Olen jo ala-asteelta lähtien kirjoittanut paljon.Tunteistani,iloista ja suruista.Suruista ehkä enemmän.
Olen kirjoittanut äitini alkoholismista,isäni itsemurhasta,väkivallasta,kuolemasta...Kaikesta mitä ympärilläni on vuosien varrella tapahtunut.
Koulussa äidinkielen tunnilla kirjoitin kymmensivuisia tarinoita,millaisessa maailmassa haluaisin elää ja mitä on hyvä olo.
Nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin kirjoitan edelleen paljon,mutta epävarmuuteni ja huonon itsetuntoni vuoksi en tiedä onko kirjoituksistani mihinkään.
Olisin kiitollinen jos saisin jotain vinkkejä koska haluaisin kirjoituksillani rohkaista muita ihmisiä,että elämästä voi selvitä ehjänä vaikeistakin lähtökohdista huolimatta.
Olen kirjoittanut äitini alkoholismista,isäni itsemurhasta,väkivallasta,kuolemasta...Kaikesta mitä ympärilläni on vuosien varrella tapahtunut.
Koulussa äidinkielen tunnilla kirjoitin kymmensivuisia tarinoita,millaisessa maailmassa haluaisin elää ja mitä on hyvä olo.
Nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin kirjoitan edelleen paljon,mutta epävarmuuteni ja huonon itsetuntoni vuoksi en tiedä onko kirjoituksistani mihinkään.
Olisin kiitollinen jos saisin jotain vinkkejä koska haluaisin kirjoituksillani rohkaista muita ihmisiä,että elämästä voi selvitä ehjänä vaikeistakin lähtökohdista huolimatta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos haluat muiden lukevan tekstejäsi, niin kirjoita mieluummin fiktiivistä tekstiä. Mene kirjoittajapiiriin, laita tekstiä arvostelupalveluun niin näet, millaista on palaute.
Mielestäni maailma on pullollaan ihmisiä, jotka kirjoitatvat vain itselleen omaa elämänkertaa, terapeuttista tekstiä, jos sillä linjalla jatkaa, niin on hyvin todennäköistä, ettei tekstillä ole mitään merkitystä muille kuin itselle. Minä puolestani en voi ymmärtää, mitä hupia ylipäätään on kirjoittaa omasta itsestä, tokkakai kokemukset vaikuttavat, mutta omakohtainen pitää sotkea fiktioon ja häivyttää mahdollisimman paljon sitä paatosta.
märtä tikkanen: vuosisadan rakkaustarina
kalle päätalo: iijoki-sarja (26 osaa)
timo hännikäinen: ilman
james herriot (oik. james wight): kaikenkarvaiset ystäväni jatko-osat
noi nyt ensinnä tuli mieleen.
ainoa tapa kertoa totuus, koska siinä sen voi kätkeä roolihenkilöön. Häpeästä, insestista, perheväkivallasta, oman lapsen hylkäämisestä ja muista tabuista on lähes mahdoton kirjoittaa omana itsenään, koska itsesensuuri syö terän noista asioista, kaunistelee oman näköisekseen. Eli mars mars kirjoittajapiiriin, työväenopistoon tms. paikkaan hakemaan motivaatioita ja tukea omalle kirjoitustyölle.
on kunnossa tullaksesi kirjailijaksi. Ehkä kannattaisi opetella itsekkyyttä?
Luin Risto Ahonsen juuri ilmestyneen "Isän kädestä". Siinä pohditaan tavallisia elämään liittyviä asioita. Teksti on eräänlaista ajatusvirtaa. Ei kaupalliseksi siloteltua. Ehkä jotain vastaavaa mitä olet kirjoitellut pöytälaatikkoon?? Kirjoita ja luota kykyysi kirjoittajana, sellaisena kuin olet.
Kiitos teille. Fiktiota nimenomaan ajattelin ja ajatuksenkulun muodossa.Kertoa omista tuntemuksistani silloin ja miten tunnen nyt.. Mitä olen omasta lapsuudesta/nuoruudestani tahtomattani siirtänyt omille lapsilleni. Mielipiteitä siitä,miksei 60-luvun lopussa puututtu lastensuojeluun samalla tavalla kuin nykyään. Millään tavalla en halua "kerskailla" tapahtuneilla,mutta koen,että sitä kautta pystyn auttamaan useita ihmisiä,antamalla uskoa ja voimaa selviytyä.. En osaa käyttää hienoja sivistys-sanoja enkä aina edes tiedä onko kyseessä yhdys-vai erillis-sana??(Kuten nytkin..??) Mutta kirjoittamisen intoa pikkuasiat eivät minulta vie.Ja kirjallisuuspiiri kuulostaa hyvältä. Joten kiitos.
paljon oikeasta elämästä, ihmissuhteista. Se myy. Minä kirjoitan omasta sisäisestä maailmastani kaipauksella ja intohimolla. Kukin tavallaan...
Itsekin olen miettinyt, miksi ja miksi...no 1950-luvun alkun yhteiskunta, jossa kasvoin oli kokolailla erilainen kuin nykyinen. Nykyään kenties osataan puuttua jo muunkinlaisiin häiriöihin kuin niihin, joihin liittyy kovaa meteliä ja paljon viinaa. Mutta mitä kirjoittamiseen tulee, niin ei sitä tekstiä kannata turhan toukasti rajata omantyyppiseen elinpiiriin. Ihmisiä voi viedä toiseen aikaan tai toiseen paikkaan, mikä nyt sitten kirjoittajaa kiinnostaakin, ja rakentaa sen tekstin sinne. Kirjoitan itse romaania, joka sijoittuu en nyt viitsi sanoa minne, mutta olen tekstiä hioessani huomannut, että päähenkilön ajatuksenkulku alkaa muistuttaa omaani, vaikka niin ei ollut alunperin tarkoitus.