apua kaipaan.kyseessä 8kk pentu (pieni ajorotu)joka sosiaalinen ihmisten ja koirien kanssa. ei ole koskaan ollut vihainen ym.tottelevaisuuskoulutus käyty.luopuu luusta ja leluistaan. minulla myös 7 vuotias poika,jota koira napannut huulesta muutaman kerran. pojan leikit välillä rajuja ja hypännyt nukkuvan koiran kimppuun muristen. olen kieltänyt ja sanonut että koiran pitää antaa olla rauhassa. onko nyt riski, että kun muutaman kerran pannut pojan aisoihin alkaa myös jatkossa puremaan lasta? olen sanonut pojalle, että seuraavalla kerralla koira saa lähteä, tosin mielestäni vika on pojassa, mutta ei koira kyllä saisi näpsästä. kun poika alkaa itkemään koira tulee häntä koipien välissä alistuen heti pojan luokse, ymmärtää varmaan tehneen väärin. mitä jatkossa, komennanko poikaa, koiraa vai mitä teen. kiitos jo etukäteen.
lasta näykkivä koira
mymmytin
15986
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
...
Älä komenna koiraa, tee koiralle mielumin palvelus ja anna se jo nyt pois. Ota uusi koira sitten kun poikasi osaa käyttäytyä muita perheen jäseniä kohtaan kunnioittavasti.
Sinun kannattaa myös kysäistä pojalta, mistä hän on saanut käsityksen, että koiria kohdellaan noin? Ihan vain siltä varalta, että saat tietää vammojen laajuuden, jos vaikka kaveripiirissä on joku jolta oppinut muitakin tapoja... Esim. naapurin Erkki tuikkaa niiden koiran perseeseen aina sinappia ja se on hauskaa kun koira juoksee hengen hädissään... Näin voisit olettaa jotain pahempaa tapahtuvaksi myös teillä...
että taidat olla nuorempi kuin poikani, koska ymmärsin luetusta, ettei aivoissasi juuri taida toimia vastasyntynyttä enempää toimintaa, ajattelun tasolla siis. mene matkoihisi, jos juttusi on noin kehittymättömällä tasolla...
tee pojallesi selväksi että nukkuvan koiran päälle ei hypätä muristen ja muutenkaan koiraa ei saa kiusata eikä satuttaa. Luovu koirasta, jollet saa poikaasi aisoihin. Tuolla menolla koira voi satuttaa ja pahasti. Ja siinä vaiheessa voitte syyttää vain ja ainoastaan itseänne. Koiran täytyy puolustaa itseään jos ei sitä kukaan muu perheessänne tee.
Hui! Varo. Saat varmasti hirveät haukut, että ilkesitkin sanoa noin rumasti hänen mussukastaan...
Niin... Kyllä sitä miettii, että miksi ihmiset kysyvät julkisilla palstoilla jotain, kun vastauksiin suhtaudutaan hitsin terveesti.
Kulutetaanko hetki miettimiseen, mistä poika on asennevammansa saanut..? no ei tarvii...
Anteeksi aloittaja, ei ollut tarkoitus loukata.
Mutta jos oikeasti haluat apua ongelmaan, ennenkuin poika tai koira on pahemmin raadeltu tai sairas, niin koeta selvittää miksi pojallasi on kuva, että eläimiä saa kohdella raa'asti. Miksi ihmeessä lapselle tulee mieleenkään hypätä koiran päälle?
Itse työskentelen autistiten lasten parissa ja siellä on paljon näitä eläimiä kiusaavia. Mutta kyse on aivovammasta, koiran turkki on ehkä niin pehmeä, että sitä pitää puristaa kaikin voimin, ei ymmärretä, että koira on tunteva eläin, jolle sellaista ei voi tehdä. Onko lapsellasi kyse jostain tällaisesta, vai mikä on aiheuttanut, että lapsellasi käy mielessä sattuttaa eläintä? Useinhan se on pelkkää ajattelemattomuutta, pikkupojat kiskovat kärpäsen siipiä irti jne, mutta kyllä silloin kasvattajan tehtävä on selvittää, mistä kyseinen ajattelemattomuus on peräisin. Jos se on pelkkä "ei ole käynyt mielessäkään" asia, niin kasvattajan tehtävä on laittaa jatkossa käymään mielessä. Jos se on jostain mallista opittua käyttäytymistä, niin kasvattajan tehtävä on rajoittaa toimintaa ja opettaa fiksumpi malli tilalle...
Mutta eihän minun lapsettoman ihmisen tarvitse sinulle neuvoa mitä kasvatus on?
poikani ei ole eläinrääkkääjä tai muuta sellaista,niinku heti ihmiset yleistää.poikani ei myöskään ole autistinen,ihan normaali eikä edes raju tai raisu leikeissään.minusta myös koiran kuuluu puolustaa jos sitä asiattomasti kiusataan. olen tosin saanut koko sukuni silmille, koska heillä tuntuu olevan käsitys että koira on koira, ja koira ei milloinkaan saa purra. no voin olla kahta mieltä. puremisleikit on meillä lopetettu,poika tekee vetoleikkejä nykyään, ja koira kyllä viihtyy hänen kanssaan. auktoriteettiasetelma ei pojalla kyllä ole. tuntuu että koira pitää poikaani samalla viivalla suhteessa itseensä kuin meihin aikuisiin. nyt on alettu harjottelemaan esim luusta luopumista tai silittelyä samaan aikaan,jolloin koira ymmärtäisi,ettei poika ole uhka eikä halua pahaa. nyt onkin mennyt paremmin. lähinnä kait kaipaisin tukea sille, että on koiran oikeus puolustautua ja pelolleni että tarvitseeko pelätä että koira alkaa purra lasta ilman syytä. poika on kyllä ymmärtänyt erheensä.
Tuo luun ottamisen harjoittelu... Ja taisihan joku ehdottaa myös, että poikasi työntäisi päänsä koiran ruokakuppiin...
Vältä näitä. Vältä ehdottomasti!
Nyt et halua ainakaan missään nimessä luoda koiralle kuvaa, että se kilpailee poikasi kanssa samoista asioista. Ihminen syö eri ruokaa kuin koira. koiran ei tarvitse alkaa puolustamaan ravintoaa ihmisiltä. Nyt koira on jo osoittanut, että se saattaa purra poikaasi, jos laitat ne kilpailu tilanteeseen, niin tiedäthän taatusti kumpi siinä puree ja ketä.
Koiran ei tarvitse luovuttaa ruokaansa mistään syystä kenellekään. Ruuan vieminen nenän edestä on aika raa'asti tehty, ravinto on kuitenkin yksi eläimen täkeimmistä perustarpeista. Koiralle on mahdollisuus tällaisita teoista joko passivoitua, eli ei tee mitään, mutta sen on amdhollsita myös puolsutautua ja oltekin jo tietoinen miten koirasi puolsutautuu poikasi kohdalla.
kuitenkin joskus, turvallisuus syistä koiralta on pakko poistaa jotain suusta ja siksi se pitää opettaa sellaista sietämään. Kyse ei ole silloin mistään hierarkia ajattelusta, vaan koiran turvallisuudesta.
Epäilen, että koiraanne silitellään muutenkin, joten silitys ei missään nimessä ole riittävä palkkio siitä, että koira luovuttaa omaa ravintoaan. Eli kun/jos haluat turvallisuutensa vuoksi varman koiran, jolta saat otettua suusta jotain pois, teet koiran kanssa vaihtokauppoja. Otat sen ruokakupin pois, kun se syö, lissät siihen pikaisesti jotain ekstra herkkua ja annat äkkiä takaisin. Otat koiralta pois nahkaluun ja annat tilalle ydinluun. Koskaan ja missään tapauksessa koiraa ei pidä opettaa vain luovuttamaan luovuttamisen ilosta (se ei sitä iloa löydä-> saattaa puolustautua), vaan luovuttamaan, koska se saa parempaa tilalle. Koira oppii, että kun minä annan tämän tälle ihmiselle, minä saan jotain parempaa (ja huomioi, että silitys ei korvaa luuta). Näin se ei opi vihaamaan sitä, että siltä otetaan tavaroita pois suusta, vaan se oppii jopa tykkäämään siitä, että siltä jotain otetaan.
tuo pään työntäminen ruokakuppiin olikin tuosta alemmasta kesksutelusta mieleen jäänyt.
Jos lapsi ei lopeta koiran pelottelua, niin koirasta tulee todennäköisesti pelkopurija (koira puree suojellakseen itseään). Koiranhan silmissä lapsi näyttää käyttäytyvän uhkaavasti. Tällöin koiralla on oikeus puolustaa itseään. Mutta tälläisiä tilanteita ei saisi syntyä.
Voisikohan lapsi osallistua koiran kouluttamiseen ja muutenkin koiraan liittyviin tapahtumiin (aikuisen valvovan silmän alla)? Eli lapsi saisi kokea itsensä hyödylliseksi ja siten ehkä kiinnostus heräisi koiraa kohtaan. Ja hän voisi alkaa kunnioittamaan koiraa paremmin?
VIIMEISENÄ vaihtoehtona on koirasta luopuminen. Jos lapsi ei käyttäyty hyvin koiran kanssa, niin koirasta pitäisi luopua, koska:
- Arvaamaton lapsi stressaa koiraa.
-> koiran elämänlaatu kärsii.
- Kun koira puree kunnolla, niin se lopetetaan, vaikka koira ei ole syypää puremiseen. Tämä ei ole oikein koiraa kohtaan.
Onhan se lapsenkin oikeus oppia kunnioittamaan eläviä olentoja. Joten kaikilla sallituilla keinoilla lapselle kuria. Pyri ehkäisemään ikävät tilanteet, jottei koiralle tule traumoja.
lastasi kuriin ja tottelemaan. Hävytöntä käytöstä! Koira on elävä olento, sillä on tunteet, siihen sattuu ja sillä on oikeus puolustautua. Sen ei tarvitse kärsiä siitä, että saa lastasi kasvatettua. Luovu ajoissa, niin koira pääsee uuteen perheeseen. Kerro myös tilanteesta uudelle omistajalle, että koira mahdollisesti pelästyessään ei muista poikaasi ja reagoi sen mukaan.
Ajat ovat muuttuneet ja osittain huonompaan suuntaan, harmi. Kun vielä muutama vuosikymmen sitten tilanne oli niin, että koira sai olla koira: Jos lapsi kiusasi koiraa ja koira vastasi esim. ärähtämällä tai muulla TÄYSIN luonnollisella tavalla, niin se oli ihan ok, ei siitä tehty numeroa. Koira sai olla koira ja puolustaa itseään kun se ajettiin ahtaalle. Nyt koiran on oltava kuin lelukoira, lastenkin täytyy saada retuuttaa sitä, hyppiä sen päälle vaikka koiran nukkuessa, saatava härkkiä koiraa syödessä ja mitä koiraa SAA tehdä? EI MITÄÄN.... Mutta kun koira on koira, maailman kilteinkin koira omaa alkukantaiset vietit ja vaistot ja puolustaa itseään. Ja minun mielestäni se on sallittua ja ymmärettävää. Jos meillä lapsi ja koira olisivat kahdestaan ja lapsi tulisi kertomaan minulle, että koira murisi, niin kysyisin ensimmäisenä lapselta "Mitä sinä teit koiralle, jotta sait sen murisemaan itsellesi?". Jokaisen vanhemman velvollisuus on opettaa lapset kunnioittamaan elämää, eläviä olentoja - myös koiria. Seitsemän vuotias ei ole enää pikkulapsi vaan jo koululainen. Sen on opittava elämään koiran kanssa kunnioituksella ja uskottava mitä lapselle sanotaan. Jos tässä nyt syyllisiä tilanteeseen haetaan, niin syyhän on pojan, joka käy esim. nukkuvan koiran kimppuun. Eli se jolla on paljon opittavaa on tuo poika. Kun tilanne on päässyt noin pahaksi, niin suosittelen, että etsit koiralle uuden, hyvän kodin, jossa sitä ja sen oikeutta myös rauhaan kunnioitetaan. Pentu tarvitsee lepoa ja rauhaa, eikä lasta, joka käy sen kimppuun milloin vaan huvittaa. Uuden hyvän perheen löytäminen ei liene kovin vaikeaa tuon ikäiselle pennulle. Ja niin kauan kun lapsesi kokee oikeudekseen kiusata eläimiä ja sinä et lapsen vanhempana pysty asiaan puuttumaan, niin ÄLÄ hanki yhtäkään elävää olentoa asuntoonne. Lelukoiria saa marketin hyllyltä; niitä saa kiusata, retuuttaa, eikä ne sano mitään vastaan. Huoh...
ajattelua. eli jos lapsi tekee pahaa,luovutaanko siitäkin.tuskin koirakaan kotia haluaa vaihtaa. vähän sama kuin koulukiusatuilla, aina ne joutuu koulua vaihtamaan. enkä suostu siihen. on varmasti vanhempana oma vika, etten ole pelisääntöjä tarpeeksi selväksi lapselle tehnyt.minun vastuu se on,ei lapsen. ja koira SAA puolustautua,oppiipahan lapsi jo siitäkin. mielestäni aiempi kirjoittaja antoi hyviä ohjeita/vinkkejä,missä tilanteessa tekee väärin ja mitä kannattaisi tehdä.kyllä koiria ja lapsia samoissa perheissä on. miksi heti ajatellaan mustavalkotyylillä?minulla ei ole koiran aivoja eikä ajattelun tapaa,ja edelliden (kts ylempää) kirjoittaja antoi sellaista ajattelua, mikä itselläni ei tullut edes mielenkään. ei tässä maassa kaikki ole koirien psykologiaa tuntevia tai tutkivia ihmisiä. tässä maassa kuitenkin on paljon iihmisiä jotka ehdoitta haluavat koiraansa rakastaa,muistanet sen jatkossa.MYMMELI
ottanut opikseen vaikka kuinka kerrottiin miten koiran kanssa toimitaan. Poikamme oli silloin samoja ikiä kuin sinunkin poikasi. Seurauksena oli se, ettei koiramme oppinut luottamaan poikaamme koko elin aikanaan. Koira tuli meille pentuna ja eli 10 vuotiaaksi. Muutaman kerran koira varoitti poikaa, laittamalla sen selkä seinää vasten ja ärähti tosi pahalla äänellä, muttei käynyt kiinni. Poika alkoi pelkäämään koiraa ja antoi olla sen jälkeen rauhassa. Koiran luottamusta poika ei koskaan saanut, koira yleensä kiersi pojan. Ja vaikka isompana poika olisi halunnut olla koiran "kaveri", oli koira aina varautunut pojan seurassa.
Pentu on vielä nuori, enkä usko, että se on aggressiivinen. Lapsi on vielä pieni eikä ymmärrä, ettei suloisesta koiranpennusta saisi niin innostua. Koirasta luopuminen on minusta vähän liian suuri teko, kun koira on vain varoittanut poikaa, että ei saa satuttaa häntä. En usko, että kummassakaan pojassa tai koirassa olisi mitään ongelmallista. Molemmat ovat lapsia.
Pentu on nuori, ja siinä on mahdollisuus että siitä SAADAAN aggressiivinen, jos virikkeet ovat "oikeita". Ihan faktahan on, että koira ei ymmärrä lapsen ajatusmaailmaa - ja lapsi ei ymmärrä koiran. Koiralle lapsi on aika varmasti samalla tasolla laumahierarkiassa, ja jos lapsi vähän väliä "hyökkii" kimppuun, koira olettaa sen uhkaavana käytöksenä. Mitä normaali koira tekee kun sitä uhataan? Eipä se kauhean usein pitkän kestämisen jälkeen enää pakene, vaan tekee asialle jotain. Tähän pisteeseen ETTE halua päästä! On ihan ensisijaisen tärkeää, että lapselle opetetaan miten koiran kanssa tulee käyttäytyä: nukkuminen on nukkumista varten, leikkihetket erikseen. Lapsi ei missään nimessä saa uhata koiraa, sillä se tulee kostautumaan. On helppo syyttää koiraa ("nokun se hyökkäsi"), valitettavan usein ihmiset eivät vain tajua että yleensä koiran hyökkäyksellä on jokin perimmäinen syykin. (Tästä siis luen tietenkin pois oikeasti sairaat koirat jne..) Lapsen ja koiran yhteiselo tulee olemaan paljon ihanampi, jos molemmat vain ymmärtävät että kavereitahan tässä pitäisi olla, eikä toista tarvitsisi pelätä. Koiralle et voi järkipuhetta takoa päähän, mutta lapsi kyllä ymmärtää puhetta. Yritä siis ensisijaisesti jutella poikasi kanssa, ja tehdä selväksi että koira ei ymmärrä kaikkea mitä ihmiset ymmärtävät - tai ainakaan samalla tavalla. Koira tarvitsee leponsa, muuten siitä tulee hermostunut. Koiran tarvitsee myös tuntea että sillä on turvallinen koti, ja ettei sen tarvitse kokoajan katsella ympäristöään vaaranmerkkien varalta. Tasapainoinen ja hyvähermoinen koira on maailman paras kaveri pienelle pojalle, mutta tämän eteen on tehtävä julmetusti töitä. Älä ota myöskään itseesi, jos joku sanoo poikkipuolisen sanan lapsestasi; jokainen haluaa puolustaa omiaan, mutta samalla monikaan ei aina näe niitä samoja kriittisiä asioita rakkaissaan mitä muut. Ota (asialliset) vinkit rakentavina kommentteina, jotka voisivat auttaa parempaan lapsen ja koiran yhteiselämään. Jos muu ei auta, käykää vierailemassa vaikkapa koirankouluttajan luona, he kyllä näkevät mikä tilanteessa loppuviimeksi olisi paras ratkaisu. Turvallisuus ennen kaikkea, sekä lapselle että koiralle. Toivottavasti onnistutte :)
etukäteen oteta selvää mahdollisista vastaantulevista asioista. Luulisi nyt sen verran tenavaansa tuntevan, että tietää ennen koiran hankkimista kiusaako se eläimiä!!! Ja jos tenava kiusaa eläimiä, eikä ymmärrä puhetta, (7-vuotiaan todella kuuluu ymmärtää puhetta, jos on normaali ja jos ei ole, sitä tarkemmin on ajateltava ennenkuin koiran hankkii) niin SILLOIN KOIRAA EIKÄ MITÄÄN MUUTAKAAN ELÄINTÄ HANKITA! Menkää nyt vähän itteenne niiden tenavien kanssa.