Eli lemmikkinä suht yleisesti pidettävät siperian maa oravat Tamias ( Eutamias) sibiricus.. ovat suloisia veijjareita..
Mutta.. kysymys kuuluu: Voivatko ne kehittää Suomen luontoon selviytymiskykyisen populaation? Eli jos joku lemmikin omistaja näitä vapauttaa luontoon tai jos niitä sattuu karkaamaan...
Eli kun ne tulevat kuitenkin toimeen suomenkin talvessa, niin miten on? Voiko käydä samalla tavalla kuin lemmikki kaniinien kanssa on jo Helsingissä käynyt...?
Oletetaan sitten vaikka että joku tieten tahtoen vapauttaisi näitä maaoravia suomen luontoon satoja yksilöitä... Miten kävisi? Tai miten voisi käydä?
Tiedän tapauksia joissa orava on karannut keskellä talvea 20 asteen pakkasilla ulos ja löytynyt 2v päästä pihapiiristä pomppimasta.. Tuokin tapaus oli Oulun korkeudella ja orava sama joten ainakin yksi esimerkki löytyy : D
Mutta.. kysymys kuuluu: Voivatko ne kehittää Suomen luontoon selviytymiskykyisen populaation? Eli jos joku lemmikin omistaja näitä vapauttaa luontoon tai jos niitä sattuu karkaamaan...
Eli kun ne tulevat kuitenkin toimeen suomenkin talvessa, niin miten on? Voiko käydä samalla tavalla kuin lemmikki kaniinien kanssa on jo Helsingissä käynyt...?
Oletetaan sitten vaikka että joku tieten tahtoen vapauttaisi näitä maaoravia suomen luontoon satoja yksilöitä... Miten kävisi? Tai miten voisi käydä?
Tiedän tapauksia joissa orava on karannut keskellä talvea 20 asteen pakkasilla ulos ja löytynyt 2v päästä pihapiiristä pomppimasta.. Tuokin tapaus oli Oulun korkeudella ja orava sama joten ainakin yksi esimerkki löytyy : D
Vastaukset 16
Vanhimmat
Pesueen koko on keskimäärin viisi vuodessa, eli mitään kaniinien tai edes supien kaltaista räjähdystä ei syntyisi; ja maa-oravilla on Suomessa riittävästi saalistajia ihan ilman metsästäjiäkin.
juu-u!
ja orkun elin ikä 6-10v sukukypsä jo 8kk ja hyvinkin voi saada 2x poikuetta vuodessa.. Poikasiakin voi tulla 9 kerralla.
Mut en ajatellutkaan ajatella numeroita. vaan sitä, mitä tapahtuisi jos luontoon vapautettaisiin 100kpl siperian maaoravia täällä meillä suomessa : D ; D
varmaan selviäisivät hengissä lisääntyisivät ja jossain vaiheessa eläisivät sulassa sovussa nyky orkkujen kanssa tai sitten eivät..
Mutta varmasti luonnon tasapaino järkkyisi, olisihan siementen yms mussuttajiakin enemmän liikenteessä..
Vuosi pari sitten Suomessa eläinten nimet käytiin läpi ja suuri määrä nimettiin uudelleen tai annettiin yleensä suomalainen nimi. Tunnettu muutoshan oli esimerkiksi valkohäntäpeura => valkohäntäkauris.
Maaoravalle annettiin myös uusi nimi: tikutaku.
Ei ole vitsi, mutta lienee annettu amerikkalaiselle serkulle. Olisiko nyt sitten kyseessä siperiantikutaku.
eiiiikä!! : DDD
Vaikea uskoa, mutta näyttää olevan totta.
.....
No, maamyyrän nimen vaihtaminen kontiaiseksi ainakin oli järkevää: eipähän moni enää erehdy luulemaan että se levittäisi myyräkuumetta.
Vielä kun joku nimeäisi leppäkertut uudestaan, monilla lajeilla kun ei ole mitään tekemistä leppien kanssa.
että oikein tikutaku?
Toivottavasti tämä on yhtä tyhjänkanssa kirjoittelua mitä suurin osa täällä.
En muutenkaan ymmärrä miksi muuttelemaan kansan tuntemia nimiä. Jos tarkkoja ollaan voisi tällaisen pilkunviilaus session tehdä lähes kaikille lajeille.
Kuhankeittäjä. Mitä kuhaa se keittää? Onko joku nähny? Keltahuilulintu. Joo se on siinä ja seuraava.
Helmipöllö. Missä helmiä? Onko se tekemisissä raakun kanssa? Ei. Puputti. Joo se on hyvä.
Ja näitähän piisais. Tekemisen puutteessahan vois koko eläinkunnan nimetä uusiks. Eriasia on se että kuka on niin tyhmä että alkaa niitä ihme nimiä vielä käyttämään.
eli ei vielä lukkoon lyöty nimi
ja siitä se leppäkertun nimikin tulee...Lepän halkaisupintahan on oranssinpunainen ja siitä vanhakansa käytti myös sitä veren synonyymina
...nimi kuin Englannissa: ladybird. :D
Eipä ole kumpikaan, ei leidi eikä lintu.
...leppäkertut eivät ole läheskään aina punaisia. Löytyy keltaisia lajeja (Psyllobora vigintiduopunctata), mustia (Exochomus quadripustulatus), oransseja (viime vuosina yleistynyt Halyzia sedecimguttata), jne...
leppäkertun paska on punaista kuin veri...
helmipöllön nimeks...
.. olen monesti ja oikein monesti ihmettelyt, että mistä suomenkieliset nimet oikein keksitään. Voisiko joku esim. kertoa sen "kuhankeittäjän" taustan, tai vaikkapa "merikrotti" tai "tonnikala", jolla ei ole mitään tekemistä tonnien kanssa, kun latinalainen nimikin on thunnus ja muilla kielillä atun, tun, Thunfisch jne.? Kyllä minä ihmettelen.....
Kuhankeittäjä: Nimetty kaiketi laulun perusteella, "kuhakiehuu". Merikrottia tai tonnikalaa en osaa selittää. Monien nimien tarkoitus on unohtunut lähes kokonaan, kuten esimerkiksi kyy: sana kyyttö tarkoitti muinoin raidallista eläintä, eli kyyttökäärme = raidallinen käärme. Sitten nimi lyhennettiin kyykäärmeeksi ja myöhemmin pelkäksi kyyksi...
ulkomaisista nimista "tuna fish" yms..Siitä joku neropatti on vain vetänyt suoraan nimeksi tonnikala. Merikrotista en osaa sanoa, mutta joku vastaava voi sielläkin olla taustalla
Hei! voisitteko keskustella noista nimistä jossain muualla kiitos. oli puhe orkuista nyt ei nimsopista. kiitos