Noniin, kerrompa asian taustoja. Olen siis 17-vuotias ja minulla on erittäin kontrollihaluiset vanhemmat. Jokainen tekoni katsotaan tarkasti ja hyviä puolia ei huomata eikä kehuta. Olen viimeaikoina saanut kiloja vyötärölleni ja siitä on alkanut loputon kierre; vanhempani haukkuvat ja solvaavat minua ja minä syön lisää tuskaani, minua siis voineen kutsua suru-syöpöksi.
Tilanne ahdistaa minua ja en halua kuunnella syytöksiä enää. Äitini on sanonut minulle että voin muuttaa omaan asuntooni, eivät he isän kanssa minua estä (epäilen tätä...).Tiedän vain olevani hyvin heikkoluontoinen. Saatan sortua pienen kinastelun jälkeen, alan itkemään enkä pysy kannassani tarpeeksi kauaa ja asiani ei mene läpi. Vanhempani siis haukkuvat minut lapselliseksi heti jos väitän heille vastaan (mitä teen HYVIN harvoin). Minusta he olivat joskus mukavia, nykyään saan vaan kuulla siitä kuinka huono olen elämässäni, koulussa ja seurustelemaan.
En näe tässä mitään muuta ongelmaa kuin oman jaksamiseni, tunnen itseni masentuneeksi ja en vain jaksa enää olla sylkukuppina. Onko neuvoja jaksamiseen??
T: epätoivoinen
Tilanne ahdistaa minua ja en halua kuunnella syytöksiä enää. Äitini on sanonut minulle että voin muuttaa omaan asuntooni, eivät he isän kanssa minua estä (epäilen tätä...).Tiedän vain olevani hyvin heikkoluontoinen. Saatan sortua pienen kinastelun jälkeen, alan itkemään enkä pysy kannassani tarpeeksi kauaa ja asiani ei mene läpi. Vanhempani siis haukkuvat minut lapselliseksi heti jos väitän heille vastaan (mitä teen HYVIN harvoin). Minusta he olivat joskus mukavia, nykyään saan vaan kuulla siitä kuinka huono olen elämässäni, koulussa ja seurustelemaan.
En näe tässä mitään muuta ongelmaa kuin oman jaksamiseni, tunnen itseni masentuneeksi ja en vain jaksa enää olla sylkukuppina. Onko neuvoja jaksamiseen??
T: epätoivoinen
Vastaukset 5
Vanhimmat
anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos..
Sillä mitä he sanovat ei ole mitään merkitystä.
Teillä on omat mielipiteenne, ja kumpikaan osapuoli ei voi toisen mielipidettä muuttaa, miksi asiasta pitäisi siis turhaan edes keskustella?
Jos vanhempasi eivät saa jutuilleen vastakaikua, he lopettavat ennemmin tai myöhemmin. Eihän kukaan jaksa kenellekkään puhua jos ei saa vastaan mitään puhetta..
Välillä voit toki tyynesti todeta miten tarpeetonta mokoma väittely on.
Älä edes mieti mitä he sanovat.. Ajattele, että heidän mielipiteensä on yks p*skan hailee.
Tiedän että näin ei ehkä kannattaisi sanoa..
Mutta olet jo tarpeeksi vanha ottamaan itsestäsi vastuun.
Täytyy olla sinulle raskasta olla ainoa aikuinen perheessä. Käsittämätöntä, kuinka vanhempasi purkavat omaa tuskaansa sinuun. Mutta, älä anna niille sitä iloa. Tee kaikkesi, etteivät pääse niskan päälle sinusta. Parasta olisi, kun pääsisit muuttamaan omaan kotiin mahdollisimman pian. Toivottavasti sinulla on joku tärkeä henkilö elämässäsi, jolta saat voimia.
aina liioittelevst ongelmaansa. Syömisesi on ihan sinun asiasi, en usko, että vanhempasi siihen vaikuttaa. Jos nyt 17-vuotiaana tuollainen sinua ahdistaa, miten myöhemmin selviät elämästä? Ketä sitten syytät jos muutat vanhempiesi luota pois, eikä kaikki menekään niin kuin haluat? Jotain sinun on aina syytettävä. Koitahan nyt aikuistua ja vähän miettiä. Kannattaa myös hakeutua terapiaan!
tilanteessa on paljon muitakin. Seuraavassa linkissä keskustellaan asioista. Sinne voi laittaa ilmeisesti omia kysymyksiä, koska heillä on tottumusta auttaa ihmisiä.
"Tiedän vain olevani hyvin heikkoluonteinen. Saatan sortua pienen kinastelun jälkeen, alan itkemään enkä pysy kannassani tarpeeksi kauaa ja asiani ei mene läpi."
Osasit kyllä todella hyvin pukea sanoiksi sen miltä minusta välillä tuntuu. Tuo kohta tekstiäsi oli kuin suoraan elämästäni. Minäkin olen muuttamassa pian kotoa pois, mikä tottakai jännittää ja pelottaa... Välttelen automaattisesti tilanteita joissa voi syntyä riitaa koska tiedän jo valmiiksi etten saa sanottua sitä mitä olin alunperin suunnitellut sanovani.. Voimia sinulle!