Elikäs kyseessä nyt 1 vuosi 1 kuukautta oleva seropi narttu. Ollut pentuna kohtalaisen arka toisia koiria ja ihmisiä kohtaan, mutta käyttäytynyt ihan ok, miten sellanen pentu nyt käyttäytyy.
Juoksujen aikoihin (7 kk) alkoi rähiseminen muille koirille. Nyt viime aikoina on alkanut hyppimään, siis ihmisiä vasten. Tänne-käsky kun on vapaana ei myöskään tehoa yhtä hyvin kuin ennen. Nyt viimesin tempaus oli se, että kun komensin pois (eteiseen) oli mennyt pissimään meidän sängylle!! Eikä todellakaan ole vahinkoja muuten käynyt piiiitkiiin aikoihin. Onko nyt sitten se uhma/murkkuikä päällä?
Silloinhan pitäisi kurin olla tiukempi jne. mutta mitä se käytännössä tarkoittaa?
Juoksujen aikoihin (7 kk) alkoi rähiseminen muille koirille. Nyt viime aikoina on alkanut hyppimään, siis ihmisiä vasten. Tänne-käsky kun on vapaana ei myöskään tehoa yhtä hyvin kuin ennen. Nyt viimesin tempaus oli se, että kun komensin pois (eteiseen) oli mennyt pissimään meidän sängylle!! Eikä todellakaan ole vahinkoja muuten käynyt piiiitkiiin aikoihin. Onko nyt sitten se uhma/murkkuikä päällä?
Silloinhan pitäisi kurin olla tiukempi jne. mutta mitä se käytännössä tarkoittaa?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Murkku ikä! ihanaa. Täällä yx murkkuikäinen (1v 2kk) seropi(sakumix) uros jolla on murkkuikä kestänyt jo jokusen kuukauden (ihanaa). Samaa täällä, korvat katoaa, yrittää pomottaa, kyseen alaistaa kaikki käskyt. Nyt ollaan jo onneksi voitonpuolella ja alkaa helpottamaan. Kohtauksia tulee vaan enää kun on yli aktiivisella päällä (eli ei esim oo saanut kunnon lenkkiä).
Tiukempi kuri meillä konkreettisesti on ollut sitä että periksi ei anneta ei sitten vaikka kuin kestäis. esimerkkinä jos annan vaikkapa käskyn maahan, niin sitä toistetaan ja odotetaan niin kauan kuin poika tekee sen (vaikka kestäis kuinka kauan). Hypimiseen meillä oli käytössä polvi ja ignooraus. Eli kun hyppää vasten nioin polvi ylös ja samalla sanotaan ei, selän kääntö ja ei olla huomaavinaankaan. sitten kun on aloillaan nätisti (esim istuu) huomioidaan ja palkitaan. Ja pomottamiseen (meillä yritti näykkiä ja räyhätä) ihan suoraan alistaminen (eli siis koira kyljelleen maahan makaamaan ja irti vasta sitten kun on rento). Muille räyhäämiseen riippuu vähän siitä onko räyhääminen pelko vai agressiivista räyhäämistä. meillä pojalla yli innokasta räyhäämistä (pitäis muka päästä jokaisen luo) sekä hieman agressiivistakin (jos vastaan tulee toinen räyhä). Otan koiran sivulle ja käsken seurata (otan makupalan ja yritän saada sen avulla mahdollisimman pitkälle sen toimimaan), heti kun alkaa rähjäys nykäisen napakasti hihnasta ja sanon ei. Joskus on ollut tosi pahojakin räyhäämis kohtauksia jolloin olen ottanut poskista kiinni. Ainakin meillä nää on auttanut. Näitä vaan toistetaan ja toistetaan niin kauan kunnes helpottaa... Mulla meinas palaa jo ihan käämit tossa jokunen aika sitten kun tuntui että mikään ei onnistu. mutta nyt siis onneksi alkaa hommat jo taas sujua. Ihanaa!!!! En tiedä osasinko selittää yhtään järkevästi. Mutta lue Cesar Millanin koira kuiskaaja. Siinä on hyviä vinkkejä.
Siis kasvatus keinosi oli peräisin Milanin kirjasta?
Pitänee hommata käsiin, olin kuvitellut kirjan nimen hämäämänä, että kyse on jostain koirajoogatyyppisestä koirien hyvinvointia ajavasta ajanvietteestä... Jonkin sortin ulkomaan PeVi?
Siis ihan OIKEASTI: Kuka enää alistaa koiran selättämällä koiran? Koiran selätys nyt on se niin vihonviimeisen väärä keino. LOPETA se heti, tai pian olette ihan valtavissa ongelmissa. Väkivalta alkaa kun keinot loppuvat koirankoulutuksessa. Selätys ei koskaan toimi, eikä tuota mitään hyvää koirankoulutuksessa. Se toimii hetken apuna, eli kun omistajan taidot loppuvat, niin valitaan koiran kuritus väkivalloin. Pidemmän päälle selätys tuottaa koirassa valtavan uhman, se patoaa uhmansa, mutta ihan varmasti jokin kerta ei enää suostu selätykseen (kuukausin, vuosien päästä) ja omistajan kannalta koko peli on kerralla menetetty. Siinä vaiheessa väkivalloin maahan painettu koira on niin täynnä uhmaa, että se käy kiinni, kunnolla kiinni. Ja kun alat tappelemaan ison, täysikasvuisen sakemannimixin kanssa, niin ihan varmasti häviät! Ja tappelun jäljet ovat rumat ja koira menee tietenkin piikille. Eli nyt on aika muuttaa koulutusta. Selätys pois ja HETI. Tai sitten koira pois! Koiran omistaja saavuttaa koiraan auktoriteetin henkisellä yliotteella. Ohjaajan on oltava koiralle kaiken hyvän lähde ja maailman ihanin asia. Henkilö, jota koira kunnioittaa ja haluaa palvella ilolla, eikä väkivallan pelolla. Jos koira ärisee ja hyppii, niin omistaja kieltää ja kääntää selän, ärähtää takaisin.
Tuota tuota... Ensinnäkin kuka puhui väkivallasta? ei kukaan. Koiralaumassa johtaja(Alfa uros tai naaras) "alistaa" alempi arvoisensa maahan. Siinä ei ole kyse mistään väkivallasta vaan ylempi arvoisen hallinnasta. Samaa toimintaa voi ihmis lauman johtaja vallan hyvin käyttää koiraan. Pelkällä sanalla saat selätettyä koiran jos ei muuten niin ensin käsky maahan ja siitä painetaan napakasti (mutta siis korostan jälleen ei väkivaltaisesti) lapaluun kohdalta maahan. Ja koira käskytetään siinä niin kauan kunnes rauhottuu. Voit seurata miten koira lauma käyttäytyy ja miten koirat keskenään setvivät arvojärjestyksensä.
Siis Millan on paremminkin koira psykologi. Kuulostaa ehkä ensiksi ehkä jotenkin hienosto jutulta, mutta hänen metodinsa perustavat siihen miten koiran toimii koirana luonnossa ja miten koira kokee asiat. Monestihan me ihmiset inhimillistämme rakkaita koiriamme joskus jopa liikaakin, ja kuitenkin koiran ajattelu tapa poikkeaa ihmisestä. Itse luin kirjan vasta muutama viikko sitten mutta havaitsin että suurin osa metodeista oli juuri niitä mitä itsekkin olen aina käyttänyt omien koirien kanssa. esimerkkinä se vastaan hyppiminen. Vastaan hyppiminen on dominoiva ele. Ja sitähän emme halua. Paras tapa on jättää koira huomiotta niin kauan kunnes on rauhoittunut ja vasta sitten antaa huomiota (siis palkita hyvä käytös) Ja Lukeminenhan on vaan hyväksi vaikka ei allekirjoittaisikaan kaikkeja hänen oppejaan. Esim minun mielestä koiran ei tarvitse kokoajan kävellä minun takana tai sivulla vaan saa kävellä myös edessä (kunhan ei vedä). Vetämiseen olen kyllä havainnut tuosta taakse käskystä olevan apua. Kun meno meinaa mennä liian kovaksi, annan käskyn "taakse" jolloin poitsu kävelee takanani, ja meno halu rauhottuu. Sitten annan käskyn sivulle ja vapautan käskyn alta. Toimii meillä ainakin paremmin kuin ainainen pysähtely =D
Hyvä johtaja ei milloinkaan hallitse fyysisesti. Johtajuus ei milloinkaan perustu aktiiviseen alistamiseen, vaan alistumiseen. Jos dominanssia käytetään koiran koulutuksessa, niin pliis edes järjellisesti!
Muistelen tapahtuneen näin, että PeVi koulutuksen rantautuminen suomeen jo teki sen,e ttä aktiiviset alistamistoimet unohdettiin. Vilanderi siis oli erittäin mullistuksellinen koiran kouluttaja, silloin kun hän aloitti aatteensa markkinointia. Koiraa ei saa lyödä, eikä koiraa saa alistaa fyysisesti muutoinkaan, vaan koiraa hallitaan omalla valta-asemalla, joka ansaitaan muutoin kuin väkivallalla tai muutenkaan koiraan koskemalla. Kun nyt Vilanderistakin on aika ajanut ohi, eli koirien käsittelyssä inhimillisyyttä on nostettu vieläkin korkeammalle tasolle, niin mitenkän taakse jääneitä onkaan nämä alista koiraasi höpinät... Mutta ilmeisesti myös se "sukupolvi" jalossa harrastuksessa elää vielä.
Murkkuikä tarkoittaa juuri tuota, koira hakee paikkaansa ja rooliaan laumassa. Se on tullut sukukypsäksi, aikusieksi ja sen pitää hakea ne roolit, mitkä sille laumassa kuuluu. Mm. vahvin on lauman puolustaja. Koira ei halua väkisin ängetä itseään lauman vahvimmaksi, mutta jotta lauman elo on turvattu (puolsutus on voimakas) se luonnostaan koettaa, onko hänessä munaa sille pallille.
Eli jos haluat olla koirasi johtaja, voit lopettaa lukemisen tähän, sillä tulevilla neuvoillani ei ole mitään tekemistä koiran johtamisen kanssa. Olen opiskellut vain ihmisten ja tehtävien johtamista ja koira puolelta vain koirien opettamista ja kouluttamista.
"Juoksujen aikoihin (7 kk) alkoi rähiseminen muille koirille."
Oli arka aiemmin. Eli on pelko rähsijä. Haluaa pitää muut kauempana itsestään ja taluttajastaan. Kokee sen vastaantulevan mahdolliseksi uhaksi. -> Vahvista omaa vahvemman rooliasi puolustajana ulkona. Joka ikinen koira kontakti sinun kauttasi. Sinä tervehdit toista koiraa ensin, sitten vasta koirasi. Kun koirasi ahdistuu (alkaa tärisemään, vinkuu, yrittää pakoon), kumarru fyysiseksi suojaksi sen päälle, menen kyykkyyn ja ota koira turvalliseen halaukseen, silitä rinnasta ja puhu rauhoittavasti. Kun toinen koira tulee vastaan laita koirasi hihnasta vetäen takaviistoon itsestäsi, niin,e ttä sinä olet uhkan ja oman koirasi välissä. Jos joku koira pääsee joskus hyökkäämään teitä kohden astu suojaamaan koirasi ja ärähdä, aja hyökkääjä pois, älä missään nimessä laske koirasi luokse.
" Nyt viime aikoina on alkanut hyppimään, siis ihmisiä vasten."
Opettelun puutetta. lisää harjoittelua ihmisten kohtaamiseeen.
"Tänne-käsky kun on vapaana ei myöskään tehoa yhtä hyvin kuin ennen."
Harjoittelun puutetta. Kiinnitä huomio koiran motivointiin. Nyt aikuisena sitä kiinnostaa eriasiat kuin pentuna. Jos pentuna sinä olit koko sen maailma ja leikkiminen sinun kanssasi mitä ihaninta toimintaa, niin nyt se huomaa, että maailmassa on muutakin. On hajuja, on eläimiä on vaikka mitä. Muita aina, että jos aioit että koira tulee luoksesi, sinun pitää olla sen mielestä kiinnsotavampi kuin se mitä se tekee. Jos se juoksee rinkiä, se on siitä palkitsevaa ja se jatkaa sitä kunnes, sille on tarjolla jokin vielä mieluisampi juttu. Koira ei milloinkaan pyri miellyttämään ihmistä. Vain ihmistä pelkäävien koirien näin tulkitaan tekevän, kun haluavat pitää ihmisensä hyvän tuulisena, hymyileva tai iloinen ihminen harvemmin lyö. Eli pelkkä silitys harvemmin kelpaa koiralle motivoivaksi palkkioksi jos tarjolla on myös esimerkiksi karkuun pötkivä jänis. Luo koiralle mielikuva,e ttä sinun kanssasi työskentely on paljon natoisampaa kuin viiden jäniksen perässä säntäily. Sen teet vain olemalla koiralle niin motivoiva, eli leikkiä, herkkuja, palloja, kaikkea mistä koirasi pitää, niitä on tarjolla, vain sinulla.
"Nyt viimesin tempaus oli se, että kun komensin pois (eteiseen) oli mennyt pissimään meidän sängylle!!"
Eli koira koki tilanteen ahdistavana. Älä kuvittele,e ttä on mielenosoitusta, ei ole. On vain paniikkia. Paniikki tilanteessa koirat usein taantuvat onnelliseen alspuuteensa ja opentulaatikon turvallisuutta taustoitti ulosteiden haju, virtsa myös lämmittää. Sänky paikka valintana on itsestääns elvä, sillä siinä on vielä teidän koiran turvalliseksi kokema tuoksunne voimakkaana. Koira siis maksimoi ahdstavassa tialnteessa turvallisuuden tunteensa. Itsestääns elvänä ohjeena, älä enää toiste aiheuta koirallesi moista ahdistusta. Pois ajaminen on koirallesi liian rankka rankaisu.
"Silloinhan pitäisi kurin olla tiukempi jne. mutta mitä se käytännössä tarkoittaa?"
Ei pidä olla. Silloin pitää olla turvallisuutta ja pysyvyyttä. Eli koulutuksessa pidetään tauko ja harjoitellaan niitä asioita joita koira osaa, näin vahvistetaan koiran kasvua tervepäiseksi aikuiseksi. Nämä koirien tieristeykset ovat hyviä paikkoja vain parantaa suhdettanne, nyt se on herkimmillään oppimaan jotain, siksi se kokeilee myös uusia asioita, joka ei sinulle ehkä ole mieleen, mutta jos pystyt hyväksi käyttämään sen herkkyyden, niin se on vain plussaa. Hermo menee kun koira koettaa ja koettaa, mutta kun pidät hermosi kasassa ja pysyt vain linjassasi turvallisena laumasi puolustajana, niin kyllä se siitä ajan kanssa sutviutuu. Nyt jos käytät rankaisuja niin se on herkimmillään myös niille, nyt ne traumatisoi tehokkaimmin ja musita,e ttä sinulla on muutenkin jo arkuuteen taipuvainen koira, sinun kannattaa vain keskittyä parantamaan suhdettanne, ei rikkomaan sitä..
tuohon murisee koirille juttuun, mitä teen jos murisee miehille (uroskoira) kokeeko uhaksi? yleensä häntä koipien välissä. menenkö rohkeasti kättelemään vastaantulevia miehiä vai mitä? muuten ei vahdi esim kotia, tavaroitaan ym. tekee sitä vain lenkillä ja lähinnä lasten tai mieheni kanssa, ei koskaan minun (olen ruokkija ja kouluttaja)
Mene sellaiseen paikkaan, esim. paikkakuntasi koirakoulu, jossa on koiraystävällisiä miehiä ja siedätä koira miesten läsnäoloon. Siellä voit pyytää harjoitusta, josta yksi hyvä esimerkki on juuri tuo; kävelet koiran kanssa ihmistä vastaan, pysähdyt, kättelet ja jatkat matkaa.
Muualla ei ihmiset välttämättä ole hirveän halukkaita alkaa kättelemään sinua koiran koulutusmielessä.
Paitsi,e ttä koriasi ei murise sinun aknssasi? Se on hyvä, koira luottaa,e ttä sinä olet turvallinen miesten suhteen, niitä ei tarvitse kokea uhaksi, sillä sinä pystyt kyllä pitämään huolen teistä molemmista. Koirasi murisee vain miehesi ja lasten kanssa? Koira ei koe heitä yhtä turvalliseksi. Onko miehesi kenties jotenkin pieni kokoinen, eikö hän raivoa samalla intensiivisyydella kuin sinä (onpa kummaa, jos ei mies räisky samanlailla hermostuessaan...). Lasten aknssa ymmärrettävää, koira kokee jsotain syystä vastaantulijan uhaksi ja tietää aivan perustellusti, että lapsesta ei ole puolustajaksi jos uhka olisikin todellinen.
Hmmm.. Oikeastaan kaksi vaihtoehtoa. Joko purat koiralta sen kuvitelman,e ttä miehet voisivat olla mahdollinen uhka. Tai sitten aksvatat myös muiden perheen jäsenten roolia miesten kohtaamistilanteissa.
Ensimmäiseen apuna olisi se mahdollisimman paljoinen siedätys, eli sinne koirakouluun ja mahdollisimman paljon koiralle positiivisia kokemuksia erilaisista miehistä. Eri kokoiset ja näköiset miehet palkitsemaan koiraasi.
Toiseen ei olisi pahasta jos miehesi ja lapsesikin leikkisivät koiran kanssa mahdollsimman paljon, harrastaisivat jotain sen kanssa. Ja leikkiessä näyttäisivät vähän sellaista tulista luonnetta itsestään, eli hyvän tahtoista kovaäänistä karjahtelua (jos koira sietää niin murisemista vetoleikkien yhteydessä), teräviä liikkeitä, nopeita ratkaisuja...
tilanne.koskaan koiralle ei ole mitäään traumaattista tapahtunut,tai kukaan ollut uhkaava.ukko on kovaääninen ja iso,tekee vetoja riehumisleikkejä.tottelee yhtä hyvin kuin minuakin.lapsia ymmärrän ehkä tuo suojeluvaisto.
...sitäkun ei koskaan saa tietää mistä koirat pelkonsa aiheuttavat. Ilmeisesti teillä on sattunut perinteinen, samalla kun joku mies on kävellyt vastaan, on tapahtunut jotain koiralle epämiellyttävää (astunut lasinsiruun, säikähtänyt jotain ääntä...). Trauman syntyhetkeä ei sitten ihminen edes huomaa. Koira on alkuun peloissaan, ettei uskalla edes äristä, sitten kerää rohkeutta itselleen ja alkaa ärisemään ja ohjaaja on ihmeissään, miten se nyt näin yhtäkkiä, kun varsinaisesta tapauksesta voi olla jo viikkojakin...
Ihan hyviä ohjeita annoit, tai siis ainakin minun järkeen käy. Ainoa tuo sänkyyn pissiminen. Ennenkin on komennettu eikä tuollaista ole tapahtunut. Sisällä muutenkin koira ihan itsevarman oloinen ja iloinen, että itselläni kyllä epäilys mielenosoituksesta. Ongelmaksi vaan tuntuu aina muodostuvan sen, että en tiedä mitä tai ketä kuunnella. Neuvoja tulee niin erilaisia. Itselläni on ollut aikaisemmin yksi koira, mutta sen kanssa ei tällaisia ongelmia ollut, joten ei tunnu kokemuksistanikaan olevan hyötyä..
Neuvoja on monenlaisia, nistä pitää valita se mikä sopii omaan arvomaailmaan parhaitten. Yksi vinkki minulla kumminkin on siinä kun valitset neuvoista sitä mitä lähdet kokeilemaan. Tee itsellesi selvä tavoite: haluatko koiran joka tottelee vai haluatko koiran joka voi hyvin. Onko koiran koulutuksesi siis valtataistelua vai onko se koiraystävällistä toimintaa. Ensimmäisessä pääset helpommalla, toisessa joudut paiskimaan töitä tosissaan. Noh, toinenkin: Pyydä aina perustelut ohjeille, älä lähde tekemään mitään ilman että tiedät, onko tässä nyt tavoitteena kumpi näistä edellä mainituista. Kysy syventävää perustelua, älä usko yhden lauseen ohjeita. Kyseenalaista aivan kaikki.