Noloa. Ennen surimme ja ystävien kesken saattoi tulla kyyneleitäkin, kun puhuttiin edesmenneestä.
Nyt tätyy lisätä kierroksia ja antaa itselle uusimahdollisuus. Vai?
Nyt tätyy lisätä kierroksia ja antaa itselle uusimahdollisuus. Vai?
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ennen kun tuli suru puseroon "tilattiin" itkiät paikalle ja päästeltiin surusta puhti veke. Nyt mennään kovempaa, kun koskaan ja painetaan duunis pitkään vaikka ilman palkkaa. Itte en niitä helkatin itkiöitä kaipaa, mut en tosin rupee kökkii duunissa sekunttiikaan pidempään. Mä en sure mitään, ku se on helpoin tapa käsitellä surut. Viinalla en myöskään hukuta suruu, kun se tulee takas. Julkkis suru on asia erikseen, sillä lehdessä voi ITKEE vaikka kynnen katkeemista ja sen pitkää kasvattamis hommaa. Mielestäni julkkis suru on täysin fuulaa puuhaa. Kuolema vaikkapa oman lapsen on tietenkin isompi paukku, jos joku RATTIIN NUKAHTANUT ajaa lapsen hengiltä silleen vahingossa ja ei edes tiedä asiasta mitään. Joku homo, joka on saannut aidsn tai narkkari julkkis ei paljon suruu ees kaipaa.
Suru on tietty henkilökohtanen juttu, eikä sitä voi treenaa kenenkään personaattori treenarin kanssa helvetin kovaan hintaan. Julkisuus ei ole surulle oikea paikka!
Näyttelijöiden tunteet on teatteria,,)) kaine sisimmässään suree.