Tajusin just tänään, että oon hassannu elämästäni seittemän vuotta hukkaan. Miksei kukaan voinu mulle jo yläasteella sanoa, että älä mee lukioon pilaamaan elämääs. Vittu. Eka pitää lukea kolme vuotta että saa lakin, jolle kaikki työnantajat vaan nauraa. Sitte luet innolla neljässä vuodessa maisteriks ja meet kortistoon. Voi sitten alkoholismin tuhoaman elämän viimeisinä vuosina muistella kouluaikaista kesätyöpaikkaa, jossa peruskoulupohjalta ansaitsivat vajaat 2700 e kuussa, kun itse ei ole koskaan nähnytkään niin paljoa rahaa kerralla.
Ei helvetti sentään, että nyt vituttaa. Luen kirjaa 20 vuotta ja sitten meen töihin, missä luen kirjaa 40 vuotta ja sitten potkitaan eläkeelle. Missä näkyy tehty työ? Jos osais käyttää kaivuria ni vois kaivaa kuoppia. Aina ku olis kuopan tehny, ni näkis että jotain on oikeesti tapahtunu. Käsien jälki oikeesti näkyy ja on jotain todellista. Mutta ei, Voinko sit 40 vuoden päästä sanoa, että tuon minä tein? En voi. Ei ole taloa, siltaa, kuoppaa, edes vittu kahta kiveä vierekkäin muistona että joku on elänyt. Mistä vitusta sit muka on ylpeä. "Mää luin vaan kirjaa koko elämän. Tässä yhdessä sivussa näkyy tämmönen hiirenkorva." Siin on mun elämäntyö. Niinkö mä sanon lapsenlapsille? Meidän isoisät sentään taisteli Suomen puolesta ja rakensi saatana tyhjästä valtion. Mitään niin turhaa ole kuin koko ontto yliopistosivistys.
Kaikki mun koulutus ja sit vielä työkin päälle rahoitetaan veroilla. Eli en pilaa vain omaa elämääni vaan kaikkien rehellistenkin ihmisten elämän. Vien hitsaajan lasten suusta leivän ja niistä vajaakehittyy rikollisia, jotka mädättään koko yhteiskunnan lopullisesti. Vai onko mun sittenkin tarkotus muistella sitä keinutuolissa. Miten olin osallisena isiemme suuren työn täydellisessä murskaamisessa ja häpäisyssä. Muistella kyynelsilmin pikkuhiljaa hivutimme koko hyvinvointivaltion täyteen sekasortoon, missä tytöt raiskataan synnytysosastolla ja pojat opetetaan tappamaan ennen kuin puhumaan.
Akateemisuus pitäs saatana heti säätää rikollikseksi ja kaikki osalliset tuomita ankarimman mukaan. Hirttotuomiot uudelleen käyttöön ja nirri pois kaikilta ylioppilailta.
Ei helvetti sentään, että nyt vituttaa. Luen kirjaa 20 vuotta ja sitten meen töihin, missä luen kirjaa 40 vuotta ja sitten potkitaan eläkeelle. Missä näkyy tehty työ? Jos osais käyttää kaivuria ni vois kaivaa kuoppia. Aina ku olis kuopan tehny, ni näkis että jotain on oikeesti tapahtunu. Käsien jälki oikeesti näkyy ja on jotain todellista. Mutta ei, Voinko sit 40 vuoden päästä sanoa, että tuon minä tein? En voi. Ei ole taloa, siltaa, kuoppaa, edes vittu kahta kiveä vierekkäin muistona että joku on elänyt. Mistä vitusta sit muka on ylpeä. "Mää luin vaan kirjaa koko elämän. Tässä yhdessä sivussa näkyy tämmönen hiirenkorva." Siin on mun elämäntyö. Niinkö mä sanon lapsenlapsille? Meidän isoisät sentään taisteli Suomen puolesta ja rakensi saatana tyhjästä valtion. Mitään niin turhaa ole kuin koko ontto yliopistosivistys.
Kaikki mun koulutus ja sit vielä työkin päälle rahoitetaan veroilla. Eli en pilaa vain omaa elämääni vaan kaikkien rehellistenkin ihmisten elämän. Vien hitsaajan lasten suusta leivän ja niistä vajaakehittyy rikollisia, jotka mädättään koko yhteiskunnan lopullisesti. Vai onko mun sittenkin tarkotus muistella sitä keinutuolissa. Miten olin osallisena isiemme suuren työn täydellisessä murskaamisessa ja häpäisyssä. Muistella kyynelsilmin pikkuhiljaa hivutimme koko hyvinvointivaltion täyteen sekasortoon, missä tytöt raiskataan synnytysosastolla ja pojat opetetaan tappamaan ennen kuin puhumaan.
Akateemisuus pitäs saatana heti säätää rikollikseksi ja kaikki osalliset tuomita ankarimman mukaan. Hirttotuomiot uudelleen käyttöön ja nirri pois kaikilta ylioppilailta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
mitäköhän mahdoit lukea pääaineena?
että tämä jannu ei ole nähnyt lukiota tai yliopistoa edes märissä unissaan. Tulehan sitten kirjoittelemaan tänne, kun kiveksesi ovat laskeutuneet.
susta tossa ei ollut edes mitään ajattelemisen aihetta. Musta Riksu tuntuu, että sä olet pelkkä trolli, joka näkee märkiä unia lukiosta ja yliopistosta.
Sitten kun sinä, Aulis Kivipora, sairastut, menet lääkärin juttusille. (Hän on saanut koulutuksensa yliopistossa.) Hän hoitaa sinut ja paranet. Joskus aikojen saatossa voi käydä niinkin ettet paranekaan. Sitten siirryt papin asiakkaaksi. (Hänkin on saanut oppinsa yliopistosta.) Ja mitä jää jäljelle, onkin sitten lakimiehen hoidettavaa. (Ja hänkin on saanut oppinsa yliopistosta.)
näin on!
Kukaan ei usko sun yliopistoa nähneenkään. Tuntomerkkeinä se, että et mistään mitään ymmärrä ja ylenmääräinen vitun viljely.
yhdentekevää, ovatko nuo vaiheet juuri sinulle todellisia -- sen sijaan niille jotka löytävät itsensä seitsemän vuoden koulutuksen jälkeen ajattelemasta samalla tavoin: olette ehkä todellakin haaskanneet aikaanne yliopistolla. Eikö yliopisto-opintojen tulisi pohjata aitoon tiedonjanoon, eikä pakotettuun maisterin papereita kohti räpiköintiin? Rahan ei tulisi olla motiivi -- sen tulisi olla pyrkimys sivistykseen. Ensimmäiset yliopistot on perustettu vain ja ainoastaan tieteellisiin tarkoituksiin, vaikkei sitä nykypäivänä heti uskoisi.
Hei!
Palkkani ei ole kummoinen, mutta kirjani on julkaistu. Kyllä sitä näytän ennemmin lapsille kuin kuoppia maassa!
Jos ihan vakavasti ja ilman kirosanoja puhutaan, niin onhan se vähän outoa, että ihmisiä tungetaan lukioihin vaikkei heillä olisi paremmat mahdollisuudet luoda ura ammattikoulun jälkeen. Samoin yliopistoihin tulee paljon ylioppilaita, joille olisi ollut parempi mennä muualle. Yliopisto-opiskelun suurin haaste on jatkuvan työmotivaation ylläpitäminen. Kuka tahansa osaa kirjaa lukea ja siitä kirjoittaa, jos vaan intoa riittää.
Mutta toisaalta on onni, että tässä maassa on kuitenkin aika joustava koulutusjärjestelmä. Erikoisimpana olen kuullut filosofian tohtorista, joka nyttemmin on maanviljelijä. Kolmen vuoden fysiikan opintojen jälkeen voisin ryhtyä vaikka hienopuusepäksi tai puutarhuriksi.
Sitäpaitsi moni tuhlaa nuoruusvuotensa käymällä lukion. Tarkoitan esimerkiksi niitä, jotka neljän vuoden lukio-opiskelun jälkeen kirjoittaa A:n paperit. Moisilla papereilla jatko-opiskelumahdollisuudet ovat lähinnä toisen asteen ammattikouluissa, tietysti eri asia, jos huonot arvosanat ovat johtuneet pelkästä laiskuudesta.
vika. Siellä pitäisi antaa realistinen kuva kyseiselle henkilölle soveltuvasta alasta. Tosin e voi olla vaikeaa. Yksinkertaisesti lisätä työelämään tutustumista.
Ei todellakaan vielä peruskoulussa. Useimmille aivan liian aikaista. Valitettavasti tosin elämme sellaisessa "suoritusyhteiskunnassa" että tuo "toiveesi" alkaa olla jo lähes todellisuutta.
Sun elämä on syvältä, mä oon pahoillani. Ota hyvä Aulis itseäsi niskasta ja Mene ihmeessä kortistoon, NYT, mukisematta. Kiireesti, mene mene. Kyllä sinä itsestäsi siellä merkinnän kirjoihin saat - jää jälki oikein - Voit sitten sanoa eläneesi ja näyttää siitä mustaa valkoisella. Eikö elämä olekin reilua! Jälki jää, kenenkään ei tarvitse hammasta purren täältä lähteä! Upeaa, että uskaltauduit tuomaan kurjan tarinasti kaikkien meidän luettavaksi - annat esimerkilläsi tarmoa muille! Toivottavasti tekstini rohkaisi sinua tuutumaan yösi rauhassa!
Halleluujaaa ja kortiston ovenripaa ryskyttämään!