Meillä ollaan "vauvakuumeiltu" jo viime keväästä,
mutta yhteisellä sopimuksella asiaa on vielä siirretty (jossain vaiheessa puhuttiin ensi keväästä).
Mutta sitten joskus kun tulevaisuudesta puhutaan, tuntuu että vauva ei kuulukaan niihin.
Esim. mieheni rupesi puhumaan ulkomaanmatkasta parin vuoden päästä,
muistan vain joskus aiemmin hänen sanoneen,
ettei veisi missään nimessä lasta alle kouluikäisenä ulkomaanmatkalle.
Vielä vähemmän vauvaa.
Ja hänet tuntien ei jättäisi lasta niin pitkäksi aikaa kenellekään hoitoonkaan.
Nyt on jonkinlainen kina päällä, kun sitten tiuskasin "etteikö vauva kuulukaan suunnitelmiin/toiveisiin"?
Varsinkin kun hän joskus puolileikillään heittää "voisit jo jättää pillerit pois ja ..."
Sitten sanoo MINULLE, et kun ei vauva muka kiinnosta enää...
mutta yhteisellä sopimuksella asiaa on vielä siirretty (jossain vaiheessa puhuttiin ensi keväästä).
Mutta sitten joskus kun tulevaisuudesta puhutaan, tuntuu että vauva ei kuulukaan niihin.
Esim. mieheni rupesi puhumaan ulkomaanmatkasta parin vuoden päästä,
muistan vain joskus aiemmin hänen sanoneen,
ettei veisi missään nimessä lasta alle kouluikäisenä ulkomaanmatkalle.
Vielä vähemmän vauvaa.
Ja hänet tuntien ei jättäisi lasta niin pitkäksi aikaa kenellekään hoitoonkaan.
Nyt on jonkinlainen kina päällä, kun sitten tiuskasin "etteikö vauva kuulukaan suunnitelmiin/toiveisiin"?
Varsinkin kun hän joskus puolileikillään heittää "voisit jo jättää pillerit pois ja ..."
Sitten sanoo MINULLE, et kun ei vauva muka kiinnosta enää...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kaikkea voi suunnitella, mutta eihän tiedä mikä tilanne on esim. parin vuoden päästä.
Esim. ulkomaanmatkan voi lykätä kauemmaksi, jos ei vauvan kanssa innosta lähteä matkalle.
Ei kaikkia sanomisia kannata ottaa ihan kirjaimellisesti, eletään sen mukaan mikä tilanne on silloin.
Mielipiteet saattaa muuttua myös vauvan/lapsen kanssa matkustamisen suhteen.
Vauvan saantikaan ei ole aina ihan varma juttu.
Välillä saattaa jommallakummalla olla kamala vauvakuume, välillä se saattaa olla lievempi, eikä sitä muista kaikissa suunnitelmissa ottaa niin huomioon. (varsinkaan miehet)
Kaikkeahan voi suunnitella, mutta ei liian tarkkaan kannata suunnitella, koska ei aina tiedä mitä elämä eteen tuo.
Kiitos viestistäsi.
Mua kun vaan pelotti hänen mielen muuttuneen,
ja että hän ei halua/uskalla/"osaa" mulle sitä kunnolla kertoa.
Mutta eilen illalla sitten asiasta keskusteltiin, ja asia on niin kuin sinä sanoit,
eli hän elää just nyt tämän tilanteen mukaan,
ja jos asiat muuttuu ja vauva-suunnitelmat(toiveet!!!) astuu kuvioon, matkatkin siirtyy.
Hyvät jatkot sulle!
viestissäsi kohtaa "pelotti hänen mielen muuttuneen"...eikö hänellä ole oikeutta muuttaa mieltään?
Haluatko pitää kiinni "lupauksesta" tuli mitä tuli?
Eikö ole harvinaisen lyhytnäköistä pakottaa mies asiaa?
Ps. Jo näiden kahden viestin perusteella en yhtään ihmettele, jos hän ei uskalla sinulle kertoa mielensä muuttuneen. Pitäis vaan muistaa, että kärsijöitä on pian yksi lisää kun pakko astuu kuvioon...
En minä sitä mielen muuttumista niin pelännyt, vaan oikeasti sitä, ettei puhunut siitä minulle!
Ja turhiahan minä murehdin...
Otin sitten itse asian puheeksi,
niin johan alkoi selviämään : )
Välillä vaan kynnys aloittaa riidan päälle setviminen, on liian korkea.
Miehet yleensä elelevät jalat tukevasti maassa ja päivä kerrallaan. Kyllä ne suunnitelmat siitä muuttuvat ja kylminkin sydän lämpenee, kun saa uuden ihmislapsen ekaa kertaa syliinsä. Tuskin maltan odottaa ensi heinäkuuta ja neljättä lastani.