Lievä skitsofrenia?

Oletko edes yrittänyt hillitä itseäsi? Tiedän erään kaverin, joka saa kamalia raivonpuuskia vähän väliä ja loppuajat se sitten vain valittaa kurjaa kohtaloaan. On muuten todella raskasta seuraa henkisesti. Etsi elämällesi tarkoitus ennenkö mopo karkaa kokonaan käsistä. Mieti mikä juttu sua kiinnostaa ja ala harrastaa sitä. Olisi hyvä jos se olisi luovuuteen liittyvää, niin saisit purkaa turhautumisiasi esim. musiikin, taiteen tai kirjoittamisen avulla. Itse rakennat elämäsi, et voi syyttää ongelmistasi yhteiskuntaa, koska jokainen on oman onnensa seppä. Luuletko, että asiat selviät itsestään, kun vaan jatkat tuota päämäärätöntä elämää? Pian ei kukaan enää jaksa ymmärtää, jos purat raivosi lähimmäisiisi.

voisin sanoa itse skitsofreenikkona, että mielialani ei ole kyllä oikeastaan koskaan heilahdellut jyrkästi, pikemminkin se on liian tasainen normaali-ihmisiin verrattuna, ei skitsofreniaa sairastavat käyttäydy välttämättä juuri noin kun kuvailit, itse en ole koskaan heitellyt tavaroita yms. käyttäytynyt aggressiivisesti tai jotain muuta vastaavaa. Itse sairastuin ensimmäiseen psykoosiin 19-vuotiaana ja toiseen psykoosiin 23-vuotiaana, ja vasta tämän jälkeen sain diagnoosin: skitsofrenia. Mutta olen siitä parantunut täysin ja elämä on jopa parempaa, tasaisempaa ja terveempää kuin ns. terveillä ja ei skitsofreniaa sairastavilla. Uskokaa tai älkää.

tilata aika lääkärille, ellet ole käynyt. Jotkut asiat sinua ahdistavat, ja olisi hyvä niitä selvittää, eli mitkä ja miksi? Perusteellinen keskustelu voisi auttaa, ainakin jonkun verran. Eikö onnistu kaverin kanssa, asioista puhuminen jne...Entäs ammattiauttaja, psykologi tai vastaava. Aivan varmasti tarvitset jotain rauhoittavaa lääkitystä, ettet "ajattele" itseäsi aivan loppuun. Tilaa aika lääkäriin mahdollisimman pian, ja auta sillä tavoin itseäsi, näin ensialkuun. Onko mielessäsi käsittelemättömiä juttuja, joista et ole jutellut kenenkään kanssa? Omaiseni sairastui nuorena skitsofreniaan, mutta oireet olivat kyllä, pääosin aloitekyvyttömyys, surullisuus, levottomuus, joskus harhaisuus, ostomania ja unettomuus. Tunteet pysyivät piilossa, ehkä osin oli hellyyden/rakkauden kaipuuta, kun ei ollut tyttöystävääkään.

minulla on kans välillä raivon puuskia jossa heittelen tavaroita ihan mitättömistä asioista ja nopeita mielialanmuutoksia ja selittämätön irrallisuuden tunne ja minulla on adhd.

Mikään lääkärissä käyminen ei ole turhasta. Apua saa vain sitä hakemalla. Ja kaikki tutkitaan, mm. EEG käyrällä jossa näkyy hieman missä mennään. Muista että kuitenkin skitsofrenisia oireita saattaa ilmetä mm. vitamiinien puutostilassa (B12), sekä monissa muissa vastaavissa sekä HIVissä. Kaikki kannattaa siis tutkia ja niistä saa parhaiden tietoa lääkärin vastaanotolla. Usko pois. Ei aina välttämättä ole skitsofrenia jos heittelee tavaroita, sehän on ihan persoonallisuudestakin riippuvaa.

se nimittäin aiheuttaa yliannoksena myrkytyksen, jonka oireina voi olla tuon tapaista psykoottiluonteista, irrationaalista ja tilanteeseen nähden yliampuvaa käyttäytymistä. Yliannoksen ei tarvitse olla kerta-annos, vaan se voi kertyä millä aikataululla tahansa, riippuen maksan kyvystä pilkkoa kofeiinia. Huonolla tuurilla tila voi johtaa vuosien mielisairaalakierteeseen, koska kofeiinimyrkytystä ei diagnosoida Suomessa mitenkään.

Olen 21-vuotias ja minulla todettiin skitsofrenia noin vuosi sitten. Suvussani on skitsofreniaa suurin piirtein jokaisessa sukupolvessa, joten perinnöllisyys on selvä tekijä minun tilanteessani. Paljon ja asiallista tietoa perinnöllisyydestä ja itse sairaudesta saa internetistä.

Näin jälkeenpäin arvelen että olen ollut psykoosissa ainakin kaksi kertaa. Kummallakaan kerralla en tiennyt mistä on kyse enkä olisi osannut hakeutua hoitoon sen takia. Toisella kerralla minulla oli onni tavata psykiatri (silloin minua hoidettiin YTHS:ällä masennuksen takia), joka tunnisti psykoosin ja lähetti minut siltä istumalta Auroran päivystykseen, josta päädyin sairaalaan suljetulle osastolle.

Epäilen, että olet ollut psykoosissa. Minun kokemukseni psykoosista ovat hyvin samanlaiset kuin sinulla. Agressiivisuutta lukuunottamatta minulla oli samoja oireita. Olin aivan hervoton, en enää ajatellut loogisesti, minulla oli harhoja enkä enää pysynyt todellisuudessa kiinni, itkin, ahdisti, harhailin, vahingoitin itseäni ja harkitsin itsemurhaa... Kokemukseni mukaan kaikilla on omanlaisia oireita psykoosin aikana, mutta selkein merkki ehkä on se että todellisuus sumenee. Siksipä minusta on todella tärkeätä kuunnella miltä itsestä tuntuu ja uskoa epäilyitään. Varsinkin jos suvussa on skitsofreniaa tai muuta psyykkistä sairautta.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että sinun on puhuttava tästä lääkärin tai muun ammattilaisen kanssa. Joskus varsinkin terveyskeskuslääkärit saattavat olla hieman skeptisiä potilaiden epäilyiden suhteen, mutta kannustan pitämään omasta kokemuksesta kiinni. Tie psykiatriseen hoitoon avautuu kyllä. Jos sinulle tulee samanlainen "kohtaus" pian uudestaan, suosittelen että hankkiudut mahdollisimman pian Auroran päivystykseen. Siellä asia otetaan vakavasti ja sinut tutkitaan hyvin ja ammattitaitoisesti.

Sairastuminen on aina pelottavaa ja varsinkin psyykkisten sairauksien suhteen oman sairauden tunnistaminen on vaikeaa. Ajatus loppuikäisestä sairaudesta ja lääkkeiden syönnistä on ahdistava. Asian kanssa on kuitenkin opittava elämään. Siksi on tärkeää että on hyvä ja vahva tukiverkko ympärillään.

Lääkkeillä on suuri merkitys skitsofrenikon elämässä. Oikean lääkityksen etsiminen voi kestää kauan ja se on turhauttavaa, mutta kun se oikea kombinaatio lopulta löytyy on sairauden kanssa eläminen huomattavasti helpompaa. Lääkkeitä kannattaa ehdottomasti syödä! Olen itsekin välillä kuvitellut etten tarvitse lääkkeitä, mutta heti kun lopetin niiden syömisen, oireet iskivät ankarasti päälle. Lääkkeiden kanssa elän lähes oireetonta elämää aikä kadunvastaantulija voisi koskaan arvata, että olen psyykkisesti niinkin vakavasti sairas.

Onneksi Suomessa psykiatrinen hoito on korkeatasoista ja varsinkin nuorten hoitoon panostetaan suuresti. Itse olen elämäni velkaa minua hoitaville/hoitaneille psykiatrian ammattilaisille. Vaikka minulla on huonojakin kokemuksia sairaalahoidosta, olen ikuisesti kiitollinen kaikille, jotka ovat minua hoitaneet! Minulla on vieläkin hyviä ja vaikeita aikoja ja tulen jatkamaan hoidossa käyntiä vielä vuosia, todennäköisesti loppu elämäni.

Toivottavasti luet viestini ja ymmärrät hakeutua hoitoon ja saat sitä hoitoa, mitä tarvitset. Jos kuka vain samaa sairautta sairastava tai epäilevä nuori tarvitsee vertaistukea, olen enemmän kuin valmis keskustelemaan aiheesta.

mikä on sellainen tauti jossa puhutaan paljon vaikka muut eivät edes kuuntelisi häntä ja jos kaveri selittää jotain niin hän saatta kesken kaiken rueta selittämään jotain muuta ja ei muista aisioita. Saattaa myös ajatella olevansa jotain muuta mitä oikeasti on. Nokun yleensä ihminen huomaa jos selittää juttua jos porukka ei kuuntele, normaali ihminen osaa siinä vaiheessa jo lopettaa, mut se selitti meille siitä pyörästään 30min ja ei kuunneltu ollenkaa!!

Se on asperger syndrooma. Tila on neurologinen eikä näinollen ole mielisairaus. Jos taas puhelee tilanteeseen täysin liittymättömiä asioita joita vetää aivan hatusta ilman mitään logiikkaa niin silloin se on skitsofreniaa.

mull on se mä heitän randomil kaikkkee hauskoi juttuja ja laffaan omille jutuilleni ja muistelen koko ajjan menneitä viskelen tavaroita avaan kaappeja jalalla lyön tyhjää puhun itelleni ja LIFE S BITCH BYE

Minulla on epävakaa persoonallisuus, oireesi kuulostavat hyvin tutulta.

Kuulostaa et oot vaan tyytymätön johonkin nykyelämässäsi ja mielialanvaihtelut kielii siitä että jotain pitäis muuttaa, et ole tasapainossa. Jos mieliala heilahtelee kymmenissä minuuteissa niin silloin kaksisuuntaiseltakaan se ei kuulosta vaan jokin painaa mieltäsi.
Pelkällä pelkäämisellä ei skitsofrenia puhkea. Ja jos on skitsofreenikko niin ei "tajua" olevansa hullu.. Tai voi ymmärtää sen jollain lailla mutta uskoo silti että ne harhat ovat totista totta ja muut yrittää vain väittää muuta. Onko suvussa ko. sairautta? Kuuletko ääniä tai onko vainoharhoja? Ja jos vielä pystyy itkemään niin se on vielä hyvä asia, skitsofreniassa usein tunteet latistuu. Ehkä tunnet voimakkaasti kun olet vielä nuori? Monille ei välttämättä murrosikä ole niin paha kuin varhaisaikuisuus, silloin monesti henkiset ongelmat puhkeaakin.
Ehkä kannattaa hakea terapiaa jos voi niin huonosti että ei jaksa enää?

Skitsofrenia on hyvin kyseenalainen sairaus joka voi jaottua muutamiin oireryhmiin:
Tunneperäiseen ja "Seikkaperäiseen"

Elikkä tulee vainoavia tunteita jotka ovat pelottavia taikka sitten vainottavia ajatuksia.
Kannabis laukaisee käyttäjässään usein tämän typpisiä muttä se on ihan luonnollista kun ottaa nyky yhteiskunnan paineet huomioon, mitä kannabiksen käyttöön kohdistetaan.

Älkää pelätkö mutta lääkkeitä älkää syökö, sanon minä