Sarasvatin hiekkaa

Sain kirjavinkin aivan sattumalta yhdeltä työkaverilta joka oli lukenut ja suositteli; muuten en varmaan olisi koskaan tullut kirjaan tarttuneeksi kun en yleensä tuon genren kirjoja lue.

Kirja oli minusta tavattoman mielenkiintoinen ja vetävästi kirjoitettu, ja sekoitti hienolla tavalla faktaa ja fiktiota.

Kirjasta on muuten tehty myös sarjakuvakirja, joka sekin on mielenkiintoinen tuttavuus. Tokihan siinä on vain pieni osa kirjan tapahtumista, mutta pääpiirteet kuitenkin.

Jos muuten pidit tuosta Sarasvatin hiekkaa -romaanista, niin voin suositella myös Isomäen teosta "Litium 6". Jos mahdollista vieläkin parempi, ja realistisempi myös.

Tykkäsin.

Monet seikathan kirjassa ovat faktoja. Mm. Cambayn lahden rauniot ja jäätiköiden alaiset järvet ja onkalot, merenpohjan metaanijäät (jotka ovat ihan oikeesti alkaneet sulamaan) sekä teoria jonka mukaan jäätikkö voi lähteä luisumaan vesipatjalla mantereelta mereen, jne.

Mitä megatsunamiin tulee niin se Aasian parin vuoden takainen Tapaninpäivän tsunamihan ei vaatinut kuin 2-3 metrin maankuoren pystysuoran liikahduksen meren pohjassa mannerlaattojen rajalla. Mikäli Isomäen kuvaama 50-60 000 kuutiokilometrin mannerjäätikkö rymistelisi ihan oikeesti mereen niin kyllä siitä aika pahaa jälkeä tulisi.

Kieltämättä reagointi tsunamiin jää kirjassa vähän vajaaksi ja olisin itsekin halunnut mässäillä enemmän sivilisaation romahduksella (sairas kun olen...). Kuitenkin tilannetta katsotaan vain päähenkilöiden vinkkelistä, ja todellisuudessa henkilöt olisivat olleet vielä pahemmassa pimennossa siitä mitä on tapahtunut, enkä usko että he olisivat sieltä jäämereltä seilanneet Itämerelle ihan noin kepeästi. Suomeen lopulta päästyään olisivat tod. näk. aika resuista ja haisevaa sakkia.

Lun myös sarjakuvan, minusta se oli aikas paska verrattuna kirjaan.

tämän kirjan. Oli ihan hyvä ja antoi paljon ajattelemisen aihetta. Kyllähän me ihmiset paljon enemmän vaikutetaan maapalloon, kuin uskoisi.
Suosittelen.