olen 12-vuotias tyttö ja ala-asteen vikalla. mulla diagonisoitiin masennus noin vuosi sitten,mutta en tiiä,annetaanko siihen näin nuorilla vielä lääkitystä?
ja olen siis yksin. ilman ystävää.
mua ollaan koulukiusattu kolmannesta luokasta asti,mutta loppui,kun ''pääkiusaaja'' muutti pois. oloni helpottui vain hetkeksi. mutta se oli ohimenevää.
ja sit mua nykyään kohdellaan kun ilmaa,tai sit vaa vittuillaan.
joka välitunti,mä vaan istun yksin ja itken.
ja kaikki tulee sit vaa kyselee,et miks itket, JA VOIS ITEKKI AJATELLA,MIKS MÄ ITKEN.
ja sit ku oon nii perkeleen ujo.
MIKÄ HELVETTI MUS ON VIKANA,ET KUKAA EI HYVÄKSY MUA SELLASENAN KU MÄ OON!?
oon alkanu viiltelee,ja raapii. en oo näyttäny arpii kenellekkää.
oon myös vapaa-ajalla yksin.
mä sit näköjään synnyin yksin,kasvan yksin,kuolen yksin.
mulla ei oo mitää välii koska mä kuolen,vaik heti, koska mä en kuitenkaa kuolis onnellisena. ja kuolisin yksin.
yksin.
ja olen siis yksin. ilman ystävää.
mua ollaan koulukiusattu kolmannesta luokasta asti,mutta loppui,kun ''pääkiusaaja'' muutti pois. oloni helpottui vain hetkeksi. mutta se oli ohimenevää.
ja sit mua nykyään kohdellaan kun ilmaa,tai sit vaa vittuillaan.
joka välitunti,mä vaan istun yksin ja itken.
ja kaikki tulee sit vaa kyselee,et miks itket, JA VOIS ITEKKI AJATELLA,MIKS MÄ ITKEN.
ja sit ku oon nii perkeleen ujo.
MIKÄ HELVETTI MUS ON VIKANA,ET KUKAA EI HYVÄKSY MUA SELLASENAN KU MÄ OON!?
oon alkanu viiltelee,ja raapii. en oo näyttäny arpii kenellekkää.
oon myös vapaa-ajalla yksin.
mä sit näköjään synnyin yksin,kasvan yksin,kuolen yksin.
mulla ei oo mitää välii koska mä kuolen,vaik heti, koska mä en kuitenkaa kuolis onnellisena. ja kuolisin yksin.
yksin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Lääkitystä ei välttämättä anneta.
Vaikka annettaisiin niin se ei ole huono asia välttämättä.
Lääkkeistä moni on myös saanut apua.
Sä et ole yksin.
Et ole.
Minäkin olen ujo.
Mutta se ei tarkoita etteikö ihmiset olisi mun ystäviä.
Sano joillekin puolitutuilles välitunnilla vaikka MOi.
Sinun ei tarvitse olla yksin.
Voit mennä muiden luo.
Mitään ei travitse puhua mutta voit aina heittää silleen ohimennnen että on ollu vähän vaikeeta että voisiks mä hengat teidän kaa?
Älä viiltele tai raavi.
Se vaan lisää pahaa oloa ja muutenkin ne on ikävii.
Jos sulla on paha olo niin mene puhumaan.
Puhuminen auttaa.
Miten ois joku harrastus?
Vapaa-ajalla voit myös olla muiden kanssa.
Ystäviä kyllä saat ja monista voit ystäviä tehdä.
Et ole yksin.
Täällä maailmassa on paljon heitä, jotka haluavat olla ystäviäsi ja moni haluaa auttaa sinua.
et ole ikinä yksin :)
Vaikka mennyt olisi mitä tahansa ei se tulevaisuuden luonteesta kerro.
Sä olet hyvä ihminen.
Ihmiset arvostaa sua sellasena kuin olet.
Sun ei tarvitse olla yksin jos et halua.
Kyllä muut koulussa ja vaapa-ajalla on sun kanssa jos sellasen asenteen otat.
Puhu muille välkällä.
Älä mene istumaan yksin vaan yritä alottaa keskustelua tai mene kuuntelee muiden juttuja.
Jumalahan on aina sun kanssa.
Yksin et ikinä ole.
Pelastuskin on jo hoidettu.
Asiat järjestyy kyllä :)
Kaikkihan ei aina puto syliin.
Mulle ei aina pudonnu.
Eli kun vähän laittaa alkuun niin asiat kyllä hoiuu omalla painollaan.
Puhuminen auttaa :)
Moi
Päätä pystyyn nyt... kaikki muuttuu varmasti valoisammaksi!
Kirjoittele vaikka minulle: [email protected]
Suvi
Tiedän tosi paljon ihmisiä, jotka ovat olleet ala-asteella yksinäisiä ja kiusattuja, mutta menestyvät tällä hetkellä (muutaman vuoden jälkeen) erinomaisesti. On ystäviä, kavereita, ei kiusata, hyvä itsetunto... Ala-aste on vain aloitus elämälle. Ei loppuelämä mene niinkuin ala-asteella on mennyt. Kyllä sun asiat tulee kääntymään parhainpäin. Vaikket nyt vielä uskoisikaan.
Koita jaksaa. Itse olen 13 vuotias poika, minuakin on jonkun verran kiusattu, ja olen itsekin melko ujo, vaikkei se välttämättä aina ulkoisesti näykään, mutta monet tilanteet kuitenkin jännittävät, ja lisäksi olen myös paljon herkempi kuin keskimäärin muut, mutta tuokin on ajanmittaan helpottanut. Mutta koita jaksaa, kaikki kääntyy vielä parhain päin... Itse olen saanut muutettua elämänasennettani parempaan suuntaan, se on auttanut todella. Itselläni kylläkään kiusaaminen sun muu ei ole kovin pahaa ollut, mutta kuitenkin, olen melko herkkä ja saatan suuttua melko pienestä, mutta olen oppinut, että maailma kääntyy aina parhain päin lopulta.
" kaikki tulee sit vaa kyselee,et miks itket, JA VOIS ITEKKI AJATELLA,MIKS MÄ ITKEN." Tuota olen itsekin kokenut, ehkä joidenkin on vain vaikea ymmärtää että jotkut ovat herkempiä kuin toiset... Mutta olen kehittynyt siinä, että pystyn hallitsemaan itseni paremmin, eikä tunteet niin helposti kuohahda ulos. Kyllä maailma aina lopulta kääntyy paremmin, ja jos jaksaa yrittää koulun hyvin, ei sen jälkeen tarvitse olla enään missään tekemississä tuollaisten kiusaajien kanssa. Mutta en ehkä kuitenkaan ole kovin hyvä ymmärtämään näitä syvempiä asioita ihmisillä joilla menee oikeasti huonosti, kuten sinulla, koska itselläni kokonaisuudessa menee ihan hyvin, herkkyys on vain välillä ongelmana, mutta muutama vuosi sitten oli vielä enemmän kiusamaamista, nykyään en sitä enään niin tosissani ota, ja kestän paremmin.
>...mä sit näköjään synnyin yksin,kasvan yksin,kuolen yksin. Kukas sut synnytti? Äitisi varmaankin... Eli et syntynyt yksin. Höpöttele vaikka jonkun aikuisen kanssa, äläkä jää angstaamaan. Ja kasvat yksin? Hellurei, eli jos ala-asteella ei mee kivasti niin sitten elät n. 80 vuotta yksin (jos säkä käy ton iän kanssa) Järki käteen. Turha angsti pois.
En tuosta tyttöjen maailmasta niinkään tiedä mutta silleen olen ymmärtänyt että aikamoista selkäänpuukotusta ja juoruilua verrattuna poikien tekemisiin (olen siis poika). Yritä siitä huolimatta hankkia kavereita, olet vielä nuori, todella nuori! Parhaat vuotesi ovat edessä! Ei se viiltely mitään auta, alleviivaat vaan ittellesi että olet yksin ja alat itekkin uskoa siihen, ettei muutosta tule. Ujous kyllä on tuskallista! Nyt on kyllä pakko siteerata yhtä Koskenniemen runoa kun samat jutut melkein itse kirjoitit tossa aloitusviestissä :) Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin, yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot. Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen, mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi, hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet ihmisen, kaltaises -- vierasta lämmititkin! Silmää löytänyt et, joka vois sun katsehes kestää, kättä sa et, joka ei liukunut luotasi pois. Kylmä on ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta. Huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton. Leikkihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan. Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa. Ystävän, armaan vain oma kaipuus sulle on luonut, houreen, jok' katoaa, kun sitä kohti sa käyt. Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken, yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot, yksin erhees kätket ja yksin kyyneles itket. Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.