mulla on jonkin aikaa ollut tunne, että mun pitää usein vetää ilmaa keuhkot täyteen jos saan ni hyvä ,mut tulee taas vähän päästä sama tunne,,ja jos ei saa ilmaan kunnolla perälle asti vedettyy niin useimmin teen niin.mutta ei tuu hyperventilaatioo,eikä paniikkii,
mutta jos olen jossakin porukassa ni tunnetta ei kovinkaa tuu olen huomannut ,yksi kotona ollessa,mutta en pelkää mitään ,tosin mulla oli pitkäaikainen ressi päällä ja kova huoli mun tyttärestäni joka otti avioeron, onko tämä psyykkistä,, vaiko jotaa sairautta,
olen 50 vee, ja tupakoin,
mutta jos olen jossakin porukassa ni tunnetta ei kovinkaa tuu olen huomannut ,yksi kotona ollessa,mutta en pelkää mitään ,tosin mulla oli pitkäaikainen ressi päällä ja kova huoli mun tyttärestäni joka otti avioeron, onko tämä psyykkistä,, vaiko jotaa sairautta,
olen 50 vee, ja tupakoin,
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla on silloin tällöin samanlaista oireilua. Se johtuu hyvin todennäköisesti ahdistuksesta. Tuntuu siltä, kun henkeä ei saisi vedettyä tarpeeksi, sitä pitää silleen haukkoa, vähän syvempään kokoajan, mutta niinkuin kuvailit, se ei ole varsinaista hyperventilaatiota että pitäisi johonkin paperipussiin puhallella.
Mulla tuli viimeksi tuo junassa. Mulla on siis lisäksi joskus diagnosoitu paniikkihäiriö, sekä tämä pakko-oireinen häiriö. Olen syönyt lääkkeitäkin kys. vaivoihin, jolloin tuota hengitys-juttua ei tullut eli ne auttoivat siihen. Söin aluksi optiparia ja sitten sertralinia. Onko sinulla ollut muita "pakko-oireita" kuin tuo, esim. joku huoli joka jatkuvasti vaivaisi mieltä? Kyse voi siis olla pelkästä ahdistuksesta. Jos se ei mene ohi, tai alkaa pahenemaan niin kannattaa jutella lääkärin kanssa.
on paniikkihäiriö ollut jo 15 vuotta,mutta olen oireeton ollut lääkityksellä ,mulla ei mun mielestä ole muita pakko oireita........mutta toinen vaiva mikä on jos käyn ylikierroksilla niin on lisälyönnit sydämmessä.. tässä muutama vuosi sitten kesti kovia lisälyöntejä kuukausia. siis jos olen jotenkin ahdistunut jostakin nii keho sanoo sen minulle,mutta asia on niin että ei yksin mun tyttären avioero, vaan olen menttänyt osaksi aikaa hänet ,hän asui mun luona eron jälkeen,mutta nyt hällä menee niin lujaa että en näe häntä kun pahemmissa mutkissa, hän on menettänyt kaiken hyvä miehen, kodin,siskon ja osaksi minut, minä kaksi kuukautta koitin pysäyttää häntä,mutta en voinut mitään ,niin avasin ovet hälle maailmaan ja suljin mun ovet, hällä on kyllä avain mun luo kun potkitaan kunnolla päähän nii saa tulla mun luo.se on kova paikka sanoa ,aikuiselle lapselle että mene , tee kaikki mitä sun pitää kokea,mitä minä saan sen jälkeen ,minä tiedän se jo nyt ,saan kotiin melko varmasti hyvin masentuneen aikuisen lapsen ,,kuten hän mulle sanoi minä olen aikuinen olen 20 veet et voi mua estää menemästä,kulkemasta.huh,, en voi ,siksi avasin ovet, nostin kädet pystyyn, tämän minä olen jo kokenut 11 vuotta sitten,, vanhin tyttäreeni teki samoin lähti ovet paukkuen maailmalle puolen vuoden kuluttua sain kotiin hyvin sairaana 18 vuotiaan tytön, hän sairastui anoreksiaan,joka sai alkunsa psyykkisestä laihtumisesta,ku nei eiditty syömään, niin nälkäkeskus häiriintyi eikä elimistö ilmoittanut enään nälkää.hän väkisin söi kun halus voimakkasti elää ja toipua,,nyt hän on 28 vee kolmen lapsen äiti,ja voi hyvin mutta voin sanoa että se oli karmeeta hoitaa kotona lasta joka painoi alle 40kg mul oli tunne et hän kuolee minun käsiin , ja vein sairaalan hänet kuulemma viime hetkillä,sanoivat, vuoden päästä lääkäri sanoi että olet voittanut tämän sairauden,,nyt mua pelottaa onko tämä sitä samaa mitä on tulossa,mua ei kuunella, mun neuvoja ei oteta vastaan,mua tarvitaan vain hoitamaan sitten kun on kaaduttu kiveen todella kovaa,,eikä kyse ole siitä etteikö hän nuorempana ois saanut mennä ,sai hän kuten kaikki muutkin nuoret,mutta nty hänen seura ja uudet kaverit ei ole kovinkaan tässä sosiaalisessa elämässä kiinni,, joten mitä odotan,en vielä tiedä,viinaa ei ai kovin juo normsiti pari siduu, sillöin tällöin,mutta kaverit jotkut vetää pilvee, että koska hän kokeilee huh en uskalla miettiä. vai tuleeko isätön lapsi kainalossa,kaikki on mahdollista.mutta tiedän senkin että ite kantaa vastuun hän on aikuinen ,kuten hän sanoi minulle,mutta vielä en näe aikuismaista elämistä, koulut lopetettu työ lopetettu, kaikki loppu vanha elämä , hän aina niin järkevä on ollut,mitä nyt on tapahtunut,missä se järki nyt on, kyselen välillä itseltäni, aina kun hän soittaa,minä itken sen jälkeen ja melkein rukoilen että tule kotiin eti asunto ota oma elämä omaan käsiin ,tee siitä normi elämä.kun soitan hälle jota teen kovin harvoin saan aina saman vastauksen ,, äiti usko jo mulla kaikki hyvin,, tiedän että ei o ulkoinen olemus on todella muuttunut,, ennen niin huoliteltu kaunis , nyt ei olla kai vissiin vettä nähty aikoihin,,tämän saman vastauksen sain jo 11 vuotta sitten,,
huh tässä tuli ja huokaan syvään,, mutta vielä sen verran että kun minun ystävä tuli meille ja lähdimme kauppaan niin mulla ei ollut mitään ongelmaa,,eikä nytkään ole isompaa,, välillä on tunne että vedän syvään henkeä ,mutta saan sen kunnolla perälle asti,, toivottavasti jaksatte lukea tätä kiitos,, otan myös vastaan neuvoja jopa krittikkiä. kaikki käy,, ,))