neuvoa hakeutumaan muitten ihmisten pariin kun kerta toisensa jälkeen on lannistettu ja alistettu ja "matto vedetty" jalkojen alta pois.
tietämättömien
on helppo
141050
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
mihinkään edes itseen.
Kyllähän jokainen hakisi muiden ihmisten joukkoon, jos olisi vain voimavaroja siihen.
teidän kanssanne.Kun aikansa on yrittänyt päästä toisten mukaan ja melkein aina sanottu että et ole tervetullut tai sua on kohdeltu kuin olisit ilmaa tai välttämätön paha jota pitää pitkin hampain kärsiä niin eipä enää tee mieli edes hakeutua toisten joukkoon.Mieluummin jättäytyy suosiolla pois kuin haittana mukana pyörii.Sitten vielä ihmetellään miksi toinen ei käy missään.
koska minua eivät kiinnosta manipuloivat, itseään, ukkojaan ja lapsenlapsiaan kehuvat naiset.
Olen vähän erilainen varmaan, mutta minua kiinnostaa vähän syvällisemmät keskustelut kuin kakkureseptien ja sukkien kudontavaiheet.
En ole koskaan oikein jaksanut kuunnella tälläisiä juttuja. Vaikka itsellä on lapsia ja mies, niin haluan olla edes muutakin kuin vain äiti ja vaimo. Raivostuttaa kun aina kysytään "mitä lapsillesi kuuluu ?", miksei kukaan kysy mitä minulle kuuluu. Toinen mistä en jaksa keskustella on rypyt, niitä tulee vanhenemisen myötä kaikille, tartteeko niistä vielä keskustella. En ole myöskään mikään leipoja, kaupasta saa pakastealtaasta uuniin heitettäviä pullia ja kakkuja valmiina.
Olen yrittänyt mennä kaikenmaailman äiti/lapsi juttuihin, mutta en sopeudu mihinkään äiti rooliin tai minua vieroksutaan. Suorastaan olen joutunut kiusatuksikin äiti porukassa.
Alkaa mennä usko kaikkiin ihmisiin.
En tajua miten minulla joskus oli paljon kavereita ja nyt törmään vain juoruileviin, ilkeisiin naisiin.
Missä te `muunkaltaiset olette?
helppoja olla ilkeitä toisilleen?
ollaan. Minä en ikinä lähtenyt noihin äiti-lapsi tapahtumiin, koska en ole täydellinen äiti, vieläkään. Lasten ollessa pieniä, kaksi naispuolista työkaveria oli sellaisia jotka ymmärsivät sen, että kodin ulkopuolella halua olla ihminen, enkä äiti. Kaverit katosi kyllä lasten myötä.
Olen itse yrittänyt kaikkeni jotta tutustuisin toisiin äiteihin jotta voisi helpommin ottaa lapsen mukaan kun näkee. Minusta huokuu joku erinlaisuus ja olen huomannut että myös lastani on alettu kohdella huonosti näissä porukoissa. siksi en enää mene. En halua, että' lapsi joutuu osalliseksi vieroksunnasta jota kohtaan. Yski syy erinlaisuuteeni on kanssa tuo, että en jaksa keskustella kokoajan oikeaoppisista lastenhoito jutuista enkä jaksa vahdata tekeekö joku jutut "oikein". Mutta olen huomannut, että se, etten sano mitään tulkitaan helposti joksikin jota en käsitä. olen perusluonteeltani vilkas, mutta olen väsynyt yrittämään tutustumista. Olen ensin ollut iloinen ja puhelias ja avoin. Tulos: kyräilyä. Sitten yritin olla huomaamaton ja ikäänkuin tulla näin pikkuhiljaa hyväksytyksi. Tulos: hymähtelyä ja kiusaamista. En tiedä miksi jotkut toiset saavat olla omia itsejään, mutta minut tulkitaan jotenkin väärin tai ei hyväksytä olin miten päin tahansa. Joten en viitsi edes yrittää enää. Toivon vain, että lapseni saa mahdollisuuden luoda oman elämänsä.
Lapsilleni toivonut, onneksi heillä sentään on kavereita. Itsekin olisin sosiaalinen, mutta en ole koskaan jaksanut keskustella lapsten oikeaoppisesta hoidosta, enkä vieläkään. Saman olen minäkin huomannut, että jos avaa suunsa, aletaan kyyräileen ja jos on hiljaa niin sekään ei passaa, siksi olen jättäytynyt tietoisesti noista "naisporukoista" ulkopuolelle, miesten kanssa tulee paremmin toimeen, ainakin töissä sain olla oma itseni miesporukoissa. Siksi nyt olen valinnutkin miesvaltaisen alan, jossa saan olla oma itseni, eikä kukaan tule kyseleen, että miten pitkään imetin ja oliko vaipat kertakäyttö vai kestovaippoja jne.
..näyttäisi olevan tässäkin viestiketjussa. Itse en ole äiti mutta moni teistä vaikuttaa olevan. Mitä jos tutustuisitte toisiinne. Avatkaa vaikka gmail.com sähköposti josta ei ilmene henkilötietoja ja julkaiskaa se seuraavassa viestissänne. Niin samanhenkiset saavat teihin ja voitte löytää ystäviä, joilla on samankaltaiset mietteet ja tilanne. Gmailia suosittelen siksikin, että siellä voi jatkaa juttua pikaviesteillä ja tutustuminen helpottuu. Aurinkoista päivää kaikille. T. Yksin asuva, hetkittäin yksinäisyyttä kokeva mies.
Olen monesti yrittänyt tutustua netin kautta, mutta jotenkin tapaamiset ovat jääneet toteutumatta. luulen, että pelottaa kun ei yhtään tiedä ketä on toinen ihminen. Sähköpostiosoitteen antaminenkin tuntuu riskiltä koska sinne voi vastata kuka häirikkö tahansa. itse en todellakaan missään muuaalla kuin julkisessa paikassa tapaisi, mutta silti nämä häiriköt tekevät vaikeaksi uskaltautua laittamaan osoitetta.
toista sähköpostiosoitetta pelkästään nettitutustumisia varten? Silloin ei haittaa, vaikka häiriköt laittaisivatkin postia. En sellaisista viesteistä tarvitse välittää :) Ja jos riittävän pitkään kirjoittelee ennen tapaamista, niin kyllä siinä selviää jo aika hyvin onko toisella kaikki ruuvit tallessa.
Minulle on tullut sellainen olo, että monia pelottaa niin se tapaaminen sitten kuitenkin, että sitä lykätään...jos onkin vaivaantunut olo ja jos ei mitään yhteistä.