EN kestä enää! Mulla todettiin 1/2 vuotta sitten tää sairaus(?) kun olin aika vauhdikkaalla päällä ja 5 vkoo sairaalassa. Siellä mut tungettiin täyteen lääkkeit enkä muista oikein koko ajasta mitään paitsi ihan lopusta kun lääkkeitä vähennettiin..tuntu vaan niin epätodelliselta... ja etten halua elää.
Nykyään mulla on Deprakine500mg x 3... tai pitäisi olla, mutta olen itse vähentänyt sitä ja nyt ollu melkein vkon ilman... ja haluan lopettaa kokonaan!!!!!!!!! Tuntuu etten tajua enää mistään mitään, en tunne, Olen lihonut sellaset 20 kg, ja nyt tajusin just et mul taitaa olla prkl monirakkulatauti ym.
En oo oikein jaksanut tosiaan välittää mistään ja olen siitä asti ajatellut kun sairaalasta pääsin pois että lopetan elämän kohta... Kerran sitten yritin lääkkeillä päästä täältä pois, mutta ei onnistunut.
Kaikki on vaan tuntunut niin turhalta.
En haluaisi tehdä itsemurhaa, mutta haluaisin tämän loppuvan..
Nykyään mulla on Deprakine500mg x 3... tai pitäisi olla, mutta olen itse vähentänyt sitä ja nyt ollu melkein vkon ilman... ja haluan lopettaa kokonaan!!!!!!!!! Tuntuu etten tajua enää mistään mitään, en tunne, Olen lihonut sellaset 20 kg, ja nyt tajusin just et mul taitaa olla prkl monirakkulatauti ym.
En oo oikein jaksanut tosiaan välittää mistään ja olen siitä asti ajatellut kun sairaalasta pääsin pois että lopetan elämän kohta... Kerran sitten yritin lääkkeillä päästä täältä pois, mutta ei onnistunut.
Kaikki on vaan tuntunut niin turhalta.
En haluaisi tehdä itsemurhaa, mutta haluaisin tämän loppuvan..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos nyt jostain saisinkin voimia vielä jatkaa ja alkaa taas elämään..
Voiskohan olla ettei mulla edes olisi kaksisuuntaista...?
Kyllähän kaikki ihmiset on välillä vähän alamaissa, välillä vauhdikkaampia ja jos yhtäkkiä kaikenmaailman lääkkeitä syötetään niin menee "vähän" sekaisin.. Eikö?
sairaalat aiheuttavat! En tähän menneessä ole kuullut keneltäkään hyviä kokemuksia sairaalasta! Ei hitto oikeasti, mitä noista hiton "hoidoista" noin monelle seuraa.
Olemme näköjään vaan psykiatrian uhreja, mutta ei anneta periksi tekemällä itsemurhaa. Mulla on juuri samanlaisia ajatuksia haluaisin saada tämän loppumaan, mutta en haluaisi sittenkään tehä itsemurhaa, koska tänne jäisi ihmisiä joiden takia elän, jos sinäkin eläisit edes läheistesi takia?
Ei kannata välittää diagnooseista-leimoista, mielensairaudet ovat keksitty juttu, kirjoitin aiemmin että ne keksittiin 1900-luvulla, ennen sitä mitään mielensairauksia ei ollut olemassakaan, ne keksittiin vasta myöhemmin.
Mulla on diagnoosi vaikea-asteinen psykoottinen masennus eikä mulle kerrota kunnolla edes miksi, väitetään että mun ajatukset niiden hoidoista(ko?) ei ole realistiset vaikka kyllä ne on, se vaan kielletään. Sitten "harhaluulojen" takia. Muka elän omassa maailmassa enkä tajua miten asiat oikeasti on, vaikka tajuan miten ne on ja asiat on todella huonosti. Tosi törkeää muutenkin väittää tommosta kun jokainen ihminen elää erilaisilla aaltopituuksilla. Jotkut asiat on toisille totta ja toisille taas harhaa. Tai sitten todellisuus vaan kielletään sanomalla harhaksi vaikka sitä että siellä sairaalassa missä olin kiusattiin, sitä sanottiin siellä harhaksi vaikka oikeasti se on totta.
Anteeks, ketään tuskin kiinnostaa nuo mun jútut, kiitos jos joku jaksaa lukea.
Johtuu muuten niistä lääkkeistä että ei välitä mistään, ne lääkkeet tekee sen, mullakin on ollut joskus niin, kun oli ihan liikaa niitä. Pitää vaan kestää, tämä elämä on vaan tosi epäreilua ja kamalaa. En osaa kirjoittaa kovin järkevästi, enkä auttaa, mutta ei kannata tehdä ainakaan itsemurhaa.
Sellastahan se on....