Noniin, kerrompa asian taustoja. Olen siis 17-vuotias ja minulla on erittäin kontrollihaluiset vanhemmat. Jokainen tekoni katsotaan tarkasti ja hyviä puolia ei huomata eikä kehuta. Olen viimeaikoina saanut kiloja vyötärölleni ja siitä on alkanut loputon kierre; vanhempani haukkuvat ja solvaavat minua ja minä syön lisää tuskaani, minua siis voineen kutsua suru-syöpöksi.
Tilanne ahdistaa minua ja en halua kuunnella syytöksiä enää. Äitini on sanonut minulle että voin muuttaa omaan asuntooni, eivät he isän kanssa minua estä (epäilen tätä...).Tiedän vain olevani hyvin heikkoluontoinen. Saatan sortua pienen kinastelun jälkeen, alan itkemään enkä pysy kannassani tarpeeksi kauaa ja asiani ei mene läpi. Vanhempani siis haukkuvat minut lapselliseksi heti jos väitän heille vastaan (mitä teen HYVIN harvoin). Minusta he olivat joskus mukavia, nykyään saan vaan kuulla siitä kuinka huono olen elämässäni, koulussa ja seurustelemaan.
En näe tässä mitään muuta ongelmaa kuin oman jaksamiseni, tunnen itseni masentuneeksi ja en vain jaksa enää olla sylkukuppina. Onko neuvoja jaksamiseen??
T: epätoivoinen
Tilanne ahdistaa minua ja en halua kuunnella syytöksiä enää. Äitini on sanonut minulle että voin muuttaa omaan asuntooni, eivät he isän kanssa minua estä (epäilen tätä...).Tiedän vain olevani hyvin heikkoluontoinen. Saatan sortua pienen kinastelun jälkeen, alan itkemään enkä pysy kannassani tarpeeksi kauaa ja asiani ei mene läpi. Vanhempani siis haukkuvat minut lapselliseksi heti jos väitän heille vastaan (mitä teen HYVIN harvoin). Minusta he olivat joskus mukavia, nykyään saan vaan kuulla siitä kuinka huono olen elämässäni, koulussa ja seurustelemaan.
En näe tässä mitään muuta ongelmaa kuin oman jaksamiseni, tunnen itseni masentuneeksi ja en vain jaksa enää olla sylkukuppina. Onko neuvoja jaksamiseen??
T: epätoivoinen
Vastaukset 3
Vanhimmat
Surusyömiseen on parempi laittaa stoppi.
Vaikka puhua muille kun surettaa.
Tai sitten syö terveellistä ruokaa silloin.
Mutta puhuminen auttaa kyllä.
Ei tässä epätoivossa olla.
TÄysin normaalia meille nuorille.
Se helpottaa kyllä :)
Aina voit alkaa käydä vaikka joissain nuorten jutuis.
Mä löysin nuorten raamattu piirist paljon hyviä ystäviä.
Hyvin asiat menee :)
En aio mihinkään uskonnollisiin juttuihin mennä ollenkaan ja kysehän ei ole siitä etteikö minulla olisi kavereita tai etten voisi puhua ;)
Niitä puheita ei saa toisesta korvasta ulos. Kyse on sentään vanhemmistani, jotka ovat kasvattaneet minut (tosin kieroksi kuin korkkiruuvin..)
Pistä vaan hanttiin, jää vanhemmat sitten sanattomaks. ^-^