kun tuntuu ettei saaha suhdetta edes alulle. meillä molemmilla on kaksi samanikästä lasta ja saadaan hoitajia huonosti ja toisiimme pitäs kanssa tutustua että tietäisi tuleeko tästä edes mitään.. joten kysynkin että miten olette asian saaneet järjestymään?tapaamiset ja missä vaiheessa lapset tulevat kuvioihin mukaan??
aloittelija kaipaa
apua
11578
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
eli tavattiin alussa aika harvakseltaan silloin kun molemmat "lapsivapaita" muutama kuukausi näin että omat tunteet varmistui, lapset vasta sitten mukaan kuvioihin ja ensiksi heidän kanssa vähän aikaa vaan niin että päivisin tavattiin vielä ei siis yöksi jääty, muutaman tapaamiskerran jälkeen se lapsillekkin luontevampaa ja noin vuosi siittä kun toistemme lapset oltiin tavattu niin yhteenmuutto vuosi naimisiin meno, ja nyt toistakymmentä vuotta onnellista yhteiseloa takana.
Kuinka monta kertaa olitte tavanneet ennen kuin lapset tulivat kuvioihin? Onnea muuten pitkästä liitosta:) Vaikka ei kai siinä onnella niin kamalasti ole tekemistä. Miltä tuntui tavata toisen lapsi/lapset? Entäs esitellä toiselle omat lapset?
tapailtiin ehkä kymmenisen kertaa muualla, ja melkein saman verran viikonloppuja jommankumman kotona jolloin molemmilla lapset pois,
Mieheni niin sopeutuvainen ja avoin että hänelle ihan luonnollista oli lapsiani tavata ja lapsillenikin aina ollut helppoa uusien ihmisten kanssa, joten ei se edes jännittänyt, minä vähän jäykempi ja ujo uusissa tilanteissa joten toisinpäin vaikeampi, jännittin myös sitä että mitä he minusta ajattelee,kaikin tavoin ihania lapsia joten parin kerran jälkeen ei enään ajatteluttanut.Sitten tuli tilanne jolloin arki astui kuvaan siinä vaiheessa myös lapsilla testailuvaiheita (onneksi ei kaikilla yhtäaikaa) että miten pitkälle voi asioita viedä ja uskaltaakohan toi kieltää.Välillä kävi mielessä että noi "sun" pennut, mutta keskustelemalla niistäkin ajoista ohi, ja kun avoimin silmin katso niin tajusi kyllä että omatkin lapset häntä kokeili samalla lailla.
Ja nyt kun katsoo taaksepäin niin opimme kaikki aika paljon suvaitsevaisuudesta ja siittä kuinka tärkeää on asioista puhu, jos ei pysty puolisollesi puhua ja olla myös hetkellisistä negatiivisistä tunteista avoin niin kenelle sitten pystyisi.
Itselläni yli kymmenen vuotta uusperheyttä takana, ja sanoisin kyllä että se jonka avulla asiat selvitetään, on rehellisen keskusteluyhteyden säilyttäminen, suvaitsevaisuus toisen pulmakohtia kohtaan ja niiden aitojen negatiivisten fiilisten läpikäyminen kumppanin kanssa. Ei syytellen, vaan ymmärrystä pyytäen ja hakien. Kun yhteinen päämäärä on kirkkaana silmien edessä = meidän perhekokonaisuuden mahdollisimman hyvä vointi ja selviäminen elämän haasteista, se köyden vetäminen samaan suuntaan on selkeästi helpompaa.
lasten hoidon kanssa!
Miten ihmeessä ajaudut sellaiseen paikkaan, josta et selviä? Kummallista että väkisin ollaan suhteessa, jossa ei pärjää?
Missä aivaheessa lapet tulee kuvioihin mukaan???? Eikä ne ole jo kuvioissa mukana????
Nää on näitä uusikkovitsejä taas...!
Ei se lapseton mies ongelmaa poista, vai kuvittelitko oikeasti, että ainoastaan lapsellisilla MIEHILLÄ voi olla uusi parisuhde??? Eli ap:lla on lapsi itselläänkin. Eli kyseessä on uusikon lisäksi ex, vieläpä naispuolinen! ;D
Kahdenkeskiset ajat olivat ne viikonloput, kun miehen lapsi äidillään ja sitten nukkuma-ajat. Miehen lapseen tutustuin heti alkuvaiheessa, hän oli tosin vielä silloin niin pieni eikä ajatellut minua mahdollisena isän tyttöystävänä saati, että minut olisi alkutekijöissä niin esitelty (eihän edes tiennyt sanaa tyttöystävä) eli tutustumisessa lapseen ei ollut mitään ongelmia. Sitäpaitsi ne joka toinen viikonloputkin oli silloin niin epävarmoja, että jos olisimme nähneet vain ei-lapsi-ajalla, niin tuskinpa olisi mitään tullut. Se on sitten vähän eri asia, jos isommat lapset kyseessä. Toki eihän heillekään tarvitse heti esitellä toista potentiaalisena kumppanina! Vaikka tosiaan se kahdenkeskinen aika oli kortilla, niin kyllä se tutustuminen sujui noinkin. Voitiin kuitenkin tutustua toisiimme myös sinä aikana, kun lapsi läsnä. Ehkä haasteellista, mutta toisaalta avartavaa kun toiseen tutustui siinä oikeassa arkiympäristössä - siinähän sitä ollaan elettykin.
Ehkäpä joku, jolla/jonka puolisolla vanhempia lapsia osaa vastata askarruttaviin kysymyksiin tarkemmin.
Meillä aloiteltiin ensin ihan kahdenkeskisillä tapaamisilla silloin kun mun pojat (silloin 2 ja 5v) olivat isällään (joka toinen vkonloppu) viestiteltiin/soiteltiin.. Muutaman kuukauden jälkeen, kun todettiin että meistä taitaa tulla jotain, mieheni tapasi poikani. Siitä jonkin ajan kuluttua tapasin hänen lapsensa (tyttö 4v, poika 2v) ilman minun lapsiani. Sitten jatkossa kyläilimme toisillamme niinkuin lapsiperheet yleensäkin ja pikkuhiljaa ehkä vuosi tunnettuamme oltiin yökylässä miehen luona. Tsemppiä teille :)
"pari kuukautta" on käytännössä? Kovasti kiinnostaa tietää...Onko se kaksi? Kolme? Puoli vuotta? Mitä? Kahdessa kuussa kun ei pysty toista näkemään kuin..pikainen laskutoimitus...neljä kertaa...Jos siis ajattelee fiksusti ja haluaa tutustua kahden kesken...Mikä on järkevä määrä tapaamisia? Vai onko sellaista?
mutta en usko että kukaan toisen puolesta voi päättää, aikajanaa tai sitäkään montako kertaa on se oikea määrä.
On ihmisiä jotka heittäytyy heti ja täysillä, ja se voi olla ihan ok.
Itse pelkäsin että jos heti (vastasin siis tuolla yllä että hitaasti edettiin)tutustutan lapsiani mieheen vaikka kuinka hurmaava onkin ja suhde ei sitten kestäkkään kuin jonku puol vuotta niin niitä "tututumisia" voi lapselle tulla useampia ja sitä en halunnut,koska olin vielä aika nuori niin en olisi silti voinut kuvitella eläväni loppuelämää yksin lasten kanssa.
minä en siis usko että vaikka lapsi pieni niin olisi hyvä jos yöpyviä ystäviä useita peräkkäin koska joka suhteen loputtua niin se luopuminen myös lapselle jos oppinut hiemankin tuntemaan.
En silti tuomitse ihmisiä jotka näin heittäytyy itse vaan varovaisempaa ehkä hieman pelokastakin sorttia.
kaikkia vastanneita,uskon että kyllä tämä tästä lähtee etenemään noilla hyvillä neuvoilla...