Joilta ei perinyt muuta kuin vanhoja värttinöitä.
Lahonneen hääpuvun ja iänikuisen vanhan Knallin?
Lehmänlannantallaajat, jotka ei pystyneet ohjaamaan opintoihin, heinän heittämiseen vaan.
Pakottivat vellipuuroon ja myivät Voin ja lihan, ja nyt ovat omatkin lapset lihavia joita ei kukaan halua duuniin vaikka laihtuisivatkin, mitään kun eivät ole jaksaneet opiskella, läskit popparit, maitojunan "sotilaat".
Vanhemmat, nuo pahuksen lehmäntissinpumppaajat ja tuoksuvanpullanleipojat!
Lahonneen hääpuvun ja iänikuisen vanhan Knallin?
Lehmänlannantallaajat, jotka ei pystyneet ohjaamaan opintoihin, heinän heittämiseen vaan.
Pakottivat vellipuuroon ja myivät Voin ja lihan, ja nyt ovat omatkin lapset lihavia joita ei kukaan halua duuniin vaikka laihtuisivatkin, mitään kun eivät ole jaksaneet opiskella, läskit popparit, maitojunan "sotilaat".
Vanhemmat, nuo pahuksen lehmäntissinpumppaajat ja tuoksuvanpullanleipojat!
Vastaukset 16
Vanhimmat
harmita.
Hyvin saatiin asiat hoidettua ja anteeksiannettua, -pyydettyä moleemin päin kummankin kanssa.
Sain vanhemmat jotka ansaitsin ja jotka ansaitsivat minut.
Molempiin,parhaansa koittivat ja suorastaan iloinen olen,kun töihin käskivät.
muuten olisin työtön maisteri,kiitos vanhemmat ,teil oli visio paremmasta.
kuitenkin. Kiitos, faija kun pidit huolen.
t.friidu
Se oli sitä aikaa, mutta paljon siitä opittiin.
ja silti se Rakkaus oli niistä suurin. Minulla kun oli hyvä faija. Ikävä vielä..nooh. Jospa, jotain oikeasta Rakkaudesta minäkin opin sitäkun sain lapsena faijaltani..Hyvällä nyt kumpaakin vanhempiani nyt muistelen..vaikka oma faija minulle aina läheisempi oli.
t.friidu
nuo sukupuolielimet, kun ei ole niihin itse pystynyt vaikuttamaan.
on tullut annattua ja pyydettyä anteeksi kaikki, mihin se auttaa. Ei oo harmittanut vuosiin mikään. Nykyään opettelen auttelemaan vanhuksia, jotka ovat vielä elossa. Olen siitä iloinen.
Vähän harmittaa, että viimeisen vanhemman jälkeen jäi velkoja perinnöksi. Vanhat velat heräsivät henkiin takaajan kuoleman kautta. Juristi pelästytti hetkeksi, että joudun maksamaan kaikki vanhat takuuvelat, kun pesänhoitajana maksoin hautaustoimiston ja sairaalalaskut omistani. Kaikki omaisuus oli jo aikaisemmin mennyt yhden sisaruksen kulutusjuhlalainojen takaamisen jälkeen myyntiin ja rahat pankeille. Kodin ja kesämökin irtaimistolle oli myös löytynyt ahneempia ottajia.
Onneksi asia selvisi ja vanhempani voivat levätä rauhassa, kun heidän omat laskunsa maksettiin viimeiseen asti ajallaan.
Tämä nettikeskustelussa jää helposti itse aloittaja huomaamatta, jollei hän itse kerro. Haluatko kertoa? Anteeksi, tämä itsekeskeisyys..täällä me vain omia juttujamme...
Hyvää Päivän Jatkoa.
t.friidu
sitä rakkautta, mitä se sitten on, tukkapöllyä ja satunnaisia kehuja, tuli ihan tarpeeksi. Mutta hyviä neuvoja ja ohjeita sitäkin enemmän. Nekin olisivat saaneet tulla tukkapöllyn kanssa, olisin muistanut ne paremmin. Ja se puoli oli hyvä ja sitä muistan kiitollisuudella. Fyrkkaa olisi saanut jäädä, paaaljon, enemmän. Erilaisia sähköporia, meisseleitä, tonkeja, sivuleikkureita, pultteja ja muttereita, kaulimia, patoja, pannuja, kauhoja kuppeja lautasia, yleiskoneita, muotteja, youghourtin-juurta... Kaikkia niitä, mitä yhdessä käytettiin, joissa oli muistojen kultaus, ja jotka eivät mahtuneet minnekään. tuli runsain mitoin, ja menivät kirpparille. Niistä sai jokusen satasen. Ei löytynyt edes salaista, miljoonan henkivakuutusta, patjoissakin oli vain ontelokuitua. Harmitus on kyllä vähäistä, onnellisten muistojen rinnalla. H.
perusta mistään materiaalista. Riihikuiva ruisolki on ihan jees.
se näkyy tuossa kirjoituksessasi..tuota rahaa me arvostamme kukin eritavalla..itselleni riittää se että, toimeentullaan..ja ettei viimeisiä säästöjä tarvitse koskaan käyttää viimeistä euroa myöten. Sekin aika kun on koettu ja hyvin raskasta tuo aika muutenkin elämässäni silloin...Voi vähän elämästä nyt nauttiakin...Kaipasin paljon omia vanhempia kun olin nuori...nooh..meillä oli lähdettävä kovin varhain pärjäämään itsenäisesti...elämäntilanne nyt oli lapsuudenkodissani sellainen..Siitä olen nyt jälkeenpäin kyllä Onnellinen että, tuolloin eräänlaisina "sijaisvanhempina" minulle toimivat monta vuotta silloin nuorena ollessa ex-mieheni omat vanhemmat...Heidän luokseen oli niin, ihanaa aina mennä kyläilemään. Anopin vieressä;)) tuli monasti nukkuttua...jos Tampereelle tai Kangasalalle matka...siellä oli se turva jota niin kovasti kaipasin...Tällä naisella oli sydäntä nähdä oma epävarmuuteni elämän edessä silloin;) Olin hänelle ehkä ikäänkuin se puuttuva oma tytär, niin hyvät olivat nuo välimme...no, nyt hänkin jo edesmennyt...tuon punaisen ruusukimpun kyllä hänen haudalleen jonakin päivänä vien... Joskus sitä miettii näinkin, että aina joka tilanteessa ne omat biologiset vanhemmat eivät voi toimia vanhempina...niin, silloin elämä järjestää sinulle (tai järjesti ainakin minulle) nuo vanhemmat muuta kautta...siksi aikaa... Olemme jatkuvasti matkalla johonkin..kuka poistuu junastamme ja kuka nousee seuraavalta asemalta..kuka kulkee kanssamme koko pitkän matkan...poistumatta junasta...ja lopulta vihdoin pääsemme PÄÄTEASEMALLE;) Nuo Onnelliset muistot lapsuudestani minuakin nyt kantavat ja muistot sieltä nuoruudesta;) näistä tovereista kun tuli se puuttuva perhe..moniksi vuoksi...Kunnes oli taas muutoksen toinen aika..täyttä elämää kun elettiin...ja vitsi soikoon eletään täällä vieläkin! Oma kundi nyt siitä pitää huolen...ei jouda sammaloitumaan.. t.friidu
kunnioitan heitä ja heidän aikaansaannoksiaan. Monelta nykyajan ihmiseltä jäisi tekemättä suurin osa,mihin he ovat pystyneet. Siinä meille lapsille oli ja on opinsarkaa elämään. Kiitos isä ja äiti!
siitä, että *tekemättä jäis Katsos he elivät silloin eikä vaihtoehtoja ollut (kunnioitan heitä todella paljon) mutta Nyt on tällaista ja me rämmimme täällä, ei ole nytkään vaihtoehtoja Ihan hyvällä: "tunne itsesi, anna arvo toisellekin",
sanojasi ettei nyt ole vaihtoehtoja. Kamala ajatus minulle joka omasta mielestäni elän siten kun haluan eli minulla on silloin vaihtoehtoja, toisaalta on minullakin pakkoni täytyy myöntää, koska haluan kuitenkin tehdä kaikenlaista niin se pakottaa minut taas tekemään jotain mahdollistaakseni sen. Minulla on vaihtoehto joka aamu nousta ylös, koska jos jään nukkumaan joka myöskin on vaihtoehto silloin loppuu moni huvi hyvin äkkiä. Siitä huolimatta menen töihin koska haluan en siksi että olisi pakko, koska minulla ei ole pakkoa. Oliko vaikeaa tai edes ymmärrettävää, kas kun minua ei aina oikein ymmärretä tai sitten ymmärretään väärin.
vaan he yllättivät odotukset.