Ihan mielenkiinnosta kysyn, että kuinka yleensä kirjojen kirjoittamisessa edetään?
On itsestään selvää, että aika harvan tuotokset päätyvät kustantajien julkaisuohjelmaan vaikka kaikki meistä on niin järjettömän mielikuvitusrikkaita ja nokkelia kirjoittajia...
Jos haluaisin luoda menestyskirjan aivan kuten sinäkin, niin teenkö siitä ensin satasivuisen käsiksen jonka kasvatan oikeisiin mittoihin vasta sen jälkeen kun kustantaja on näyttänyt vihreää idealle...? vai onko tapana kirjoittaa koko kirja ensin kolmeen neljään kertaan valmiiksi ja vasta sitten homma hoidetaan oikeaan kuosiin kustantajan kanssa?
On itsestään selvää, että aika harvan tuotokset päätyvät kustantajien julkaisuohjelmaan vaikka kaikki meistä on niin järjettömän mielikuvitusrikkaita ja nokkelia kirjoittajia...
Jos haluaisin luoda menestyskirjan aivan kuten sinäkin, niin teenkö siitä ensin satasivuisen käsiksen jonka kasvatan oikeisiin mittoihin vasta sen jälkeen kun kustantaja on näyttänyt vihreää idealle...? vai onko tapana kirjoittaa koko kirja ensin kolmeen neljään kertaan valmiiksi ja vasta sitten homma hoidetaan oikeaan kuosiin kustantajan kanssa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
on juuri oikea. Elokuvamaailmassa pelataan synopsis, outline, treatment -muodoilla, mutta romaanimaailmassa käytetään koko käsikirjoitusta.
En tiedä haluanko itse minkäänlaista menestystä, enimmäkseen minua on kiinnostanut vain taiteen tekeminen, taiteessa eläminen.
Spekulointi lienee turhaa, tärkeintä lienee itse tulos. Tai matka.
Matka lienee asia josta on syytä oppia nauttimaan. Huonoistakin hetkistä. Tosiasia taitaa olla, että kun tulos konkretisoituu teoksena on sen seurauksena tyhjä olo.
Mutta kaipa sekin onnentunteesta käy. Juuri printattu kirjan aihio kädessä, muistitikku kirjekuoressa kustantajalle lähdössä. Sillä hetkellä saattaa löytää orpolapesen itsestään.
Varmaan onnellinen ihminen joka elää taiteessa. Itse taas ajattelen, että taiteella ei ole kovinkaan paljon merkitystä jos sitä ei saa ihmisten huulille, silmille tai korville... Mikä olisikaan hienompaa kuin saada ihmiset kyynelsilmin pois leffateatterista... silloin voisi sanoa, että on saanut nauttia johdatuksesta!
ja havaitset, että yksi asia, jolle monet kirjoittamista opettavat nauravat, on juuri tuo asenne: "En halua olla kaupallinen, en halua 'prostituoida' itseäni - kirjoitan vain itselleni". Omahyväinen ja epärealistinen asenne. Usein sitä harjoittavat ne, joilla on kykyä vain toisten (julkaistujen, jopa menestyvien = kaupallisten) töiden arvostelemiseen, mutta joiden 'taiteellisia' sepustuksia ei kukaan halua ostaa. Aina löytyy niitä, jotka puolustelevat itseään väittäen olevansa kaupallisuuden yläpuolella. Uskoisin kuitenkin, että jos kirjoittajalla on jotain sanottavaa ja hän osaa sen sanoa, hänen kirjojaan ostetaan. Jos ei, niin ei.
Minä kirjoitan vasta ensimmäistä kirjaani, ja toivon siitä kaupallista menestystä, vaikka tiedän, että todennäköisempää on, että joutuu kirjoittamaan usean kirjan/käsikirjoituksen, ennen kuin oppii tämän taidon niksit ja saa aikaan jotain luettavaa.
'Taidetta' en ole luomassa:)
Omalla äänelläni haluan kirjoittaa. Löysin (jossain määrin) oman ääneni jo peruskoulussa. Hyvä tarina vielä antaa etsityttää. Ilman kiinnostavaa juonta ei kirjasta tule hyvä, oli sitten kieli miten nokkelaa ja ääni miten aitoa tahansa.
Menestyskirjaani ja samalla läpimurtooni vaadittiin 600 sivua tekstiä ja neljä eri versiota samasta käsikirjoituksesta.Lopullinen kirja oli 191 sivua.Kustantaja näki samalla potentiaalini, olin valmis tekemään ankarasti työtä ja niin olen tehnytkin, olen julkaissut kirjan/vuosi.Juuri eilen lähetin uusimman käsikseni,400 sivua, joista ehkä 200 painetaan.Aina on oltava valmiina heittämään puolet tai enemmän takkaan.Jos aikoo olla menestyskirjailija kuten minä, on tehtävä enemmän, paremmin ja toisin kuin muut, omaa näkemystä on oltava.
Siis kirjoitat
dekkareita,
vai kaunokirja / vuosi ?
Onko todella niin, että jopa vuosi / kirja kirjailija joutuisi karsimaan puolet tekstistään.
En usko. Taidat puhua pelkkää höpöä.
Höh!
Tiivistämisen taidosta taitaa olla kaikki kiinni...
Joku kirjoittaa seuraavasti.
"valo tuntui vähenevän vähenemistään. Kohta olisi pimeää..."
Toinen sanoo.
"Hämärä vaihtuu pimeään"
Kyse on toki tyylimuodoistakin.
Käsitykseni mukaan ihminen kirjoittaa 600 sivua. Hän tiivistää asian ja saa kirjasta 450 sivuisen ja on ylpeä... Ja kun kustantaja sparraa niin saadaan aikaiseksi noin 300 sivua...
Lauseita voi varmaan hioa (ja niin tuleekin tehdä jossain määrin) loputtomiin. Mieti aina kuinka voit sanoa asian vielä tiiviimmin!!!!
“Mieti aina kuinka voit sanoa asian vielä tiiviimmin!!!! “
1.
“ Michael Miltonia taas viehätti Helenissä se, mikä hänessä veti puoleensa varsin monia miehiä, ja joitakin harvoja naisia. Kolmissakymmenissä Helen oli viekoitteleva nainen eikä vain siksi, että hän oli kaunis vaan siksi, että hän näytti niin täydelliseltä. On erittäin tärkeä huomio ettei Helen näyttänyt vain siltä, että hän piti itsestään hyvää huolta, vaan että hänellä oli hyvät syynsä tehdä niin. Eikä tämä pelottava mutta samalla houkutteleva vaikutelma Helenin tapauksessa ollut harhaanjohtava. Hän oli hyvin menestyksekäs nainen. Hän näytti olevan niin täydellisessä tasapainossa itsensä kanssa, että vain kaikkein itsevarmimmat miehet pystyivät katsomaan häntä jos hän vastasi heidän katseeseensa. Linja-autoasemillakin hän oli nainen, jota tohdittiin tuijottaa vain niin kauan kunnes hän tuijotti takaisin. “
Garpin maailma / John Irving
ja sitten karsittu suomalainen versio samasta aiheesta
1.
“ Rintoihinsa Maire oli syövyttänyt numerot 1 ja 2. Yksinkertainen on joskus kaunista. Vatsassaan hänellä luki Rostock. “
Ohessa tilinumeroni / Pauli Kohelo
-
2.
“ Ei, tuo oli komero, tämä taas lastenhuone: kaksi parivuodetta ja aivan koinsyömä keinuhevonen. Tämä... hän ei tiennyt... ehkä työhuone? Ikkunapöydälle oli pinottu niin paljon kirjoja, että päivänvalo pääsi hädin tuskin sisään. Seinällä riippui sapeli ja valkoinen olkavyö sekä messinkirenkaaseen kiinnitetty hevosenhäntä. Oikean hevosen oikea häntä. Melko erikoinen pyhäinjäännös...
Tuossa! Vessa!
Istuinrengas ja kansi olivat puuta samoin kuin vesisäiliön huuhtelukahva. WC-allas näytti niin vanhalta, että se oli varmasti nähnyt monta sukupolvea krinoliinien ympäräimiä peppuja... Ensin Camille epäräi hiukan, mutta kapistus toimi sittenkin moitteettomasti. Huuhteluvesi kohisi hätkähdyttävän äänekkäästi. Aivan kuin Niagaran putoukset olisivat jysähtäneet hänen niskaansa...
Camillea huimasi, mutta hän jatkoi kiertomatkaansa etsien aspiriinia. Hän astui makuuhuoneeseen, jossa vallitsi sanoin kuvaamaton sekamelska. Kaikkialla lojui vaatteita ja niiden lomassa aikakauslehtiä, tyhjiä tölkkejä ja irtonaisia pepereita: pyörän huolto-opas sekä erilaisia valtionkassan maksukehotuksia. Kaunista Ludvig XVI:n tyylistä vuodetta peitti kammottava riemunkirjava untuvatäkki, ja yöpöydän hienolla upotustyöpinnalla lojui pilveä tykötarpeineen odottamassa hetkeään. Ja huoneessa haisi hieltä... “
Kimpassa / Anna Gavalda
ja sitten karsittu suomalainen versio samasta aiheesta
2.
# Usein herään aamulla, katson kylpyhuoneen peiliin ja kysyn: kuka on tuo arpinen kulkija ja mitä hänen päässään liikkuu? “
Ohessa tilinumeroni / Pauli Kohelo
-
3.
“ Vasta kun olin yksin omassa huoneessani menossa nukkumaan istuttuani siellä lohduttomana ja surkeana, aloin käsittää, kuinka väärä ja kiittämätön mielentilani oli. Löysin iloisen kirjeen omalta rakkaaltani, joka oli tulossa seuraavana aamuna, ja se uhkui niin tunteelista ennakko-odotusta että vain marmorisydän olisi voinut jäädä kylmäksi; ja löysin myös toisen kirjeen, suojelijaltani, jossa pyydettiin minua kertomaan Durden-muorille, mikäli sattuisin tapaamaan kyseisen pikku naisen, että koko huusholli oli ollut murheen murtama ilman häntä ja että talonpito oli menossa täysin hunningolle, että avainten hallinta ei onnistunut keneltäkään muulta ja että kaikki julistivat, ettei Bleak House ollut sama talo, ja uhkasivat nousta kapinaan saadakseen hänet takaisin. Saatuani kaksi sellaista kirjettä minun oli pakko ajatella, kuinka paljon enemmän minua rakastettiin kuin olin ansainnut ja kuinka onnellinen minun pitäisi olla. Sitten aloin ajatella koko mennyttä elämääni, mistä seurasi, kuten olisi pitänyt tapahtua jo aikaisemmin, että oloni koheni. “
Kolea talo / Charles Dickens
ja sitten karsittu suomalainen versio samasta aiheesta
3.
“ Hyvä elämä lähtee siitä, että tunnustaa elävänsä huonoa elämää.”
Ohessa tilinumeroni / Pauli Kohelo
_
Niinpä niin,
otin siis ihan summamutikalla kolmen ulkolaisen kirjailijan opuksista näytteitä tähän ja sitten perään noukin suomalaisesta opuksesta “vastineet”.
Tätähän tarkoittinet “tiiviimmin”, vai ymmärsinkö nyt taas ihan väärin?
muutakin kuin ulkodramaturgista tiivistämistä. Kokemukseni mukaan se on nimenomaan ajatuksen ilmaisun tiivistämistä, ei vain yksinkertaista lauseopillista tiivitystyötä. Lauseiden pituus ei ole se juttu, vaan ilmaisullisen kielen muoto, tyyli, sointi, viittaussuhteet - koko semioottinen, merkitysopillinen arsenaali. Ja siksi sitä on vaikea laittaa yhteen selkeään ohjeeseen. Jokainen teksti luo omansa näköisen kielimaailman, omlla säännöillään ja poluillaan.
Sitä vaan ihmettelin kun mietin että kirjailija joka kirjoittaa kirjan per vuosi joutuu karsimaan tekstiään niinkin paljon. Taitaa olla sitä purskahtelevaa tyyppiä kirjoittajana, että pistelee kaiken tulemaan paperille eikä omaa tahtoa karsimiselle ole vaan luottolukija(t) ohjaavat lopputyön 600 sivuisesta puolikkaaksi, (todellisuudessa ne ylijääneet nämä kirjailijat kuitenkin hyödyntävät seuraavissa teksteissään).
Otin siis ihan huvikseni nää kirjat vaan kirjastostani sivumääriä silmäillen,
Kolea talo 936 sivua
Kimpassa 572 sivua
Garpin maailma 560 sivua
ja sitten tämä mestarillinen Ohessa tilinumeroni 109 sivua.
Ja sitä ajattelin, että
montakohan sivua heittivät työn edetessä “roskikseen” nämäkin sanasiepot?
Ohessa tilinumeroni on kyllä minun mielestäni mainio kirja ja olishan se hauskaa,
jos Pauli Kohelo esikoiskirjansa jälkeen seuraavaksi tuppaisi kirjakauppojen hyllyille
sellaisen vähintään 600 sivuisen opuksen, ja Akateemisessa jakelisi nimikirjoituksiaan ihan
töyhtöhyyppäisenä pseydonyymina.
Jejeeeeee...
¤
Joo.
Kirjailijat ON ja kirjat ON !