuvesta, kiitos partion ja Kemin Kotkien!
Veka

Lue lisää

Partiolippukunnassa Pohjolan Tytöt ja Kemin Kotkat on nykyään käytössä kaksi eri huivia sukupuolen mukaan. Pojilla on harmaa huivi, jossa on punainen reunanauha ja painettu musta kotka siivet levällään niskassa. Nimimerkki Taavin linkissä on tyttöjen huivi, jossa on pelastusrenkaan kuva.

Partio on poliittisesti riippumaton harrastus. Maailmassa on vain 6 valtiota, joissa ei ole partiotoimintaa, mikä antaa vihjettä uskontokuntien kirjosta. Lapsille ja nuorille opetetaan partiossa mm. yhdessä päättämistä ja muiden auttamista, kädentaitoja, terveellisiä elämäntapoja, luonnontuntemusta, retkeilytaitoja jne. Elämässä tarvittavia taitoja eli samoja kuin peruskoulussa, mutta harrastuksenomaisesti ja tekemällä oppien.

veka kirjoitti:

On partioliikkeen perustaja. Liike alkoi buurisodan aikoina, jolloin nuoria poikia käytettiin viestinkuljettajina rintamalla. Siitä alkoi partioliikkeen historia, joten jonkinasteinen fasistinen tausta sitten kaiketi on totta. Myöhemmin liike kylläkin keskittyi nuorison terveiden elintapojen kehittämiseen ja siihen liittyi normaali uskonnon mukana olo, ei kuitenkaan korostetusti. Lähinä haluttiin nuorisoa ohjata hyviin harrastuksiin ja ennenkaikkea korostettiin avuliaisuutta ja vanhempien ihmisten kunnioitusta. Mottona oli jonkin aikaa "Yksi hyvä työ päivässä" joka on tänäkin päivänä ihan kelvollinen ohje kenelle tahansa. Itse kuuluin viisikymmentä luvulla pelastusarmeijan alaiseen Kemin Kotkat nimiseen lippukuntaan. Millään tavoin ei kuitenkaan uskonto liittynytn toimintaamme, vaan retkeilimme ja harrastelimme suunnistusta ja kaikenlaista kädentaitojen kehittelyä. Tuohon aikaan Kemi oli erittäin punainen ja niinpä siellä toimi myös nuorison kasvattajana toinenkin järjestö, nimittäin kommunistien pioneerit. Heillä tominta oli työväenlaulujen ja poliittisten puheiden lisäksi pitkälti samaa kuin meillä partiolaisilla. Kuuluin vuosikaudet partioon, enkä milloinkaan kokenut sitä poliittiseksi toiminnaksi, vaan nimenomaa porukaksi joka opetteli omin neuvoin selviämistä luonnossa ja hauskanpitoon kivassa porukassa. Minulla ei ole kuin pelkästään hyviä ja lämpimiä muistoja partiolaisajastani. Mieleltäni koetan noudattaa edelleenkin mottoamme "Kerran partiolainen, aina partiolainen" Kiitollisena muistelen lippukuntamme johtajaa Ville Kiurusta, rauha hänen muistolleen. Siinä oli mies joka sopi esimerkiksi kenelle tahansa! Hyvää jatkoa Kemin Kotkille! Ilves vartiolainen vuodelta 1953.

Lue lisää

Oikein. Pisteet Ville Kiuruselle. Pieni mies ja suuret askeleet.
Jatkoin Helsingissä Kallio Kotkissa. Pääaiheena on aina ollut yhdessä olo ja luonnossa selviytyminen.
Uskontoa ja polittiikkaa ei koskaan tuputettu.