Pakahdun

Pikaisesti yhdelle nopealle oluelle rauhalliseen lähibaariin. On viikonloppu, väkimäärä lisääntyy ja ikähaitari laajenee. Voi elämä mitä sakkia tällä kylällä asuu!
Otan tämän ja lähden kotiin, ajattelen. Sitten näen sinut istumassa yksin pöydässä. Et taida olla täältäpäin, miehet (vanhemmat ja humaltuneemmat) käyvät juttelemassa, yksi toisensa jälkeen poistuu takavasemmalle.
Asiaa ajattelematta kävelen luoksesi, istuudun viereesi, jonka jälkeen olemme yhtä. Kellolla ei ole enää merkitystä, juttelemme, puhumme, parannamme maailmaa.
Tulee aika illan viimeisten hitaiden, rohkenen pyytää sinua tanssiin, hetkeäkään epäröimättä lähdet mukaani. Keinumme lattialla, pidämme kiinni - tiukasti. Narikkaan ja pihalle. Sinä lähdet kotiisi, minä omaani. Et lähde mielestäni.

Ja sitten se pakahtuminen:
Tämähän kuulosti vuosisadan rakkaustarinalta, olematta sellainen. Olen nimittäin naimisissa, minkä hänki tietää - tiesi heti alusta alkaen.
Miksi meidät ajetaan tämmöisiin tilanteisiin? Miksi hän ei tullut elämääni aiemmin? Miksi vasta nyt? Elämä opettaa, en vain käsitä mitä opin tästä? Pakahtumista?
1415
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

mutta tunnen samoin kuin sinä ja toivon että löydät rohkeutta jättää vaimosi ja seurata kohtaloamme.

Only you and me baby forever and ever

Äänestä

Kommentoi aloitusta


epätietoinen 2 kirjoitti:

Pikaisesti yhdelle nopealle oluelle rauhalliseen lähibaariin. On viikonloppu, väkimäärä lisääntyy ja ikähaitari laajenee. Voi elämä mitä sakkia tällä kylällä asuu!
Otan tämän ja lähden kotiin, ajattelen. Sitten näen sinut istumassa yksin pöydässä. Et taida olla täältäpäin, miehet (vanhemmat ja humaltuneemmat) käyvät juttelemassa, yksi toisensa jälkeen poistuu takavasemmalle.
Asiaa ajattelematta kävelen luoksesi, istuudun viereesi, jonka jälkeen olemme yhtä. Kellolla ei ole enää merkitystä, juttelemme, puhumme, parannamme maailmaa.
Tulee aika illan viimeisten hitaiden, rohkenen pyytää sinua tanssiin, hetkeäkään epäröimättä lähdet mukaani. Keinumme lattialla, pidämme kiinni - tiukasti. Narikkaan ja pihalle. Sinä lähdet kotiisi, minä omaani. Et lähde mielestäni.

Ja sitten se pakahtuminen:
Tämähän kuulosti vuosisadan rakkaustarinalta, olematta sellainen. Olen nimittäin naimisissa, minkä hänki tietää - tiesi heti alusta alkaen.
Miksi meidät ajetaan tämmöisiin tilanteisiin? Miksi hän ei tullut elämääni aiemmin? Miksi vasta nyt? Elämä opettaa, en vain käsitä mitä opin tästä? Pakahtumista?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu