..ilmoitukseen viittaan, että vain fyysinen ääni(ilman paineaallot) olisi pätevä. Miten kuurot sitten? Tässä on tulkittu Raamattua kirjaimellisessti, kuten yleisestikin kristikunnassa tehdään.
Kuuleminen tarkoittaa ihmisen sisältä tulevan "äänen" kuulemista. "Isämme Taivaissa" sanoineen on meissä itsessämme.
Kuuleminen tarkoittaa ihmisen sisältä tulevan "äänen" kuulemista. "Isämme Taivaissa" sanoineen on meissä itsessämme.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Avaaja viittaa siihen ratkaisuun, jonka SRK:n johtokunta ja julkaisuneuvosto päättivät parisen vuotta sitten: hertauskirjoituksiin ei saa kirjoittaa synninpäästöä, eikä kehotusta uskoa synnit anteeksi.
http://freepathways.wordpress.com/2009/04/13/srk-kieltanyt-synninpaaston-julistamisen-tekstissa/
Usko tulee koolosta ja Jumalan kuulemista on Raamatunkin lukeminen.
Tällöin ihminen " kuulee" Jumalansanaa.
Se on juuri sisäinen kuuleminen.
Ei se "kuulo" ole mikään ulkoinen tapahtuma tai toisen ihmisen sanominen. Voi kyllä olla niinkin joskus, mutta sisäisestä tapahtumasta on siis kyse minunkin mielestäni.
Totta. uskossa on kyse syvällisestä sielullisesta asiasta, jossa ei sen lähde voi olal sidoksissa ihmisen yhteen AISTIIN eli kuuloon. SRK on tättä juuttunut omaan väärinkäsitykseensä.
Sananjulistuksessa ei voitu hyödyntää lukemista Raamatun aikaan eikä vielä satoja vuosia Jeesuksen kuoleman jälkeenkään, koska:
1. kansan saatavilla ei ollut mitään kirjoja, eikä varsinkan juutalaisuuden pyhiä kirjoituksia. (Uutta testamenttiahna ei ollut edes alkun olemassakaan.) Kirjat olivat vielä satoja vuosia vain yksittäisiä käsin kirjoitettuja kallisarvoisia kappaleita, vain harvalukuisen eliitin hallussa.
2. silloiset tekstit eivät olleet kirjoitettu kansan ymmärtämällä kielellä; kansankieliset Raamatut levisivät Euroopassa vasta 1500-luvulta lähtien, ja
3. juuri kenelläkään ei ollut lukutaitoa.
Siten, ainoa tapa levittää uskon sanomaa oli mennä ja kutsua paikalliset ihmiset koolle kuuntelemaan puhumalla, eli suullisesti teksteistä lukiemalla ja tapahtumista kertomalla levitettyä Jumalan sanaa.
Tämä on itsetään selvää ja luonnollista niissä olosuhteissa, mutta ei tietenkään mikään velvoittava "uskomisen synnyn kaava" nykyaikana. Nyt on käytettävissä monipulinen viestintävälineistä, kirjojen ja muun painetun sanan lisäksi sähköinen viestintä.
Sittemmin 1400-luvulla Martti Luther käynnisti Raamatun kääntämisen kansan kielelle, ja samoihin aikoiin Euroopass kirjapainotaidon keksiminen auttoi Jumalan sanan levittämistä. Luther korosti juuri sitä, että jokaisen tulee saada lukea Jumalan sanaa omalla kielellään.
Alkukirkosta lähtien sanaa on levitetty kirjeitse, esim. Apostolien kirjeet. Evankeliumitekstit ovat kirjalliseen muotoon saatettuamuistitietoa. Niitä luettiin sitten ääneen niille, jotka eivät osanneet lukea. Tämän takia piti kokoontua yhteen.
Vanhoillislestadiolaisuuden "äänellisen" saarnan ehdottomalle vaatimukselle ei löydy perusteluja Raamatusta eikä Lutherilta. Se on yksi armonvälineistä mutta ei ainut.
SRK:n vaatimuksena se on perinnetapa, joka juontaa juurensa herätysliikkeen syntyyn, 1800-luvun alkupuolelle, jolloin Lapin ihmisillä ei ollut itsellään vielä lukutaitoa eikä Raamatuita.
Ei pidä vääristellä Jumalan sanan tärkeintä sanomaa. Yksin uskosta, yksin armosta, Kristuksen kautta, kuten Luther sen kirkastaa, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Siinä ei ole pantu rajoitusta eikä kieltoa uskomiselle!
On selvää, että meissä ihmisissä on väärinkäsityksiäkin. Mukava on kuitenkin huomata, että on myös oikeinkäsityksiä. Kyllä Jumala puhuu meille monella tavalla, mutta Raamattu on hyvin tärkeä kirja, koska siinä Jumala on antanut luodulleen hyvää tietoa paljon, luodun, eli meidän ihmisten käytettäväksi. Pyhänhengen läsnäolo taisi olla niin, että kun 2 tai useampi kokoontuu Jeesuksen nimissä, niin pyhähenki olisi läsnä. Jotenkin noin se meni. Tästä syystä kun ihmiset kokoontuvat Jumalan alle, niin sillä on oma merkityksensä. Tämä siis voi tapahtua kavereiden kesken, perheen kesken jne. Usein mietin väärinkäsitysten merkitystä. Niillä on merkityksensä ja ihmisen epätäydellisyydellä myös. Voimme ainakin itse löytää totuuksia etsiessämme totuutta ja virheitä-väärinkäsityksiä myös. Luulen että Jumala rakastaa luotuaan, kun virheistä ja väärinkäsityksistä huolimatta ihminen janoaa oikeaa totuutta. Siksi on, kuten jo kirjoitinkin, hienoa se, että oikeinkäsityksiä tulee esille myös. Se on Jumalan työtä ihmisessä.
...kuin "fyysinen kuuleminen". Sillä ei itse asiassa ole mitään tekemistä sen asian kanssa. Usko tulee kuulosta tarkoittaa ennemminkin kuuliaisuutta kuin fyysistä kuulemista. Uskon kuuliasuus näkyy oikeina hengen hedelminä. Tämän uskoo hyvin kun tietää ja tuntee henkilöitä, joille seurapenkki on pakkomielle, mutta uskon hedelmät eivät ole oikean uskon hedelmiä.
Voihan ihminen olla jatkuvasti sanan kuulossa olematta silti kuuliainen kuulemalleen Jumalan sanalle. Usko tulee kuuliausuudesta sanalle. "Jos tahdot tietää, mihin ihminen oikeasti uskoo, et kuuntele mitä hän sanoo, vaan tarkkailet mitä hän tekee kanssaihmisilleen."
kuunnella paljon puheita ja lukea Raamattua, mutta emme "kuule" sitä sanomaa mitä siinä yritetään sanoa. Meillä tulee olla hengelliset korvat kuullaksemme(ymmärtääksemme)mitä Henki meille haluaa opettaa. Siksi on, aina, kun ottaa raaamtun käteen vähintäänkin silloin, rukouksen aika.
Rukoilla voi milloin vaan, vaikka liikenteen valoja odotellessa. En usko, että Jumalan puoleen kääntyminen on koskaan paha asia. Hengelliset korvat ihmisellä ei ole muuten kun, että ihminen kääntyessään Jumalan puoleen, kääntyy luojansa puoleen. Hän on meidän kanssamme. Ihmisessä on sisällä jo jano oikeaan, rakkauteen ja puhtauteen. Eri ihmisille tuo hengellinen voimakkuus ilmenee eri tavalla, eri aikoina. Itselläni on ainakin hyvin selvästi hengellinen " jano" jos asiaa voi näin ilmaista, niin välillä paljon voimakkaampi ja välillä ei niinkään voimakas. Selvästi on myös aikajaksoja jolloin nämä vaihtelee suurestikin. Olen huomannut myös sen, että vaihteluilla ei ole mitään tekemistä ongelmien tms. kanssa. Uskon vaan, että Jumala pitää huolen omistaan. Antaa silloin, kun tarvitsee ja sitten kun on hyvä, niin kuljen sillä. Kuuloa on kuitenkin Raamatun lukeminen ja jotkut sanovat että Raamatun lukemisen sisälle pääseminen tarvitsee " avaimen". Avaimella tarkoitetaan siis oikeaa mieltä, hengen janoa ja tietenkin juuri mainitsemasi rukous, eli Jumalan puoleen kääntyminen, että hän avaa kirjan avuksesi. Minulla on hengellinen rakkaus tällaisia ihmisiä kohtaan, joilla selvästi on oikea henki matkassaan. Kummallista sekin, mutta niin vaan on.