Dalmatialainen

on ajava koira, joten tarvitsee sen mukaiset aktiviteetit.

Hinta ainakin on nimenomaan kasvattajan päätettävissä.

Dalmatiankoira ei ole ehkä yhtä leppoisa kuin 101 dalmatialaista-elokuvassa, vaan siltäkin voi löytyä kohtuullisesti temperamenttia, vaikkakin yksilöllisiä eroja on ja nartut ovat yleensä uroksia helpompia. Kaikki nämä rodut tarvitsevat paljon aktiivista liikuntaa ja ovat metsästyskoiria, mutta sopivat myös aktiivisiksi harrastuskoiriksi.

Weimarinseisoja on saksalaisille roduille tyypillisesti melko temperamenttinen, mutta oikein kasvatettuna se tottelee hyvin. Se voi olla myös melko suojeleva, joten sen vahtiviettiä tulisi hillitä, jos sitä esiintyy. Ei ehkä aivan aloittelijan rotu.

Kyllä nuo kaikki rodut kerrostaloasumiseen sopeutuvat, kunhan liikunnasta ja ulkoilusta huolehditaan.

Jokainen noista roduista sopii hyvin lapsiperheeseenkin, sillä ne ovat lapsirakkaita.

En suosittele aivan labbista, sillä se on hankalassa tilanteessa rodunjalostuksessa, kun jalostuspohja on alkanut käydä kapeaksi ylitse menevän suosion vuoksi.

Mukavaa että pidätte koirista :) Kultsut ovat todella rakastettavia, ja oma dalmikseni onkin hyvän ystäväni kultaisen noutajan kaveri. :) Kerrostalossa asumisessa ei pitäisi tulla ongelmaa, kunhan ulkoilusta huolehditaan, sillä muuten dalmis voi purkaa intonsa muuhun..eikä aina niin viehättävällä tavalla, ei suinkaan! Dalmatialainen voi olla yllättävän hankala kouluttaa, omapäisyyttä ja päättäväisyyttä kyllä löytyy! Hinnasta ei ole tarkkaa tietoa, se on täysin kasvattajan päätettävissä. Valitettavasti minulla ei ole tietoa labradorista eikä weimarin seisojasta.. Onnea koiran hankinnasta!

Täällä kirjottelee yks dalmishullu. Dalmis ei todellakaan oo mikään ajava koira, vaan puhdas seurakoira. Kerrostalossa asuminen ei varmasti ole mikään este, kunhan saa tarpeeksi virikkeitä ja lenkkeilyä. Dalmatialaisen kouluttaminen ei ole helpoimmasta päästä, mutta oikealla motivoinnilla varmasti onnistuu!
Hinnat liikkuu yleensä siinä 1000-2500€ paikkeilla. Omaani meni rahaa 2000 ja täytyy myöntää että oli sen arvoista!

Semmoinen kivan näköinen, mutta sitten puree lapsia ja aikuisia. Luonnevikaisia kiukkupusseja mukavasta ulkomuodosta huolimatta.

Dalmatialainen ei todellakaan ole metsästyskoira, pettyä voi pahasti, jos sen sellaiseksi hankkii :D Dallu sopii kyllä kerrostaloonkin, kyllähän sillä voi vielä olla jäljellä vahtimisviettiä (siis ilmaisee haukulla), mutta en ole kuullut, että kellään kerrostalossa asuvalla olisi ongelmia sen kanssa.

Dallu vaatii kyllä melko paljon puuhasteltavaa tai se keksii sitä itse :) Ainakin ensimmäiset pari kolme vuotta. Useimmat sanovat, että siinä 10 vuoden hujakoilla ne rauhoittuu. Meillä on suhteellisen rauhallinen yksilö, joten jo nyt 3-vuotiaana se on yllättävän "normaalin" oloinen :D Mutta sillä onkin aika paljon tekemistä.

Dallua ei ole kovin vaikea kouluttaa, jos on yhtään koiraa ikinä kouluttanut, tosin sen motivointikeinon keksiminen voi viedä aikaa :D Ja ainakin meillä pitää olla erilaisia tapoja motivoida koiraa. Se ei jaksa toistoja kovin helposti ja voi toisena päivänä olla hyvinkin hyvä oppilas, toisena sitä ei taas huvita :D Mutta poikkeuksiakin on ja mun mielestä aika moni nykyään harrastaa dallunsa kanssa tokoa ja agia ihan menestyksekkäästi. Pk-oikeudethan rotu sai muistaakseni tämän vuoden alusta, joten sieltä ei vielä mitään erikoista ole kuulunut, pari BH-koetta on ainakin tehty.

En kuitenkaan dallua lähtisi hankkimaan harrastustykiksi, varmasti toimivampia koiria siihen löytyy. Dallu on kuitenkin pohjimmiltaan sellainen omapäinen ja itsenäinen Seurakoira :) Hyvin sosiaalinen ja avoin on meidän koira, mutta on niitä pidättyvämpiäkin.

Uros voi olla tosiaan hankala, koska nämä ovat paikoin melko jästipäitä, mutta kunhan selviää ne murrosiän karikot, niin kyllä ne siitä. Mun tuntemat urokset on kaikki ihania pusukavereita :)

Voimaahan näillä on ja taipumus vetää, joten jos ei halua, että koira vetää, pitäisi se opettaa sitten jo heti pennusta. Muuten, on sanottu, se on aika vaikea tehdä. Ei mekään onnistuttu... :D

Lapsista tuntuvat pitävän, tosin ovat sen verran rajuja otteissaan, että siinä voi pienempi lapsi tuiskahtaa, kun dallu pyyhältää ohi.

Kauhistelin tuota 2 000 euron hintaa, itse maksoimme sen n. 900 euroa ja olen ymmärtänyt, että siinä paikkeilla ne hinnat pyörisivät. No, onhan tästä jo kolmisen vuotta, mutta..? Kyllä mä luulen, että hyvän koiran saa varmasti siihen tonnin pintaan.

Dalmatialaista en metsästyskoiraksi hankkisi. Enkä ole tosiaankaan törmännyt luonnevikaisiin, aggressiivisiin - koirille tai enempää ihmisillekään- yksilöihin. Vahtikoira - hmm - no jos sitä pitää vahtimisena, kun vieras tulee kotiin ja koira haukahtaa - niin sitten, mutta kyllä ainakin meidän uros ystävällinen kaikille tulijoille on ollut, ei ole kenenkään tarvinnut ovelta kääntyä. Kovin sähläävähän tämä on ja vaatii kouluttamisen, joka ei ole ylivoimaisen vaikeata, kunhan on oikea asenne kouluttajalla ja sitä huumorintajua tarvitaan myös riittävästi. Liikuntaa tarvitsee normaalin ison koiran verran - ei nyt MAHDOTTOMAN paljon kuitenkaan. Lisäksi leikkimistä, aktivointia. Ja rodun kehittämiseen ei varmaankaa ole käytetty vinttikoiria vaan pointteria. Mutta ilman sitä metsästysominaisuutta - tosin meidän koira nuorena saattoi pointterimaisesti seistä nähdessään metsälintuja hetken paikoillaan. Koira ei ole erityisen haasteellinen eikä itsepäinenkään. Hintaluokka on varmasti lähempänä tuota 1000 ja värivirheellisen voi tosiaan saada puoleen hintaan.

Labradorin noutaja, varsinkin uros on useasti hyvin vahva eikä siedä muita uroksia ollenkaan. Ne voi olla myös ihmisille vihaisia siinä missä mikä muukin rotu. Ja usein ne on ärsyttävän piippaavia. tuhoavia , joten

Mmmmoi, En mäkään sano, että labbikset, perhoset, sakemannit, suomenpystykorvat ym.ym.ym. on paskakoiria, vaikken edes yhtään niistä pidä. Dalmis is the best.

Olen harrastanut dalluja koko ikäni ogelma koiria tullut vastaan todella vähän ja nekin jotka ovat tulleet ovat olleet väärän tyyppisillä ihmisillä dallu ei ole todellakaan mikään sohvaperuna vaan tarvitsee liikuntaa ja aktiviteeteja.
PS. ovat muuten halutessaan todella fiksuja.

Millä lailla suomenajokoirasi älykkyys ilmenee :)! Itse kun olen tavannut vain tosi tyhmiä suomenajokoiria :D!

Minulla on tällä hetkellä kolme dallua, 5 v. , 1 v, ja 3,5 kk. Meidän 5 vuotias dallua käy mettällä avomieheni kanssa ja on kuulemma hyvä siellä. 1- vuotiaan dallun kanssa käyn Tokossa, todella hyvin tuloksin ja agilityn aloitamme. 3, 5 kuukautisemme on vilkas nuori dallun alku jolla on myös toko- ja agility ura edessä. Kaikki dallumme ovat luonteeltaan erilaisia: vanhin on ollut syntymästään asti sohvaperuna, keskimmäinen on "adhd" ja nuorimpaisemme on siltä väliltä. Dallut saattavat olla hankalia kouluttaa ja omapäisiä ja niitä ei suositella ensimmäisiksi koiriksi. Totta kai olen rodun puolella koska meillä niitä on jo kolme! Asumme kerrostalossa ja keskimmäisen kanssa on vain se ongelma että se pureskelisi joitakin paikkoja poissaollessamme. Nyt hänellä on kuonokoppa joka laitetaan kun lähdemme töihin. Muiden kanssa ei mitään ongelmia ja ne eivät hauku kun ne on siihen opetettu. Kaikki koirat ovat eriluontoisia, rodunkin sisällä joten yhden tapauksen takia ei koko rotua kannata hylätä.Meidän koirat ovat kaikki myös todella seurallisia ja tykkäävät mm. siivota, kokata ja pestä pyykkiä kanssani ja seuraavat mitä "mamma" tekee. Dallut ovat rotu, joka ei miellytä ihmistä mutta on ystävällinen. Oma omistaja on dallulle number one, jos olet sen täyden luottamuksen arvoinen ja näytät myös kuka on pomo. Ja siitä vetämisestä. Meillä ei vedä kukaan. Kyllä itse olen tämän rodun puolella täysin.

meillä on ollut dalmatialainen ja se oli melko agressiivinen vaikka koulutimme sitä paljon.se ei minun mielestä ole kerrostaloon sopiva rotu.

minä tunnen kaksi dalmatialaista ja kummatkin ovat aggressivisia myös ja todella arvaamattomia, ja koirat saa ulkoilua ja tekemistä ja niitä yritetään kouluttaa, että omistajissa ei ole vika, se rotu on todella vaativa. joten aloittaja mieti tarkoin...

En ymmärrä tätä kun ihmiset puhuvat ihmisille aggressiivisista dalluista??? Menossa kolmas dallu eikä mikään niistä ole ihmisille ollut aggressiivinen... :)

Meidän dallu ( uros ) oli tutuille ja vähän tuntemattomillekin ( jos osasi lähestyä oikein ) hyvin ystävällinen. Toisia uroksia se ei hyväksynyt ja pimeällä liikuttaessa se suojeli hyvin voimakkaasti omaa laumaansa eli hihnan toisessa päässä piti olla valppaana. Kaikin puolin muuten hieno koira; tuntui ymmärtävän puhetta kuin ihminen.

-vinkuu
-vetää
-ahneita
-itsepäisiä

siinä pääluonteenpiirteet

mulla on dalmatialainen eikä sillä ole metsästyviettiä nimeksikään. kanin kanssa tulee hyvin toimeen. kaiken se kyllä hajottaa ja syö mihin käsiksi pääsee mutta koskaan ei ole ollut aggressiivinen ihmistä tai eläintä kohtaan, lähinnä utelias ja leikkisä. todella omapäinen on kyllä koulutuksen suhteen että tottelee silloin kun itseään huvittaa. mutta kyllä tota meidän dalmista voi pitää vapaana lenkin aikana eikä karkaa mihinkään vaan seuraa kiltisti. kerrostaloon en ottaisi koska on meilläkin tuhonnut esim ovenkarmeja aika reippaasti sekä harvemmin sellaisilla alueilla mitään metsiä ja peltoja tai isoa takapihaa on, sillä ehdottomasti noin aktiivisen rodun tulisi saada olla vapaanakin ulkona usein.
en tajua miksi rotua mollataan näin paljon. hieman ahne on kyllä mutta muuten aivan ihana ja seurallinen rotu.

2000euron hinta on aika pöyristyttävä. itse maksoin 900e omastani ja oli kyllä ihan täysin valioyksilö ja vanhemmatkin voittaneet useita näyttelyitä yms.

Minulla on itselläni 3,5vuotias dallu uros. Luonteeltaan se on todella vilkas. tykkää kaikista ihmisistä ja on aina tullut kaikkien koirienkanssa toimeen ( olemma aina käyneet paljon koiratarhoilla aivan pienestäpitäen ja mätsäreissä ). Pieniä lapsia se vähän kummastelee joskus hiukan murisemalla mutta siihen se sitten jääkin. Ei ole hirveesti ollut pientenlasten seurassa. Mutta sen voin kyllä sanoa että todella itsepäinen tapaus tämä välillä kyllä osaa olla! :D Juurikin sellainen että välillä uskotaan mitä sanotaan ja välillä ei oteta kuuleviinkorviin. Paheena tällä joskus että saattaa yrittää pölliä ruuat pöydiltä ja pihasta karkaaminen ( pidämme koiria vapaana pihassa ja meillä on todella todella iso piha ). Silloin se ei edes ajattele karkaavansa pihasta kun senkanssa on takapihalla ja vaikka heittelee palloa yms, mutta jos päästät koiran yksin pihalle ja jäät itse sisälle niin siinä tapauksessa karkaa aika usein, mutta ei kyllä mene pitkälle että yleensä ihan lähimpään naapuriin. lenkeillä tämä yleensä aluksi saattaa hiukan vetää hihnassa, mutta menee ihan ok kun jonkinmatkaa ollaan menty. Paheena tällä koiralla oli n. kaksivuotiaahan asti tavaroiden yms tuhoaminen vaikka saikin todella paljon liikuntaa ja virikkeitä. kävimme koiratarhoilla missä olimme yleensä meilkein 2h, kävimme n.6km pyörälenkeillä, harjoiteltiin agilityä, käytiin paljon uittamassa koiria kesäisin ja opeteltiin kotona paljon uusia temppuja elikkäs kyllä jokapäivä sai liikuntaa monipuolisesti, mutta tuhoaminen vain jatkui. nyt kolmevuotiaana tuhoaminen on loppunut lähes kokonaan vaikka liikunnan määrä on sama. Sitten tuosta koiran terveydestä. Tämä meidänkoira on ollut kyllä hiukan sairasteleva tapaus. alle vuodenikäisenä sillä oli todellapaha eturauhasvaiva mistä lääkäri olikin aika hämillään kun se pakkaa tulemaan yleensä vanhemmille koirille ja kertoi ettei olisi huonovaihtoehto leikata pallit pois kun se täyttää vuoden koska tuo eturauhasvaiva pakkaa olemaan sellainen kun se kerran tulee niin useimmiten varmasti tulee myös uudelleen ja uudelleen. Vuodenikäisenä koiramme sitten leikattiin eikä siitä kyllä haittaakaan ollut koska dallumme on värivirheellinen niin eipä sitä näyttelyissäkään voi käydä, paitsi tietysti mätsäreissä.
Ja sitten taas 2,5vuotiaana sillä todettiin virtsakiviä ( uraattikiteitä ) jotka kyllä onneksi olivat todellapieniä ja leikkausta ei tarvittu. Sitä en tiedä tuleeko joskus vaatimaan leikkauksen. Huomattiin tämä asia kun alkoi virtsaamaan verta varsinkin sellaisina päivinä kun liikunnanmäärä oli todella suuri, ja alkoi pissailemaan välillä sisälle vaikka noin 30min sitten oltaisiin oltu ulkona ja välillä saattoi olla hiukan lämpöä. Nyt koiramme on syönyt vuoden eläinlääkäristä virtsakivivaivaisille koirille tarkoittettua ruokaa ( on aika kallista! ) ja on pysynyt sillä täysin terveenä :) Toivotaan että jatkossakin pysyy. Meidän koira ei itseasiassa lainkaan hauku.
Mutta tämä meidän koira on todella mukava tapaus vaikka kyllä joskus saa vähän hermot kireälle itsepäisyydellään ;) Kyllä olen aatellut ottaa seuraavaksikin dalmatialaisen ehkä n.2-3vuodenpäästä kun tämä nykyinen on vähän vanhempi :)
Kyllä tämä hiukan haastava rotu on, mutta ei kummiskaan mikään mahdoton, tietenkin yksilöissä on poikkeuksia.

Mulla on yks dalmatialainen,joka on 4.v.Kiltti on,ja helppo hoitoinen.

Mainio rotu kouluttaa. Oppii temppuja sekä mainio vartiokoira, oivallinen suojelutehtävissä.