Kuukausi taaksepäin laitoin kolmivuotisen suhteeni poikki. Tunteet laimenivat, tai suoraan sanottuna ne siirtyivät toiseen.. Olin voinut pahoin edellisessä suhteessa viimeiset puoli vuotta, ellen kauemminkin. Hiipien ihastuin toiseen. Tämä oli merkki minulle siitä, etten voi olla suhteessa jossa en anna kaikkeani toiselle osapuolelle. Vaikeaa oli laittaa peli poikki, kun epätietoisuus omastakin jatkosta painoi mieltä. Mutta tunteeni olivat niin voimakkaat tätä uutta kohtaan..vaikkei mitään välillämme ollut tapahtunutkaan.
Uskaltauduin sitten avautumaan eron jälkeen tälle uudelle. Selvisi että hänkin on ollu ihastunut minuun ja nyt kuukauden jälkeen, tuntuu että olenko koskaan ollutkaan rakastunut, jos se tältä tuntuu?! Ikinä en ole tällaista ihastumista kokenut. Uskaltaudun antamaan kaiken itsestäni ja yhtäkkiä saankin vastakaikua täydellä mitalla. Edellinen suhteeni kuoli suurilta osin hellyyden puutteeseen ja huomioimattumuuteen. Nyt minulle suorastaan satelee hellyyttä ja läheisyyttä sekä sanoja, joita en koko kolmivuotisen suhteen aikana saanut kuulla kuin korkeintaan pari kertaa.
Kaiken tämän sumun keskellä mietinkin, ansaitsenko tätä lainkaan? Tämän uuden kanssa lähinnä tapailemme ja tuskailemme sitä, kuinka haluaisimme olla toisissamme kiinni, mutta molemmat myönnämme että minä tarvitsen aikaa selvitelläkseni päätäni edellisestä suhteesta.
Silti, tuntuu että hymyilen jatkuvasti enkä voi ajatella muuta kuin häntä..ja hän kertoo minulle täysin samaa.
Tätäkö se on, sitten kun oikeasti kolahtaa kohdalle?!? :) :)
Uskaltauduin sitten avautumaan eron jälkeen tälle uudelle. Selvisi että hänkin on ollu ihastunut minuun ja nyt kuukauden jälkeen, tuntuu että olenko koskaan ollutkaan rakastunut, jos se tältä tuntuu?! Ikinä en ole tällaista ihastumista kokenut. Uskaltaudun antamaan kaiken itsestäni ja yhtäkkiä saankin vastakaikua täydellä mitalla. Edellinen suhteeni kuoli suurilta osin hellyyden puutteeseen ja huomioimattumuuteen. Nyt minulle suorastaan satelee hellyyttä ja läheisyyttä sekä sanoja, joita en koko kolmivuotisen suhteen aikana saanut kuulla kuin korkeintaan pari kertaa.
Kaiken tämän sumun keskellä mietinkin, ansaitsenko tätä lainkaan? Tämän uuden kanssa lähinnä tapailemme ja tuskailemme sitä, kuinka haluaisimme olla toisissamme kiinni, mutta molemmat myönnämme että minä tarvitsen aikaa selvitelläkseni päätäni edellisestä suhteesta.
Silti, tuntuu että hymyilen jatkuvasti enkä voi ajatella muuta kuin häntä..ja hän kertoo minulle täysin samaa.
Tätäkö se on, sitten kun oikeasti kolahtaa kohdalle?!? :) :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
viestejä täältä, niin tulee parempi mieli. Vaikka ehkä toi on jotain mitä tapahtuu vaan saduissa. Paitsi aloittajalla tietty. Tai sitten se elää oikeasti sadussa.
onnea teille ja oli kiva lukea tuollainen kirjoitus.
ihan mukava viesti tälle päivälle:) Onnea sinulle sen uuden kanssa.
kuukausi ja kerro miten hienolta se seuraava tuntuu!!!it must be true lövv