Meillä lapsen isä soittaa ehkä kerran kahdessa viikossa. Lapsi on tästä vähän harmistunut.
Tekstiviestejä tulee ehkä 5 kpl, joissa lukee, "hyvää yötä."
Olen maininnut asiasta isälle, että soittelisi useammin.
Puhelut koskevat lähes aina jotain, mitä isä on ostanut/ostamassa. Siis ei mitään arkisia asioita (koulunkäynti, kaverit, harrastukset)
Onko tämä meidän tilanne jotenkin poikkeuksellinen?
Tekstiviestejä tulee ehkä 5 kpl, joissa lukee, "hyvää yötä."
Olen maininnut asiasta isälle, että soittelisi useammin.
Puhelut koskevat lähes aina jotain, mitä isä on ostanut/ostamassa. Siis ei mitään arkisia asioita (koulunkäynti, kaverit, harrastukset)
Onko tämä meidän tilanne jotenkin poikkeuksellinen?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei ole mitenkään poikkeuksellista. Mun lasteni isä soittaa noin kerran 2 - 3 kuukaudessa, joskus useamminkin. Poika ei uskalla soittaa sille, kun pelkää sen olevan juovuksissa. Viimeksi ovat tavanneet joulukuussa -07. Sääliksi käy poikaa, mutta minkäs teet. Olen yrittänyt kaikkeni, että isä tekis poikansa eteen jotain, mutta kun ei niin ei. Tyttö halus salaisen puh.numeron, ettei se mies pysty sille soittamaan. Joulunaikaan tyttö sitten soitti sille jostain syystä ja se mies oli sanonu, että sillä on lahjat kyllä ostettu, mutta ei ole varaa niitä lähettää, mutta eipä niitä lahjoja ole vieläkään tullut...
kuulostaa aika tylsältä. Meillä lapsi näkee isäänsä joka toinen viikonloppu. t: aloittaja
Isä ja lapset pitävät lähes päivittäin yhteyttä, puheluin, tekstarein, mesen välityksellä. Sopivat tapaamisia, juttelevat arkisista asioista.
monta kertaa päivässä ja jaritteli, kyseli ja painosti. Puhelin soi varhain aamulla ja myöhään illallakin. Lopulta kukaan lapsista ei suostunut enää tulemaan puhelimeen saati, että olisivat suostuneet vastaamaan puhelimen soidessa. Tilanne jatkui muuttumattomana kunnes kotipuhelin laitettiin pois ja jokaiselle hankittiin oma kännykkä.
Isän puhelinterrori jatkui lasten omiin numeroihin, jotka oli saanut numerotiedustelusta. Pian kaikille oli pakko hankkia salaiset numerot, jonka voivat antaa vain niille, joille haluavat. Voivat antaa sen tietenkin isälleenkin kun haluavat. Toistaiseksi eivät ole halunneet. Yhteydenpito tapahtuu sähköpostilla, jossa voi itse säädellä milloin ja kuinka paljon haluaa olla yhteydessä.
Meillä oli vähän saman tyylinen tilanne. Lapsen isä häiriköi jatkuvasti puhelimella sekä minua, lasta sekä uutta miestäni. Lopuksi oli pakko hankkia salaiset numerot ja ilmottaa isälle että lapsi soittaa kun itse haluaa tai haluaa antaa oman numeronsa. Ei ole lapsi vieläkään halunnut isälleen soittaa niin traumaattista jälkeä hän on aiheuttanut.
sillä meillä isä ei soita koskaan. Tapaa lasta säännöllisesti, mutta ei soita koskaan. Lapsi ikävöi ja asiasta on mainittu, mutta tuloksetta. Ole vaan hiljakseen ja anna lapsen ja isän puhua asia keskenään. Muuten saattaa närkästyä ja lopettaa senkin vähän.
itse soitan tytöille noin kerran viikossa ja käyvät säännöllisesti 2 krt kuussa joten pidän ihan sopivana, mutta olen kyllä valmis useamminkin soitamaan ja tapaamaan jos vaan lapset ilmaisee sen että haluavat. mutta eiköhän sekin sitten ajan myötä tule jos on tullakseen.
Minun mieheni Yrittää soittaa päivittäin lapsilleen. Yleensä vastataan 1 kerran kahden viikon aikana kun ovat pois meiltä. Miehelläni on lapsilleen vain puhelinnumero joka on ex-vaimon hallussa. (lapset itse sanoneet). Heillä on myös omat kännykän numerot joiden numeroa lapset eivät saa antaa isälleen. Lapset ovat kysyneet äidiltään saavatko antaa ne numerot mutta äiti oli sanonut että riittää kun käytte isän tykönä. Ei tarvitse kuulemma puhelinnumeroa antaa. En tiedä onko tähän mitään lakia olemassa. Siitä on kerran sossussa puhuttu mutta äiti kielsi oikeiden puhelinumeroiden olemassa olon. No onneksi lapset kasvavat ja ovat alkaneet pikku hiljaa ymmärtämään että missä se vika on kun isään ei saa yhteyttä pitää.
lapset kasvavat. Asialla on aina kaksi puolta. Meillä isä ahdisti ja painosti lapsia ja soittelusta muodostui todellinen häiriö. Numeroiden salaamisen tarve tuli lapsilta, jotka siinä vaiheessa olivat jo yli kymmenvuotiaita. Ennen kotipuhelimen poislaittoa lapset kieltäytyivät vastaamasta puhelimeen kun se soi. Jos joku sattui vastaamaan alkoi luurin heittely toiselta toiselle. Tilanne oli hankala. Puhelinterrori jatkui tauotta viikon jokaisena päivänä niikonlopun aamuhetket mukaanlukien. Lähivanhempana oli hankalaa soittaa töistä tai vaikka kauppareissulta kotiin kun kukaan ei vastannut. Ensin hankittiin kännykät, mutta kun isä sisukkaasti etsi numerot ja alkoi soitella lapsen omiin numeroihin tli eteen numeroiden laittaminen salaisiksi. Nyt on tilanne sellainien, että lapset voivat itse säädellä yhteydenpitoa isäänsä, eikä isä tunkeudu luurin välityksellä heidän elämäänsä. Lapset käyvät myös tapaamassa isäänsä, mutta eivät ainakaan tähän mennessä ole puhuneet halaistua sanaa puhelimistaan tai numeroistaan. Ei edes ne jotka ovat jo tulleet täysi-ikäisiksi. Ehkä syy ei aina ole lähivanhemmassa, vaan etässä itsessään ja hänen ja lasten suhteessa, jossa jotain on pielessä.
Ymmärrän toki että aina ei ole vika lähivanhemmassa enkä mielestäni niin väittänytkään. Puhuin omasta tapauksestani. Mieheni lapset täyttää tänä vuonna 12 ja 9. Mieheni kertoi lapsilleen viestin välityksellä kuulumisia kun kukaan ei vastannut puhelimeen. Kertoi mm. että mummo on viety sairaalaan mutta ei hätää kun sillä taas selkä reistailee. Kun haimme mieheni lapset ja sanoimme että käydään samalla katsomassa mummoa sairaalassa nii npojat kysyivät että mikä sillä on hämmentyneinä. No mieheni sanoi että hänhän pisti viestin että mummo on sairaalassa. Eiväät olleet saaneet kuulemma. Kumma vaan kun vastaus tuli tekstiviestillä että ok. Asia selvä emme puhuneet enää siitä. Seuraavalla kerralla kun lapset tuli niin vanhempi sanoi ilman kysymättä että sanoin äitile että oikeat puhelinnumerot pitää saada antaa iskälle kun äiti ei kerro jos isi on soittanut tai laittanut viestiä. Siinä vaiheessa oli tullut vastaus että puhelinnumeroita ei tarvitse antaa vaan riittää kun käyvät tapaamisessa. Tässä tapauksessa vika on lähivanhemmassa, ja lapsetkin sen itse ymmärtää.
Meillä on melko samantapainen tilanne. 18 ja 17 vuotiaat jättävät vastaamatta isän soittoihin ja kiroilevat kovaäänisesti, että isä on puheliterroristi, ja pienemmät keksivät kaikenlaisia valkoisia valheita miksi eivät voi jutella isän kanssa. Isän luokse he eivät saa ottaa kännyköitä mukaan, vaikken koskaan soita lapsille oma-aloitteisesti vaan soitan jos he laittavat tekstiviestin ja sitä pyytävät. Ja jos kännyt ovat mukana tapaamisisssa, ne joko suljetaan tai pidetään paikassa, jossa isä kuulee, jos niihin soitetaan. Useimmiten salassa laitettu soittopyyntö koskee kotiintuloa ennen sovittua ajankohtaa. Ja tietenkin lähi on manipuloinut lapset isäänsä vastaan, ofcourse, sehän on ihan selviö ;)
lähihän manipuloi. Olen yrittänyt manipuloida lapsia kirjoittamaan isälleen viestejä, muistuttelen isänpäivistä, lomista ja turhan pitkistä väliajoista tapaamisissa. Teini-ikäiset pojat totesivat, että mene sitten itse sitä tapaamaan kun se asia sua niin kiinnostaa! Toisinaan olen yrittänyt usuttaa vastaamaan isän viesteihin ja joskus jopa kirjoittanut poikien puolesta vastauksia huudellen pojille että mitä te haluatte isälle sanoa mitä tähän kirjoitetaan. Poikien suhtautuminen lähinnä "evvk" kuten nuoret sanovat. Isä puolestaan usuttaa sossut kimppuun jos " estän lapsia tapaamasta isäänsä. Pahimmillaan hän väitti etteivät lapset voi puhua avoimesti kun joku täällä meillä on samassa huoneessa kun hän soittaa. Nyt ei ole enää puhelinta, mutta netti on ja sekin on nihkeää. Pojilla on ihan muita asioita mielessä. Minua ottaa todella rankasti päähän se jatkuva syyllistäminen ja syyttäminen sekä exän että usean muun etävanhemman taholta. Aivan tasan tarkkaan lopetan haamuyhteydenpidon isukkiin ja lasten painostamisen yhteydenpitoon sinä päivänä kun poikien ikä ylittää 18v.