olen tässä miettinyt, et haen lapsemme yksinhuoltajuutta. Osaisiko joku kertoa mitä se käytännössä tarkoittaa ja mikä ero on yhteishuoltajuuteen?? Saisin sen varmaan tietooni sossustakin, mutta ajattelin lähinnä kokemuksia miten on toiminut/asiat muuttuneet..
Ollaan erottu 10 vuotta sitten ja aluksi isä ottikin lapsensa silloin kun oltiin sovittu, mutta vähitellen alkoi olemaan omia menojaan ja aina hän sanoi että siirretään se vkl ja hän ottaa sitten mun vkl:na likan.. ne ei koskaan sitten toteutuneet ja lopulta likka itse päätti pari vuotta sitten ettei enään mene isälle viikonloppuisin kun isä joi ( ei mikään alkoholisti kuitenkaan.. ) ja jätti lapsen yksin nukkumaan kun lähti baariin. Likka oli tuolloin 11-12 vuotias. En sitten enään pakottanut häntä menemään, kun en jaksanut lohduttaa lasta isänsä aiheuttaman pahanmielen johdosta. yritin puhua asiasta ex:n kanssa useasti ja aina pari viikkoa sujui mutta sitten hän taas "unohti" lapsensa. Sen jälkeen kun likka ei enään viettänyt säännöllisesti aikaa isänsä kanssa, ei isä myöskään pidellyt pahemmin yhteyksiä lapseensa. Laitoin välillä tekstaria tai soitin isälle, että josko soittaisit tai veisit lapsesi vaikka syömään kun sillä on ikävä. Isä oli sitä mieltä ettei hänellä ole mitään puhuttavaa likkansa kanssa, kun se on niin teini. Joo niin onkin mutta eikö se ole kuitenkin aikuisen tehtävä pitää yhteyttä lapseensa ja vaikka olla vaan, jollei toinen teinihormooneissaan olekaan niin ulospäinsuuntautunut?? Nyt on sitten aikaa kulunut jo sen verran etteivät he osaakaan enään olla toistensa seurassa. Likka ikävöi kovasti isäänsä, muttei suostu soittamaan sille kun isällä ei kuitenkaan ole aikaa tai ainoa mitä pitää yhteyttä on, niin haukkuu lastaan.. Odotti kai tyttärensä olevan joku huippuoppilas ja enkeli, mut kun tämä onkin tavallinen teini omine kotkotuksineen niin haukkuja satelee milloin mistäkin asiasta ja usein täysin syyttömästikin..
Viime syksynä isänsä muutti toiselle paikkakunnalle eikä ole ottanut pahemmin yhteyttä edes silloin kun käy vanhassa kotipaikassaan, jotta näkisivät. isänsä kyllä aina sanoo että haluaisi likan luokseen mutta sitten ei sovikkaan eikä likkakaan ole kamalan kiinnostunut menemään, oli yhden yön vaikka kaksi piti olla kun isänsä taas oli hermostunut häneen. Tällöinkin mä hommasin lähes väkisin likan sinne, kun musta tuntuu niin surkeelta että isänsä on tavallaan hylännyt lapsensa ja huomaan kuitenkin miten likka kaipaa isäänsä ja kuinka siihen sattuu isänsä välinpitämätömyys.
Nyt tosiaan ajattelin että lähtisin hakemaan yksinhuoltajuutta ihan senkin takia, josko isänsä hiukan heräisi todellisuuteen ja käytännön asiat helpottuisi kun ei tartte kysellä hänen allekirjoituksiaan esim koulun vaihtopaperiin ym..
Isänsä on suhteellisen arvostetussa asemassa oleva ihminen ja pitää itseään parempana kuin muita.. Mulla on lapseni isän kanssa hyvät välit (ollut koko ajan) mutta alkaa vähitellen v** maan tuo hän vastuuntunnottomuutensa ja välinpitämättömyytensä lastaan kohtaan. Ja tiedoksi vielä; me oltiin ihan naimisissa kun lasta todella tehtiin (kesti vuoden ennen kuin tulin raskaaksi), joten ei ole kyse siitä että olisin pakottanut hänet isäksi..
Onko vinkkejä miten toimisin jatkossa ettei isänsä hylkääminen tuottaisi lapselle enään enempää ongelmia??
Ollaan erottu 10 vuotta sitten ja aluksi isä ottikin lapsensa silloin kun oltiin sovittu, mutta vähitellen alkoi olemaan omia menojaan ja aina hän sanoi että siirretään se vkl ja hän ottaa sitten mun vkl:na likan.. ne ei koskaan sitten toteutuneet ja lopulta likka itse päätti pari vuotta sitten ettei enään mene isälle viikonloppuisin kun isä joi ( ei mikään alkoholisti kuitenkaan.. ) ja jätti lapsen yksin nukkumaan kun lähti baariin. Likka oli tuolloin 11-12 vuotias. En sitten enään pakottanut häntä menemään, kun en jaksanut lohduttaa lasta isänsä aiheuttaman pahanmielen johdosta. yritin puhua asiasta ex:n kanssa useasti ja aina pari viikkoa sujui mutta sitten hän taas "unohti" lapsensa. Sen jälkeen kun likka ei enään viettänyt säännöllisesti aikaa isänsä kanssa, ei isä myöskään pidellyt pahemmin yhteyksiä lapseensa. Laitoin välillä tekstaria tai soitin isälle, että josko soittaisit tai veisit lapsesi vaikka syömään kun sillä on ikävä. Isä oli sitä mieltä ettei hänellä ole mitään puhuttavaa likkansa kanssa, kun se on niin teini. Joo niin onkin mutta eikö se ole kuitenkin aikuisen tehtävä pitää yhteyttä lapseensa ja vaikka olla vaan, jollei toinen teinihormooneissaan olekaan niin ulospäinsuuntautunut?? Nyt on sitten aikaa kulunut jo sen verran etteivät he osaakaan enään olla toistensa seurassa. Likka ikävöi kovasti isäänsä, muttei suostu soittamaan sille kun isällä ei kuitenkaan ole aikaa tai ainoa mitä pitää yhteyttä on, niin haukkuu lastaan.. Odotti kai tyttärensä olevan joku huippuoppilas ja enkeli, mut kun tämä onkin tavallinen teini omine kotkotuksineen niin haukkuja satelee milloin mistäkin asiasta ja usein täysin syyttömästikin..
Viime syksynä isänsä muutti toiselle paikkakunnalle eikä ole ottanut pahemmin yhteyttä edes silloin kun käy vanhassa kotipaikassaan, jotta näkisivät. isänsä kyllä aina sanoo että haluaisi likan luokseen mutta sitten ei sovikkaan eikä likkakaan ole kamalan kiinnostunut menemään, oli yhden yön vaikka kaksi piti olla kun isänsä taas oli hermostunut häneen. Tällöinkin mä hommasin lähes väkisin likan sinne, kun musta tuntuu niin surkeelta että isänsä on tavallaan hylännyt lapsensa ja huomaan kuitenkin miten likka kaipaa isäänsä ja kuinka siihen sattuu isänsä välinpitämätömyys.
Nyt tosiaan ajattelin että lähtisin hakemaan yksinhuoltajuutta ihan senkin takia, josko isänsä hiukan heräisi todellisuuteen ja käytännön asiat helpottuisi kun ei tartte kysellä hänen allekirjoituksiaan esim koulun vaihtopaperiin ym..
Isänsä on suhteellisen arvostetussa asemassa oleva ihminen ja pitää itseään parempana kuin muita.. Mulla on lapseni isän kanssa hyvät välit (ollut koko ajan) mutta alkaa vähitellen v** maan tuo hän vastuuntunnottomuutensa ja välinpitämättömyytensä lastaan kohtaan. Ja tiedoksi vielä; me oltiin ihan naimisissa kun lasta todella tehtiin (kesti vuoden ennen kuin tulin raskaaksi), joten ei ole kyse siitä että olisin pakottanut hänet isäksi..
Onko vinkkejä miten toimisin jatkossa ettei isänsä hylkääminen tuottaisi lapselle enään enempää ongelmia??
Vastaukset 3
Vanhimmat
isältä, että sopiiko hänelle, että vaihdetaan yhteishuolajuus sinun yksinhuolloksi. Jos suostuvainen, niin sossussa se hoituu helposti yhdellä käynnillä.
Lapsi ilmeisesti nytten jo 14-15v? Jos isä ei suosiolla vaihda huoltajuutta, niin kannattaako enää aloittaa pitkää oikeusprosessia muutaman vuoden takia?
mielellään lähde tukemaan yksinhuoltajuutta. Puhutaan isien oikeuksista ja yhteisestä vastuusta, mutta kyse on siitä, että on yhteiskunnalle edullisempaa, että lapsella on toinenkin virallinen huoltaja, jota voi vastuuttaa jos jotain tapahtuu lähihuoltajalle.
Huolimatta siitä, että huoltajuus ei toimi tai se on aivan kamalaa yhteishuoltajuus pistetään etusijalle. Se siis lähtee yhteiskunnan intresseistä saada joku kustannusvastuuseen. Yksinhuoltajan lapsi jää yhteiskunnan vastuulle... vaikkakin jopa välinpitämättämiä etävanhempia, joilla ei ole huoltajuutta yritetään vastuuttaa joissakin tapauksissa kun tilanne sitä vaatii. Varoja säästääkseen ja ongelma ennakoidakseen yhteiskunta on katsonut että on parempi määrätä lapselle alunperin kaksi huoltajaa.
Tosiasiassa yhtei-ja yksinhuoltajuudessa ei juurikaan ole eroa. Itseasiassa vain passi ja mopokortti ovat sellaisia joihin etävanhemman nimi tarvitaan. Eri asia on tietenkin jos lapsi on sairas ja kyse on hoidoista joihin vanhempien pitää allekirjoituksellaan suostua. Muuten asia on ihan joutavan päiväinen ja itseasiassa vain vanhempien oman toiminnan varassa.
Tuon ikäisen nuoren kanssa ei ole mitään mieltä lähteä hakemaan yksinhuoltajuutta. Nuorella on jo mahdollisuus itse ottaa kantaa omiin asioihinsa ja pian koitta 18v. syntymäpäivä. Oikesukäsittely voi jatkua vuoden tai pari jos lähtevät yleensä ollenkaan asiaa käsittelemään.
se yksinhuoltajuuden varmaan, mutta ehkä juuri käräjien kautta joutuu menee, jos mies ei suostu. mutta etpä sillä y-huoltajuudella mitään parannakkaan, kyllähän lapsi koulua voi muuttaa just sinne minne lähivanhempi sen laittaa. ei ne opettajat kysele mitään että onko yhteis huolto ja missä miehen allekirjoitus, ja varsinkin jos asuu eripaikkakunnalla, ja jos muutatte niin kouluhan vaihtuu jokatapauksessa. ja likkahan on jo sen ikäinen että voi itse päättää milloin haluaa isäänsä tavata, eli anna tytön itse pitää yhteyttä isäänsä, isä vastaa jos vastaa, jos ei niin tyttö petty mutta kasvaa kyllä sen yli ja oppii käsittelemään kyllä asian aikanaan. pakottamalla tapaamisiin ja yhteyden pitoihin tilanne vaan pahenee, ja on sitten tosiaan pakon omaista, mikä ei tosiaan ole hyväksi lapselle. anna asioiden mennä omalla painollaan ja yritä olla liikaa puutumatta, anna tytön ja isän keskenään sopia miten hoitavat tapaamiset.