En ole superujo, vaan teen silloin tällöin aloitteita uusien tutustumisien eteen. Yleensä lähestyn samaa sukupuolta olevia opiskeluympäristössä. En tungettele, kysyn jotain yleisluontoista. Toimin hienovaraisesti ja ystävällisesti.
Yksi työvoitto on takana. Lähestyin tarpeeksi monta kertaa, vähän aikaa kerrallaan ja lopulta ystävystyin. Silloinkin monta kertaa ilmeistä ja eleistä päätellen ajattelin olevani ei-toivottua seuraa. Olin jo luovuttaa, kunnes hän vihdoin teki aloitteen.
Miten yksinäisiä suomalaisia pitäisi lähestyä......? Kertokaa vinkkejä. Onko sittenkin yksinäisen parempi olla yksin? Ärsyttääkö, jos joku tulee juttelemaan?
Yksi työvoitto on takana. Lähestyin tarpeeksi monta kertaa, vähän aikaa kerrallaan ja lopulta ystävystyin. Silloinkin monta kertaa ilmeistä ja eleistä päätellen ajattelin olevani ei-toivottua seuraa. Olin jo luovuttaa, kunnes hän vihdoin teki aloitteen.
Miten yksinäisiä suomalaisia pitäisi lähestyä......? Kertokaa vinkkejä. Onko sittenkin yksinäisen parempi olla yksin? Ärsyttääkö, jos joku tulee juttelemaan?
Vastaukset 7
Vanhimmat
varmaan hyvin usein yksinäiset juuri haluavat että
toinen rohkeampi murtaisi jään "tarmolla".
Monta kertaa sellainen toinen yksinäinen saattaa olla loppujen lopuksi ujo ja arka pitkän yksinäisyyden jälkeen.
Siis sähän kirjotit mun ajatukset! En koe itse olevani kovin ujo, mutta ihmisiin on pirun vaikee tutustuu (tai ainakin suomessa). Tällä hetkellä minulla on pari ystävää, joihinka tutustuin omalla alotteellani. Niiden kassa sitten tulee pyörittyä, toisaalta lähes joka ilta/viikonloppu olen yksin kotona, kun heillä omia menoja ja liuta muitakin ystäviä, tuttavia ja poikaystävät :/
Kai se on vaan ainut konsti saada frendei et menee juttelee esim jossain koulus (tm opiskelupaikka)...
Mitä mieltä noin muuten olette, jos joku tuntematon tulisi teille juttelemaan esim koulussa? tai jopa vaik kadulla, kahvilassa, muus yleisessä paikassa?
Itse olisin varmaan yllättynyt, mutta jos henkilö vaikuttais vilpittömältä ja olis vielläpä kivan näköinen niin mikäs siinä. Hauskaahan se olis :D
Oli muutes mahtavaa, ku olin viime kesänä ulkomailla lomalla ja siellä todella ihmiset tulivat juttelemaan vaikkeivat tuntisikaan toisiaan. :)
joo äsken kyl meni mult vähän ohi aiheen :D... Luulen ite et yksinäisit tuntuis mahtavalt, jos joku tulis rohkeest juttelee. Yksinäisten (ujojen) on varmaa vaan vaikee aluks jutella kovin avoimesti juuri sen ujoutensa takia...
Hienoa luettavaa! Olen ehdottamasti sitä mieltä, että kannattaa puurtaa ystävyyden eteen. Minäkin yritän toimia kuvailemallasi tavalla, henkilöstä riippumatta. En myöskään halua luoda oletuksia tai mitään sellaista, ennenkuin pääsen ihmistä tuntemaan.
Ja en usko monenkaan haluavan olla yksin, näin yleisesti ottaen. Myöskään en voisi uskoa ketään haittaavan jos tulee tulee juttelemaan, ellei toinen toisin asiaa ilmaise.
Itse ainakin suuresti kaipaan jakaa asioita, keskustella, ja ihan vaan oleilla seurassa. Tulla huomioiduksi. Tämä myös kannustaa minua. Luonnollisesti kiinnostuksen tulisi myös olla molemminpuolista ystävyyssuhteen kannalta. :)
Onnea myös jatkossa!
Jostain ihmisestä voi saada parissa sekunnissa väärän/huonon kuvan, vaikka se ei olis oma ittensä sillä hetkellä. Tuskin ujot edes huomaa, miten "ilkeitä" he voivat tahtomattaan olla.
Ja olen huomannut, että joskus ujot ja yksinäiset tahallaan välttelee seuraa. Jos "pelkona" olisi päätyä vaikka samaan bussiin, niin keksitään joku sivupolku... Siitäkin voisi päätellä vaikka mitä.
En tuputa seuraa, mutta enää en ota ensimmäistä torjuntaa niin vakavasti.
En ole varsinaisesti ujo ja se on saanut minut sellaiseen kierteeseen jossa olen jäänyt yksin.
Olen joutunut jossakin vaiheessa todella huonosti kohdelluksi erään yhteisön taholta ja se on saanut minut varautuneeksi. Tämä taas saa ihmiset jotenkin vieroksumaan ja pitämään minua uhkaavana koska en ole kuitenkaan ujo.
Toivoisin minua lähestyttävän ystävällisesti ja ei ennakkoaseenteellisesti.
En kykene luottamaan enää ihmisten hyväntahtoisuuteen heti.
Varautuneisuus antaa ihmisestä väärän kuvan, sitä on hyvä yrittää purkaa. Toivottavasti sinulla on voimia myös itse lähestyä muita. Se kannattaa, voin sanoa kokemuksesta. Se, että edes yrittää keskustella ja ottaa kontaktia, auttaa eteenpäin. Mulla on vähän samanlaista historiaa takana ja sitä kautta ymmärrän (yritän ymmärtää) jos joku on varautunut tai käyttäytyy välillä omituisesti. En tuomitse ujoa ennenkuin olen tutustunut. Enemmän ärsyttää sellaiset jotka on kokoajan suunapäänä ja hakee huomiota, mutta on oikeesti ihan tyhjiä. Ujoissa on syvällisyyttä ja monessa myös elämänkokemusta. Ehkä se on totta, "vastatuuli antaa viisautta"