Millaista ruokaa teette, ja kuinka paljon, jos pystytte yllättäen ruokkimaan muutaman lisäsuun?
Meillä syödään joka päivä eri ruokaa, eikä siis juuri koskaan syödä lämmitettyä ruokaa.
Itse teen usein haudutettua ruokaa, joka on valmiina kun isommat lapset tulevat koulusta. Heidän mukanaan saattaa tulla muutama kaveri.
Olen kuitenkin mitoittanut ruuan meidän perheelle ja esim.3(ylimääräistä) murrosikäistä poikaa olisi liikaa (yllätys-)ruokavieraiksi.
Eli olisi kiva kuulla vinkkejä, että kuinka jatkatte ruokaanne vai onko sitä alun alkaenkin reilusti?
Teettekö ruokaa jo alunalkaen sillä mielellä, että tänään on syömässä 2 kaveria?
Mihin laitatte loppuruuan jos ruokavieraita ei tullutkaan?
Meillä syödään joka päivä eri ruokaa, eikä siis juuri koskaan syödä lämmitettyä ruokaa.
Itse teen usein haudutettua ruokaa, joka on valmiina kun isommat lapset tulevat koulusta. Heidän mukanaan saattaa tulla muutama kaveri.
Olen kuitenkin mitoittanut ruuan meidän perheelle ja esim.3(ylimääräistä) murrosikäistä poikaa olisi liikaa (yllätys-)ruokavieraiksi.
Eli olisi kiva kuulla vinkkejä, että kuinka jatkatte ruokaanne vai onko sitä alun alkaenkin reilusti?
Teettekö ruokaa jo alunalkaen sillä mielellä, että tänään on syömässä 2 kaveria?
Mihin laitatte loppuruuan jos ruokavieraita ei tullutkaan?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Meillä syödään luullakseni ihan tavallisia arkiruokia.
Tietenkin se vaihtelee mitä kukin arkiruokana pitää, mutta olettaisin kuitenkin ettei menyymme olennaisesti eroa jonkinlaisesta ,keskivertonormista …
Kokattavat määrät sen sijaan meillä epäilemättä ovat keskivertoa isompia. Perhe on iso ja arjen soljuvuuden vuoksi jo aikuistuneetkin lapseni käyvät yhä usein meillä syömässä.
Esimerkiksi 19 v poikani ja toinen vävyistäni menevät aika usein illaksi Tönölleni remonttia tekemään ja on kätevää sopia päivän työt ja keskustella remontin etenemisestä, tarvittavista hankinnoista yms. juuri päivällisen yhteydessä. Toisaalta esim. keskiviikkoisin käymme usein pikkulasten kanssa uimassa (perjantaisin keilaamassa) ja niille reissuille lähtevät mielellään mukaan ne aikuistuneista lapsistani joilla itsellään on pikkulapsia ja joskus muutkin ihan muuten vain mukavan yhdessäolon merkeissä. Silloinkin syödään ensin kaikki kotona ja painutaan touhuun vasta sen jälkeen.
Mysö adoptoitu tätimme käy päivällisellä useimpina päivinä. Se rytmittää hänen päiväänsä nyt lomautuksen aikaan ja pitää hänet ajantasalla perheen kuulumisista.
Päivällisellä on siis tavallisesti reilusti yli 10 henkeä (14-16 taitaa olla tavallisin syöjämäärä, mutta ei 20 ole mitenkään erityisen poikkeava määrä sekään) ja muonaa valmistetaan sen mukaan, että ideaalitapauksessa sitä joko lämmitettynä tai muunneltuna riittää sitten seuraavan päivän lounaallekin.
Lounasta syö kotona useimmiten 2 ja 3 –vuotiaat lapset, puolisoni ja ajoittain minä itse tai mahdollisesti joku muu, joka kotona lapsia vahtimassa on. Jos paikalla on lapsenvahti niin silloin lounaan muonavahvuuteen kuuluu myös hänen lapsensa. Joinain päivinä päivällisen tähteitä lähtee myös työssäkäyvien seuraavan päivän evääksi – riippuen ruoasta ja kunkin työaikatauluista yms.
Viime viikon ruokalistaa oli pääsiäisen, lasten matkojen ja monien yövieraiden vuoksi epätyypillinen, mutta edellinen viikko meni päivällisten osalta näin:
Maanantaina pastaa jauhelihakastikkeella sekä salaattia. Käytin kastikkeeseen haikein mielin viimeiset lomareissulta Italiasta tuodut pyreet. (Loppukastike meni jääkaappiin ja seuraavana päivänä sitä jatkettiin chilitomaattimurskalla ja sienillä minkä jälkeen se laitettiin uuniin lasagnelevyjen kanssa lounaaksi)
Tiistaina intialaista kanaa (siis intialaisittain maustettua) ja aurinkoriisiä. (Keskiviikon lounas sitten risottoa johon oli ylijääneet kanapihvit pilkottu riisin mukaan ja lisätty enemmän vihanneksia)
Keskiviikkona karitsanleikkeitä ja perunamuusia. (Torstain lounas lopuista leikkeistä tehty lihakastike ja keitettyjä perunoita)
Torstaina itsetehtyjä hampurilaisia salaatin kera (Maustoin jauhelihataikinaa myös ”ylitse” ja se jäi jääkaappiin valmiiksi odottamaan, että oli sitten perjantain lounaspastakastikkeen pohja)
Perjantaina possun paistia ja itsetehtyjä lohkoperunoita. Perjantain muonavahvuuteen tuli lyhyellä varoitusajalla myös veljeni perheineen eli vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa. Poikkeuksellisesti silloin todella syötiin uunipellit ja lihakulhot ihan tyhjiksi asti.
Lauantaina olimme miehen kanssa kaksin kotona ja teimme yhdessä ruoan; broiskua ja wokkia. Vain kahden hengen annos.
Lapset söivät isosiskolassa lukuun ottamatta yhtä joka oli kavereineen valmistanut itselleen pizzoja sillä aikaa kun olimme miehen kanssa asioilla.
Sunnuntaina valkosipuliperunalaatikoita, herkkusienikastiketta ja paistia. Sunnuntaipäivällisellä oli ihan ”kutsumalla kutsuttujakin” vieraita.
(Samaa sitten lämmitettynä maanantaina lounaaksi tuoreen salaatin kera)
Minä ymmärrän, että pienemmässä perheessä ylimääräinen syöjä tai syöjät tuntuvat enemmän enkä siksi koekaan, että meidän mallimme olisi jokin ihanne, jota kaikkien pitäisi toteuttaa.
Kuten jo aikaisemmassa ketjussa sanoin niin jokaisen perheen tulee löytää oma, itsellä toimiva tapansa.
Jo on Sadulla muonavahvuutta!
On vaikea kuvitella, että itse pystyisin vastaavaan koskaan. Vaikka onhan se on normaalia, että lapsiluvun kasvaessa kasvaa tietysti ruoan tarvekin.
Piti vain sanoa, että nostan hattua. Kuulostaa myös ihanalle, että koko perhe vävyineen ja lapsenlapsineen on paikalla, ja perhe pitää tällä tavoin yhtä päivittäin. Tavoittelemisen arvoinen asia!
Se kuulostaa isommalle hommalle kuin onkaan, sillä vaikka meillä on paljon syöjiä niin on vastaavasti myös paljon innokkaita kokkejakin.
Onnea odotukseen.
Meidän perheessä aikuiset joustavat syömisessään. Jos ruokaa on niukasti, aikuiset katsovat että kaikki lapset saavat ensin vatsansa täyteen, myös nälkäiset vieraat. Vasta lopuksi annostellaan ruoka aikuisille.
Useimmiten ruokana on kastikkeita, perunaa, riisiä jne. Pääluvun mukaan tarkoin laskettuja pihvejä tms on harvoin.
Aikuinen ihminen osaa laittaa itselleen munakkaan tai sämpylän, jolla pärjää seuraavaan ruokaan.
Aikuinen pärjää hiukan vähemmälläkin.. Ja usein koululaisilla on mahdoton nälkä kun kotiin astuvat! Vaikka kouluruokailusta ei olisi aikaa kuin reilu tunti..
Minusta olisi karmeaa jättää joku toinen ruokkimatta, ja itse tietäisin mussuttaessani että varmaan maistuisi tolle toisellekin!
Vähän nuukemmin kun kaikki syö, niin kenenkään ei tarvitse mielettömään nälkään jäädä. Lisäksi leipää, maitoa yms, niin eiköhän nälkä ole kaikonnut.
Jos tiedän että on tulossa lisäsuita, teen ruokaa tarvittaessa enemmän. Usein teen sitä niin ison satsin että sitä syödään uudestaan samana tai seuraavana päivänä. Ei meillä ruoka ehdi kauaa kaapissa hautua :D
tuo ihan eri asia jos TIETÄÄ, että ylimääräisiä ruokailijoita tulee. Tässä ketjussa ei puhuta siitä, vaan ylläriruokailijoista.
Kirjoittaja kysyi kuinka paljon ruokaa yleensä teette jos tulee yllärisuita. Ja vastasin että "usein teen isomman satsin.." Siitä riittää kyllä ylläreillekin, tarvittaessa söisin itse vähemmän tai jotain muuta jotta lapset saisivat mahansa täyteen. Yleensä teen uunin kokoisen vuoan laatikoitakin ja niistä kun oma porukka syö niin jää vielä jopa puolet jäljelle ja me ei syödä pieniä annoksia :D
Minäpä vastaan, miksi meillä EI ruokita naapureiden lapsia:
- Minä en ole mikään mestarikokki, enkä kamalasti tykkää keittiöhommista.
- Meillä on perheessä sen verran allergioita, että emme voi tehdä mitään tyypillisiä perus arkiruokia. Esim. makkaraa ei syödä koskaa, eikä juuri jauhelihaakaan, koska sen puhtaus (= ei saa sisältää jäämiä sianlihasta) pitäisi erikseen tarkistaa. Myös riisi sekä peruna ja useimmat muut edulliset kasvikset ovat kiellettyjen listoilla. Lisäksi meillä on yksi maitoallergikko ja muulla perheellä on laktoosi-intoleranssi, joten kaapista löytyvät maidot ovat hinnaltaan vähintään n. 2 euroa/litra. Lisäksi emme ole mitenkään erityisen hyvätuloisia, joten välillä pitää tosissaan miettiä, kuinka saadaan oma katras ruokittua tällaisilla ruokavalioilla.
Ihan pakko kysyä et mitä maitoa ostat, jos kerta VÄHINTÄÄN maksaa 2 €?Kysyn vaan...?
yritän aina tehdä ruokaa sopivan määrän, että menisi kerralla kaikki, mutta aina sitä vain tulee liikaa. Meillä ei lasten kaverit kovin usein syö, mutta jos niin sattuu käymään niin kyllä me saadaan ruoka riittämään - joskus voi syödä hieman pienempiä annoksia. Jos ruokaa jää niin syödään se seuraavana päivänä tai sitten laitan pakkaseen...
suuri satsi kerrallaan.. Tänäänkin keitin jo aamupäivästä 10l kattilan soppaa. Jos joku sattuu tulemaan, niin ainakin siitä riittää, jos ei tule, syödään loppu iltapäivällä..
Jos siitäkin huolimatta jää jotain yli(mitä ei oikeastaan ikinä tapahdu) niin pakastan lopun. Sieltä on helppo lämmittää vaikka itselle joskus sellaisena päivänä kun muu perhe on poissa.. tai jos mies saapuu myöhään kotiin kiljuvan nälän kanssa, eikä oikeen muuta sapuskaa ole tarjolla.
Käyhän sitä joskus niinkin, että ei ole tarjota ruokaa yllätysvieraille.. Mutta pääsääntöisesti ovat kaikki saaneet mahansa täyteen!
ensinnäkin kavereille ei tarjota evästä kuin perustellusti. Kukin syököön kotonaan kuten meidänkin pesue. Tosin juuri nuo isommat kaverit voi olla ihan toiselta puolelta kaupunkia joten sikäli joskus tulee ruokaa tarjottua..
Itse jatkan ruokaa milloin milläkin vaikka lisäämällä kasvista sekaan tms konstilla. Pottuja keitän aina koko kattilallisen joten jos ei ole niiden jälkikäsittelypäivä niin niitä kyllä riittää. Sama riisin ja makarooninkin kanssa kun niistä tulee sitten välipalaa ja salaattia sun muuta.. Ongelma syntyy vasta jos on esim pihviä tms joita on kappalemäärät kaikille. Silloin ne voi puolittaa tai vaikk alaittaa kolmeen tai neljäänkin osaan jolloin tuntuu että sitä on enemmän vaikka ei olekkaan.. Meidän kuudesta leikkeestä tulee siis kahdeksantoista palaa ja jos kaikki ottaa kaksi niin siitä riittää kahdeksalle yhtä monta!
Suurin ongelman poistaja on varmaan se, että meillä ei koskaan ole ruok aodottamassa jo iltapäivällä vaan syödään illemmalla jolloin pytyy jo tekovaiheessa reagoimaan muutoksiin. Pakkasessa on lisäksi usein kaikkea kelvollista täytetavaraa vaikka kuinka..
Pahin tilanne on ollut kun meilä oli kalapuikkoja ja munakastiketta sekä pottuja ja olimem juri menoss apöytään kun ovesta pukkasi anoppi ja miehen sisko sekä viisi lasta! Pöydän koko oli muuten n 110x75cm... No, ensin jatkettiin pöytää pöytälevyillä toinen mokoma lisää ja sitten haalittiin kaikki tuolit sen ympärille, joku istui arkulla ja senkillekin riitti joku lyhyenläntä tyyppi.. Samaan aikaan ekat puikot uuniin odottamaan ja uutta pannuun! Onneksi tapani mukana olin keittänyt munia koo kennollisen (iltapalaleiville tms) ja pottua koko kuusi litraa! Kastikekeen lisäys siis ruokakermalla jota on aina kaapissa ja munaa matkaan! Porkkanaa mikroon ja vähän siirappia päälle. Noin vartissa kaikki söivät osket lommollaan ja vieraat joiden ruokavalioon ei kuulu kasvikset veti niitä ja otti lisääkin. Niin ja niitä kalapuikkoja on aina kanssa jemassa pahan päivän varalle tai kun ne on ostettu jonain tarjousronttina.. Monasti on muisteltu tuota kertaa nauraen. Onneksi en tehnyt niitä lihapullia joita suunnittelin alunperin!
Ja onhan pöydässä aina salaattia monenmoista, leipää ja lisukkeita joka sorttia, sekä jälkiruokaa.
Koirat syövät viimeisinä, jos eivät kotiruokaa, niin sitten nappuloita. Aina sitä kuitenkin riittää vähintään sekoitettavaksi nappuloihin.
Ei siis happane kauaa.