Hei! Olen nyt raskaana, tein testin toissapäivänä, olen ehkä 2. viikolla raskaana... Vahinkoraskaus on, mutta poikaystäväni haluaa pitää lapsen, niinkuin minäkin. Vähän kyllä jännittää, olen nimittäin 18-vuotias enkä ole tällä hetkellä edes koulussa. Menen kesän jälkeen amikseen, mutta siinäkin menee väh. 2 vuotta ennen kuin on ammatti. Poikaystäväni on jo 24-vuotias ja hänellä on ammatti ja turvattu työpaikka.
Pystymmekö kasvattamaan lapsen? Onko tämä "järkevää" tässä elämäntilanteessa, jossa olen/olemme? Poikaystävälläni on ollut jo pitkään vauvakuumetta, enempi kuin minulla, mutten minä kuitenkaan abortin kannalla ole..
Neuvoja?
Pystymmekö kasvattamaan lapsen? Onko tämä "järkevää" tässä elämäntilanteessa, jossa olen/olemme? Poikaystävälläni on ollut jo pitkään vauvakuumetta, enempi kuin minulla, mutten minä kuitenkaan abortin kannalla ole..
Neuvoja?
Vastaukset 11
Vanhimmat
mites meinasit kouluun mennä jos sulla on muksu?
Sain lapsen 17 vuotiaana nyt olen 19 vuotias ja viiminen vuosi koulusta menossa eli valmistun tänä keväänä.. kyllä sitä opiskelemaan pystyy vaikka muksu onkin voihan sitä tehdä töitäkin.. Valmistuminen toki siirtyy hieman kuten mulla vuodella eteenpäin :)
koulua käymään :) Ensin raskaana ollessa niin kauan kuin pystyin. (Kävin koululla vielä pari päivää ennen synnytystä :)) Ja kun muksu syntyi, tein kotona teoriaa. Säännöllisesti hain lippusia ja lappusia, tein ne kotona ja palautin. Ja kun lapsi oli isompi, tein käytännön. Mitä vaikeaa siinä on? :)
ajan? Kotona yksin? HEH
Vaikka sain lapseni nuorena, ei se tarkoita etteikö mulla olis vastuuntuntoa! Mut niin te "paremmat ihmiset" vissiin sit ajattelette, että kun nuori saa lapsen niin se jätetään kotiin yksin? Voi tulla shokkina nyt mut sellaset kun perhepäivähoito ja päiväkoti on keksitty. Pientä vauvaa ei tietenkään voi vielä tällaiseen hoitoon viedä ja siinä syy miksi ne opinnot venyvät. Mä alotin koulun kun tyttö oli puolen vuoden ja lapsi oli kotona ISÄN kanssa. Kun niillä teiniäitienkin lapsella sellanen on. Iskä oli puolvuotta kotona, jonka jälkeen hän palas töihin ja lapsi meni perhepäivähoitajalle. Missään vaiheessa (ja tyttö on jo 2 vuotta) lapsi ei meillä ole yksin ollut kotona.. Järkeäkin ihmiset saa käyttää ennen kun tullaan tollasia typeriä kyselemään :D
Tarkennan nyt vielä että tuo "tyttö on jo 2 vuotta" ei tarkoita sitä, että hänet voisi mielestäni jo jättää yksin.. Vaan sitä että kuluneen kahden vuoden aikana emme ole olleet vastuuntunnottomia kakaroita (tai siis minä, kun mies on jo 25) enkä aio sitä olla tulevaisuudessakaan :) ja kohtahan mä pääsenkin jo tosta "teini" liitteestä eroon :)
Onneksi olkoon! Olet saamassa elämääsi jotain hyvin arvokasta, oman lapsen. Älä kysy että "Onko tämä "järkevää" tässä elämäntilanteessa ...". Lapsensaaminen on "järkevää" juuri siinä tilanteessa, kun lapsi on tulossa. Aivan liian monet ovat pettyneet, kun ovat venyttäneet ja venyttäneet lapsen "tekemistä" (=saamista) vuosi toisensa jälkeen, ja sitten lopulta kun ovat olleet "valmiita", niin lastapa ei enää ole tullutkaan. Mutta juuri tänä vuonna sinulla on mahdollisuus saada lapsi. Lapsensaannista tulevaisuudessa ei ole takeita. Minun 18-vuotiaani tulee äidiksi syksyllä ja iloitsen siitä. Itse olin melkein 30v kun sain hänet ja ehdin jo kuvittelemaan, että en koskaan pystyisi raskaaksi tulemaankaan. On onnea kun saa nuorena lapsen/lapsia. Ei tarvitse sitten miettiä sitä mahdollisuutta, että jäisi lapsettomaksi. Ja jaksaa vielä lastenlapsienkin kanssa touhuta. Töissä ehtii sitten myöhemminkin raatamaan, vaikka ensin olisi vuoden pari kotonakin vauvan kanssa. T: Tiinaliina
Raskausviikot lasketaan viimeisten menkkojen alkamisesta. Olet siis todennäköisimmin viikolla 5 tai 6.
Itse olin 21, kun sain esikoisen, mies ehti juuri täyttää 20. Lukio molemmilla käytynä, opiskelut vasta edessä. Aloitin yliopisto-opinnot, kun tyttö oli 8kk, mies vuotta myöhemmin oltuaan ensin puoli vuotta lapsen kanssa kotona. Toisen puoli vuotta lastamme hoitivat äitini ja isäni vuorotellen, kun mies luki pääsykokeisiin. Nyt molemmat siis opiskelemme, esikoisemme on 3-vuotias, ja meillä on pikkukakkonen, joka täyttää kesällä vuoden. Rahasta on kyllä toisinaan kahdella opiskelijalla tiukkaa, mutta töissä käymme mahdollisuuksien mukaan, ja toisaalta, emmehän missään vaiheessa ehtineet hankkia kalliita elämätapoja ja hankalasti ylläpidettävää elämänlaatua. Ei meilläkään esikoinen tietenkään ollut suunniteltu, eikä kukaan ehkä pitänyt touhuamme järkevänä, mutta mielestämme olemme tarjonneet lapsillemme hyvän kodin, ja etenkin aikaa ja läsnäoloa. Esikoinen päiväkodissakin ollessaan (ennen kakkosen syntymää) joutui harvoin olemaan täysiä viikkoja, ja päivät olivat yleensä 4-6h. Millaisia neuvoja kaipaat? Sen ainakin voin sanoa, että elämä on helpompaa, jos kontaktit esim. omiin vanhempiin tms. ovat kunnossa. Lapsiperhe-elämä vain on helpompaa, jos on joku jolta pyytää apua tarvittaessa. Enkä tarkoita tällä mitään yöhoitoa vanhempien ollessa baarissa, vaan ihan yleisesti sitä, että esim. opiskelut vaativat toisinaan iltaopiskelua (no, en tiedä, miten paljon amiksessa, mutta kuitenkin!). Ja tietenkin vanhempien kahdenkeskinäinenkin laatuaika on tärkeää! Miksi epäilet, että ette pystyisi kasvattamaan lasta? Teillä on mielestäni asiat hyvin, jos poikaystävälläsi on vakityö. Ja poikaystäväsi vaikuttaa kypsältä, ja varmaankin pitää teistä huolta. Pelkäätkö ettet olisi itse valmis? Vai mietitkö parisuhteenne tasoa? Niitähän ei kukaan muu voi tietää, sinun täytyy vain miettiä mitä elämältäsi haluat. Lapsenkin kanssa pystyy tekemään vaikka mitä, mutta kyllä se tottakai muuttaa asioita (riippuen paljon henkilöstä)! No, en tiedä oliko tästä apua, ehkä ei..
Oli apua kiitos paljon kun valaisit omaa tilannettasi :) Minua hiukan pelottaa tämä kun olen nuori ja minulla ei ole ainuttakaan kaveria jolla olisi lapsi.. Tietenkin minulla on siskoja joilla on lapsia ja äitinikin on tukenani, kunhan saan hänelle kerrottua. Äitini on kuitenkin tukenut isojasiskojani ja he olivat nuorempia kuin minä nyt kun he saivat esikoisensa. Onko lapsiperheille jotain tukiryhmiä tai jtn vastaavia paikkoja joihin voi mennä vaihtamaan ajatuksia ja kokemuksia? Varsinkin kun tämä lapsi on meille molemmille ensimmäinen, niin olemme hiukan hukassa vaikka olemme saaneet hyvät tukijoukot emmekä ole yksin. Kuinka kauan koulusta pitäisi/saa olla pois kun jää ns. äitiyslomalle? Voiko asiat hoitaa ihan opon ja opettajien kanssa sitten kun se on ajankohtaista? Kiitos vielä kun vastasit viestiini näin yksityiskohtaisesti :)
oot vielä ite nuori ja ilman koulustusta/työtä... noh, mutta ei se mahdotonta ole vaikka lapsen saattekin, mutta kannattaa sitäkin ajatella, että se lapsen saaminen ei pidä olla vaan sitä että kun "mä haluun vauvan", vaan kun sehän on niin että sieltä tulee lapsi joka täytyy kasvattaa ja elättää ainakin 18.v ajan. Että siis kun sun poikaystävällä on vauvakuumetta, niin kaykää tarkasti kaikki asiat läpi älkääkä tehkö mitään hätäsiä päätöksiä. Hyvää kesää!