Tilanne on tämä:
Isäni (76v) sai viime marraskuussa aivoverenvuodon, eikä sen jälkeen ole ollut tässä maailmassa enää eli ei ole oikeustoimikelpoinen (on laitoshoidossa). Äitini (74v) ei ollut eläissään maksanut edes yhtä laskua isäni hoitaessa aina heidän yhteisen talouden. Kummasti äiti on oppinut ainakin laskujen maksamisen ja hoitaa nyt arkitaloutta ihan ok. Aikuisia lapsia on kolme, jos sillä on merkitystä.
Omaisuutta heillä on ainakin asumansa omakotitalo, kesämökki, tyhjillään oleva asunto-osake ja jonkin verran osakkeita (-pankki ym) ja joku pitkäaikainen talletus, joka vapautunee käyttöön nyt kevään aikana. Kaikki omaisuus on puoliksi kummankin nimissä.
Kaikki hyvin muuten, mutta kun kesämökistä oli tarkoitus luopua jo isäni kunnossa ollessa (ei vain ehtinyt) ja jotenkin (en tiedä miten) siirtää se siskontytölleni. Joka tapauksessa mökistä täytyisi luopua, jottei se homehdu itsestään käyttämättömänä. Äitini haluaisi myös eroon asunto-osakkeesta, josta on vain turhia kuluja sen ollessa tyhjillään.
Olen googlettanut ja lukenut (yrittänyt) holhoustoimilakia ym, mutta ei noista oikein tällainen tajua mitään. Erikseen ei täällä näytä olevan holhoustoimelle omaa osiota, joten kirjoitan tänne. Saattaahan asia jotenkin koskea perintölakia, sillä jos jompikumpi (tai molemmat, mistä sitä ikinä tietää) vanhemmistani kuolee kolmen vuoden kuluessa (tällaisen olevinani löysin), olisi perillisillä jotain nokan koputtamista ja ainakin verottajalla.
Mitä ihmettä siis tehdä tällaisessa tilanteessa?? Olen ymmärtänyt, että arkipäiväisten asioiden hoitoon ei tarvita edunvalvojaa isälleni, kun ne jo sujuvat äidiltäni. Mutta omaisuuden myymiseen tarvitaan joku edustamaan isääni. Ilmeisestikään tällaisessa tilanteessa esim minä en voi toimia edunvalvojana tekemään kauppoja isäni puolesta, kun olen perillinen. Kenet sitten siihen tehtävään? Kun ei oikein ole luotettuja ystäviäkään. Ja mitä ylipäätään saa myydä ja mitä ei? Kiinteän omaisuuden lisäksi, miten on esim auton, muun irtaimen omaisuuden laita? Ilmeisesti ei enää onnistu (valitettavasti) kesämökin lahjana siirtäminen siskontytölleni, kun isäni ei enää saa lahjoittaa omaisuutta. Sääli, jos sen joutuu myymään suvun ulkopuolelle. Edes sillä 3/4 hinnalla kun ei siskontytölläni ole sitä varaa ostaa.
Tässä lienee niin monta kysymystä, jotta en voi edes toivoa, että kellään vastaus olisi kaikkiin. Mutta jos saisin edes tietoa siitä, miten päin asioita lähteä purkamaan eli mistä kysyä neuvoa. Lakimieskö ainoa mahdollisuus? Vai voiko esim. maistraattiin (joka hoitanee näitä holhousasioita) varata ajan tai jotain ja saada sieltä apua? No, tuokin tietty selviäisi puhelinsoitolla, mutta ajattelin jos täällä jollakin olisi ensin jotain vinkkejä, kun itellä kohta pää pamahtaa :)
Suurkiitos, jos joku viitsii vastata!
Isäni (76v) sai viime marraskuussa aivoverenvuodon, eikä sen jälkeen ole ollut tässä maailmassa enää eli ei ole oikeustoimikelpoinen (on laitoshoidossa). Äitini (74v) ei ollut eläissään maksanut edes yhtä laskua isäni hoitaessa aina heidän yhteisen talouden. Kummasti äiti on oppinut ainakin laskujen maksamisen ja hoitaa nyt arkitaloutta ihan ok. Aikuisia lapsia on kolme, jos sillä on merkitystä.
Omaisuutta heillä on ainakin asumansa omakotitalo, kesämökki, tyhjillään oleva asunto-osake ja jonkin verran osakkeita (-pankki ym) ja joku pitkäaikainen talletus, joka vapautunee käyttöön nyt kevään aikana. Kaikki omaisuus on puoliksi kummankin nimissä.
Kaikki hyvin muuten, mutta kun kesämökistä oli tarkoitus luopua jo isäni kunnossa ollessa (ei vain ehtinyt) ja jotenkin (en tiedä miten) siirtää se siskontytölleni. Joka tapauksessa mökistä täytyisi luopua, jottei se homehdu itsestään käyttämättömänä. Äitini haluaisi myös eroon asunto-osakkeesta, josta on vain turhia kuluja sen ollessa tyhjillään.
Olen googlettanut ja lukenut (yrittänyt) holhoustoimilakia ym, mutta ei noista oikein tällainen tajua mitään. Erikseen ei täällä näytä olevan holhoustoimelle omaa osiota, joten kirjoitan tänne. Saattaahan asia jotenkin koskea perintölakia, sillä jos jompikumpi (tai molemmat, mistä sitä ikinä tietää) vanhemmistani kuolee kolmen vuoden kuluessa (tällaisen olevinani löysin), olisi perillisillä jotain nokan koputtamista ja ainakin verottajalla.
Mitä ihmettä siis tehdä tällaisessa tilanteessa?? Olen ymmärtänyt, että arkipäiväisten asioiden hoitoon ei tarvita edunvalvojaa isälleni, kun ne jo sujuvat äidiltäni. Mutta omaisuuden myymiseen tarvitaan joku edustamaan isääni. Ilmeisestikään tällaisessa tilanteessa esim minä en voi toimia edunvalvojana tekemään kauppoja isäni puolesta, kun olen perillinen. Kenet sitten siihen tehtävään? Kun ei oikein ole luotettuja ystäviäkään. Ja mitä ylipäätään saa myydä ja mitä ei? Kiinteän omaisuuden lisäksi, miten on esim auton, muun irtaimen omaisuuden laita? Ilmeisesti ei enää onnistu (valitettavasti) kesämökin lahjana siirtäminen siskontytölleni, kun isäni ei enää saa lahjoittaa omaisuutta. Sääli, jos sen joutuu myymään suvun ulkopuolelle. Edes sillä 3/4 hinnalla kun ei siskontytölläni ole sitä varaa ostaa.
Tässä lienee niin monta kysymystä, jotta en voi edes toivoa, että kellään vastaus olisi kaikkiin. Mutta jos saisin edes tietoa siitä, miten päin asioita lähteä purkamaan eli mistä kysyä neuvoa. Lakimieskö ainoa mahdollisuus? Vai voiko esim. maistraattiin (joka hoitanee näitä holhousasioita) varata ajan tai jotain ja saada sieltä apua? No, tuokin tietty selviäisi puhelinsoitolla, mutta ajattelin jos täällä jollakin olisi ensin jotain vinkkejä, kun itellä kohta pää pamahtaa :)
Suurkiitos, jos joku viitsii vastata!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Isällesi voidaan hankkia edunvalvoja hoitamaan hänen taloudellisia etujaan.
Äiti voi hoitaa vain omia asioitaan eikä voi tehdä isän puolesta sitoumuksia.
Eunvalvojan nimittämisen ei pitäisi olla vaikeaa, mikäli äiti ei vastusta sitä. Lasten mielipiteellä ei ole merkitystä.
En näe muuta mahdollisuutta kuin hankkia isälle edunvalvoja. Edunvalvojaksi voidaan nimittää kuka tahansa tehtävään sopiva ja suostuva henkilö.
Kiinteän omaisuuden (kesämökki) myymiseen tarvitsette holhousviranomaisen luvan. Tarvitaan myös perustelut sille, miksi ko. myynti on päämiehen (=isän) edun mukaista.
Kesämökin lahjoittaminen (tarkemmin sanottuna isän osuuden siitä) on ilmeisen mahdotonta, koska isänne ei voi sitä tehdä. Edunvalvoja ei voi lahjoittaa päämiehen omaisuutta eikä siihen tule oikeudelta lupaakaan - lienee vaikeaa perustella miksi omaisuuden lahjoitus olisi isäsi edun mukaista. Asiassa ei ole kysymys siskontytön edusta.
Myös asunto-osakkeen myymiseen tarvitaan lupa.
Joitain arvopapereita voinee myydä ilman maistraatin lupaa.
Käsittääkseni maistraatissa neuvotaan mielellään, mitä edunvalvoja saa tehdä ja mitä ei.
Joo, edunvalvoja tarvii isälleni hankkia, mutta ilmeisesti vain noita kyseisiä oikeustoimia varten (siis kauppojen teko). Ja itsestään selvää on, että siinä on valvottava isän etua, ei siskontytön tai muittenkaan.
Kysymykseeni, voinko minä toimia noissa tilanteissa edunvalvojana, en saanut vastausta. Käsittääkseni en voi, olenko oikeassa vai väärässä?
No, täytyy tosiaan olla yhteydessä maistraattiin. Asiat varmaan selkiytyy parhaiten sitä kautta.
ap
Mene.
Valitettavasti homma menee niin että kun henkilö merkitään holhousrekisteriin niin silloin hänen varojaan valvotaan eli edunvalvoja on kaikkialla läsnä kun puhutaan omaisuudesta.
Henkilö voidaan poistaa holhousrekisteristä jos tila paranee että hän kykenee toimimään omillaan.
Sinut voidaan määrätä edunvalvojaksi mutta niissä asioissa jossa olet yksi osapuoli (siis henkilökohtaisesti) joudut hakemaan edunvalvojan sijaisen.
Toki joku henkilö voi valtuuttaa toisen hankilön toimimaan puolestaan mutta siihen tarvitaan valtakirja jota isäsi ei voi myöntää.
Siinä yksi vaihtoehto tiettyä oikeustoimea varten, jos edunvalvoja on itse jäävi. Tuttu tilanne esim. leski-ihmisille, jotka alaikäisen lapsen kanssa myyvät/ostavat asuntoaan.
Siskoni mies joutui holhouksen alle alzheimerin taudin vuoksi. Siskoni tuli miehensä holhooja ja edunvalvoja. Jouduttiin myymään omakotitalo ja vaihto osakkeeseen. Maistraatilta haki myynti- ja ostolupaa. Asia ok. Ei mitään ongelmaa. Minä tein kylläkin siskolleni pakolliset vuosi-ilmoitukset maistraatille. Ei mitään ongelmaa, siskoni allekirjoitti paperit ja kaikki on toiminut loistavasti. Lisäksi, laki sanoo, että yleensä kai miehen velvollisuus on elättää perhettään jne. Eli jos mies vielä oli suurempituloinen, niin hänen velvollisuutensa on huolehtia perheen toimeentulosta, vaikka olisi holhouksen alainen. Niinpä siskon miehen kk-eläkkeet olivat suuremmat kuin vaimonsa ja hänen pankkitililtään siirrettiin joka kuukausi vaimon käyttörahaa asioiden hoitamista varten. Ostettiin uusi pyykinpesukone, astianpesukone jne, kaikki miehen rahoilla, tilitys maistraattiin. Ei maistraatin tarkoitus ole, että puoliso joutuu kuin kerjuulle ja viranomainen valvoo, ettei rahaa saa käyttää. Kun mies sitten kuoli, tehtiin loppuselvitys ja vuosipalkka,minkä maistraatti oli hyväksynyt joka vuosi, otettiin kerralla huomioon velkana perunkirjoituksessa. Se on palkkaan verraattavaa tuloa ja verot maksettiin. Jopa vaimo voi ottaa siivousapua jne, maksetaan miehen tilitlä, se on se elättämisvelvollisuus. Asiassaa ei ole mitään pimeää, avioliitossa vain toimitaan näin ja laki sen sallii.
Ei laki sano että miehen velvollisuus on elättää perhettään. Mitenkä sairas ja oikeustoimikelvoton voi ketään elättää? Ap. kysyjänkin äiti oli varmaan tehnyt jotain leipänsä eteen, kun oamisuus oli puoliksi kummankin, vaikkei yhtään laskua ollut eläissään maksanut ennen kuin oli pakko?? Ap. kysyjä voidaan nimittää isänsä edunvalvojaksi, jos hän siihen suostuu ja luottotiedot ovat kunnossa. Hän tarvitsee sijaista vain, jos hän tekee päämiehensä puolesta toimia, joissa on itse osallisena eli jäävi.