Varsin monet oireet viittaavat siihen, että olen kärsinyt ainakin keskivaikeasta masennuksesta jo pitkään (esimerkkinä tästä mutta ei alkaen siitä, että olen viimekesäisen valmistumiseni jälkeen, nyt kohta vuoden aikana, saanut haetuksi YHTÄ työpaikkaa, ja sekin tapahtui tuttavan kautta).
Huolimatta yhteensä kolmesta tutkinnostani en saa lähetettyä hakemuksia, osin koska pelkään, että minut nauretaan pihalle, koska työhistoriani on ikäiselleni aidosti epätyypillisen lyhyt, mutta pääosin koska en yksinkertaisesti kykene. Samaten olen menettänyt satoja ellen tuhansia euroja erilaisia tukia, koska niiden hakemisen aika on vain valunut ohi, ja asia on ahdistanut minua, etenkin koska tunnen olevani syyllinen omaan tilanteeseeni, en tukia ansaitseva ihminen.
Viime vuonna jouduin myymään asuntoni taloudellisista syistä, lähinnä koska olen ollut kykenemätön aktiiviseen työnhakuun jo vuosia, vaikka tiedän että minulla on osaamista useammalla kuin yhdellä saralla.
- Olen tehnyt nuorempana ja myös viimeisten opintojeni aikana myös hanttihommia, kyse ei ole siitä etten halua tai en kykene. Elämäntapani on varsin pienimuotoista ja vaatimatonta, tuhlailusta ei todellakaan ole kyse.
No, nyt viimein, tilanteen vähitellen kärjistyessä kestämättömäksi, olen saanut aikaiseksi sen, että yritän hakea apua.
Varasin lääkäriajan paikalliselta terveysasemalta - vastaus soittooni oli varsin asiallinen ja huolehtiva, mutta ensimmäinen vapaa aika oli vasta neljän viikon kuluttua. Minulle tarjottiin myös mahdollisuutta jutella terveydenhoitajan kanssa tai jonottaa päivystävälle lääkärille akuuttitapauksena, edellistä en edes miettinyt, koska jutskailu jonkun kanssa joka sanoo voi voi ei nyt auta, jälkimmäistä arvon.
En ole hyppäämässä junan alle, mutta elämäni on kutistunut ja jumiutunut pahemman kerran, jokseenkin olemattomiin, kaiken syyllisyyden painamana. Tiedän mitä minun pitäisi tehdä, olen tiennyt jo vuosia, mutten yksinkertaisesti kykene tekemään sitä, ja logiikalla ei ole enää mitään tekemistä asian kanssa.
Nyt kaikki on viimein kulminoitumassa niin että hädin tuskin saan päivittäiset toimet tehtyä asiallisesti, ja viikon parin sisään kaikki tulee kaatumaan viimein kunnolla niskaan, lähinnä taloudellisesti.
Kysymykseni on siis tämä: Jo neljän viikon odotus tuntuu pitkältä, nyt kun tarve saattaa prosessi käyntiin on saanut minut viimein tekemään edes jotain, eli varaamaan sen ajan.
Eli toisin sanoen: Pitäisikö minun jonottaa päivystysaikaa (joka kenties olisi pois niiltä junan alle hyppääjiltä tai syöpäsairailta tms.), vai olisiko hyvä idea maksaa vähän ylimääräistä yksityisellä puolella yhdestä sessiosta? Varaa ei olisi, mutta tässä konkurssissa yhden visiitin kustantaminen
olisi yksi hyttysen pissa. Ja jos tätä suosittelisitte, minkä palveluntarjoajan puoleen kannattaisi kääntyä (Kyseessä Helsinki, eli hyviä yksityisiä psykiatreja tms tällä suunnalla?)
Sen tiedän että keskustelu terveydenhoitajan kanssa, jota minulle tarjottiin yhtenä vaihtoehtona, ei valitettavasti tee minulle yhtään mitään tässä vaiheessa. Tunnen tilanteeni ja kykenen sen älyllisesti käsittelemään, ja minulla on läheisiä ihmisiä, joiden kanssa voin puhua. Nyt tuntuu että tarve ei ole ensikäden päähäntaputtelulle, vaan sille että koko kuvio puretaan kerrankin kunnolla auki. Ja/tai varsin tujuille tropeille.
Kaikki neuvot/näkemykset tervetulleita - niin kauan kuin eivät keskity lisäsyyllistämiseen, eli siihen että olen vastuussa tilanteestani, mikä varmasti osittain pitää paikkansa!
Aikaisemmin olen suhtautunut psyykenlääkkeisiin varsin varauksellisesti, mutta nyt tuntuu että tämä ei puheista/ logiiksta parane!
viimein apua hakemassa, vuodatus
8
1467
Vastaukset
- analyyttistä
Tässä ainakin jotain pohdittavaa. Ensinnä monet masentuneet ja sinun tapauksessa puhuisin jo vaikeasta masennuksesta, menettävät kontrollin raha-asioihin. Älä syyllistä itseäsi vaan jos on voimia, soita aika velkaneuvojalle.
Yksityinen voi kirjoittaa sinulle sairauslomaa, mutta helpottaako se taloudellista tilannettasi?
Mikäli haluat "halpaa" hoitoa, niin kyllä sinun on odotettava se neljä viikkoa. Tätä nyt ei saisi neuvoa, mutta nopeasti pääset lääkäriin, kun menet akuuttiin ja kerrot, että sinulla on itsemurha-aikeita ja voit erittäin huonosti. Rehellinen kaikkien asioitten kaataminen terveyskeskuslääkärin niskaan (pahimmat asiat), saa yleensä jonkin mielenterveyspillerinreseptin kirjoittamisen ja varauksen psyk. poliklinikalle aikaiseksi.
En ymmärrä vastustusta tiettyihin lääkkeisiin, niihin ei jää koukkuun, ne ovat kuin insuliini sokeritautisille eli kun oma tuotanto on ehtynyt, pitää sitä ottaa ulkopuolelta. Pamithan koukuttavat ja niihin ei kannata sekaantua, mutta on paljon muita mahdollisuuksia.
Jaksamista näihin pakollisiin toimiin ja sitten tervehtymistä.- kommentteja pliis
Kiitos vastauksesta,
pari ajatusta takaisin.
Ensinnäkin, sairausloma lienee hypoteettista, kun on ollut nimellisenä työttömänä työnhakijana xx kk. Ja toinen on se, että ehkä taisit saada väärän käsityksen siitä mitä ajattelen lääkkeistä - en ehkä tuonut sitä riittävän hyvin julki: Pointtini oli juuri se, että nyt kyseessä on hyvin mahdollisesti varsin järeä (ja ehkä pitkään jatkunut?) kemiallinen epätasapaino, joka ei ihan pienellä - tai isommallakaan - jutustelulla muuksi muutu. Ja kaikkein kärjistetyimmin: Mistä saisi koe-erän lääkkeitä vaivaan heti, etenkin koska kuulemma vaikuttavat kunnolla vasta viikkojen kuluttua, ja kaikki eivät sovi kaikille, eli oikean tuotteen ja annoksen löytäminen vaatii hakemista?
Valehtelemaan en rupea, mutta kai aktiviinen toimimattomuus voi sekin olla passiivista itsetuhoisuutta?
Joka tapauksessa iso kiitos vastauksestasi. - vaikka yksityiselle
kommentteja pliis kirjoitti:
Kiitos vastauksesta,
pari ajatusta takaisin.
Ensinnäkin, sairausloma lienee hypoteettista, kun on ollut nimellisenä työttömänä työnhakijana xx kk. Ja toinen on se, että ehkä taisit saada väärän käsityksen siitä mitä ajattelen lääkkeistä - en ehkä tuonut sitä riittävän hyvin julki: Pointtini oli juuri se, että nyt kyseessä on hyvin mahdollisesti varsin järeä (ja ehkä pitkään jatkunut?) kemiallinen epätasapaino, joka ei ihan pienellä - tai isommallakaan - jutustelulla muuksi muutu. Ja kaikkein kärjistetyimmin: Mistä saisi koe-erän lääkkeitä vaivaan heti, etenkin koska kuulemma vaikuttavat kunnolla vasta viikkojen kuluttua, ja kaikki eivät sovi kaikille, eli oikean tuotteen ja annoksen löytäminen vaatii hakemista?
Valehtelemaan en rupea, mutta kai aktiviinen toimimattomuus voi sekin olla passiivista itsetuhoisuutta?
Joka tapauksessa iso kiitos vastauksestasi.mihin vain pikimmin pääset! Lääkkeitä varmaan saat ja ne vaikuttavat aikanaan, ennemmin tai myöhemmin. Toimi nyt kun vielä voit. Puhuminen "voivottelijoille" ei todellakaan auta, vaan tarvitset asiantuntevaa apua.
- kuullostaa--
tutulta. Olen itse yliopisto-opintojen jälkeen melkein kokonaan syrjäytynyt työelämästä. Masentavaa ja turhauttavaa. Lääkäri kehottaa ryhdistäytymään, lääkkeitä oon kokeillut mutta ne on ihan kamalia. Sen olen oppinut että ihminen on masennuksensa kanssa ihan omillaan, jotenkin on löydettävä tiensä ulos tai sitten kohtalona on se juna tms.
- ja kommmentoin . . .
Hei! Sinun kirjoituksesi oli hyvä ja selkeä. Olet älykäs ja analyyttinen, sepä on puoli ruokaa omaksi avuksesi. Minä itseni kautta tunnen tuon kamalan tuskan, kun tietää kyllä mitä erilaisia asioita pitäisi itsensä eteen hoitaa, mutta kerta kaikkiaan ei pysty hoitamaan. Se on kauhea just se syyllisyys ja itsensä sättiminen. Sitten vain ihmettelee, että miksi en pysty hoitamaan, miksi en toimi ajoissa. Mulla useinkin samaa. Itselleni ei ole kuitenkaan päässyt tapahtumaan noita konkreettisia vahinkoja, kuten sinulle! Voi kamala. Olet mielestäni ollut ihan edesvastuuttomassa tilassa (siis masennuksen tms. psyyken vaivojen) jo niin pitkän aikaa, että omaksi vahingoksesi on asioita alkanut kääntyä. Kuten nyt noi talousasiat, voi ei! Niin ja työnhakukin on tosi vaativaa puuhaa, jos vähänkin oma psyyke jumissa. Oikeassa olet, hae apua, ÄKKIÄ! Oletko myös ajatellut, että voisit selittää tilannettasi joko tk:n sosiaalihoitajan kenen vain sos.hoitajan kanssa, että mikä olisi sinulle käytännön tukea ja neuvoa. Kyllä mielestäni myös sille terkkarille sinun kannattaisi mennä nämä asiasi kertomaan, kuten aloituksessasi kerroit. Hän osaisi ehkä ohjata ja suositella sinua NOPEAMMIN eteenpäin. Et menettäisi mitään th:n luona käymisessä. Sanot hänellekin, että osaat itse kartoittaa paljon, mutta että mistä apua NYT, että avun prosessi lähtisi käyntiin. Tottakai voisit varata ajan yksityiselle psykille nyt ensiksi. Se vain on kurja, kun yhdessä sessiossa ei ehdi just mitään, kun se psyki ei tunne sinua entuudestaan. Voisit kuitenkin kuin ensiapuna. Sitten myös käyttäisit sen saamasi varatun ajan sieltä viikkojen päästä. Olet avun tarpeessa paitsi henkisen tilasi niin myös jo tapahtuneiden hässäköiden takia elämässäsi! Noh, sen tiedät itsekin. Minä tiedän, että ainakin Diacorissa (Hki, Pasila(?)) on naispsykiatri Sirkjärvi, joka on miellyttävä, kiva persoona, keski-ikäinen, kokenut ihminen. Myös kuka tahansa esimerkiksi Helsingin Lääkärikeskuksesta Mannerheimintie 12 olisi sinulle ihan ok. Sinä voisit netin avulla käydä Diacorin, Hels. Lääkärikeskuksen, Terveystalon jne. sivuille katsomassa. Siellä usein lääkäreistä valokuvatkin, niin voi vähän tietää, minkä tyyppiselle haluaa ja kuvittelee, että menisi hyvin. Ajanvarauskin voi olla sähköisesti; pystynet näkemään milloin heillä vapaita aikoja ja näin ehkä voisit löytää jonkun psykin, jolle heti ensi viikolla olisi aika. (?) Nyt tietysti voi olla rankkaa sinulle tämmöinenkin, mutta soita sitten läpi noi yksityiset lääkärikeskukset, jollet jaksa netillä räpläillä. Vai? ...Kurkkasin vielä, mitä kirjoitit. Sinä tarvinnet useampia käyntejä, niin kyllä mä suosittelen tuota terv.keskusta ihan vaan. Minä sinuna tekisin niin, kuten sinulle jo puhelimitse sanottiin: Voisit tavata terkkarin ja/tai saada heti, kun mahdollista akuutti aika lääkäriltä. Näin pääsisit alkuun ja tilanne alkaisi aueta ja sinulla olisi tulevaisuuden hoitosuhteetkin jotenkin 'taattu'. Ei palaisi rahaa niin kauheesti, tiedät, että et sinä ysityiselläkään yhdellä käynnillä selviä. Mene terv.keskukseen vaan heti maanantaina... Näin on minun mietteeni ja mä oon kokenut näissä avopotilasjutuissa. (Huom. en ehtinyt lukea tätä saamaasi viestiketjua, joten en tiedä, mitä muuta ovat pistelleet kommenteiksi.)
- eikoskaanenää
Menin tämän keskustelun perusteella Sirkjärvelle. Elämäni virhe, nyt sitten tappelen väärän diagnoosin kanssa. En suosittele.
- Anonyymi
Löytyi googlaten tämä. Hirviö oili.
- Anonyymi
Hyvänen aika, sitä vartenhan tämä erakko keskustelupalsta on, että tänne saa erakot avautua elämästään. Kivahan näitä juttuja on täältä lukea.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Helena Koivu menettänyt lapsensa. Onko Mikko Koivulla oma laki?
Voiko olla totta että äidiltä viedään lapset ja ei mitään syytä ole edes kerrottu äidille itselleen.?5456853Hannu Pikkarainen ehdottomaan vankeuteen
KKO tuomitsi 1 v 9 kk. Tämä ei ole Hannulle ilon päivä.3202550Pikkunaiselle terkkuja
Olet parasta koko maailmassa! Kaikkein ihmeellisin. Olisitpa täällä. 🧡 harmaasusi3872005- 1271216
- 301138
Kuvataiteilija Johanna Oras lataa mielipiteensä Miina Äkkijyrkästä Farmilla: "Miinahan oli..."
Oho! Johanna Oras ottaa kantaa kollega-Äkkijyrkän Farmi-puuhiin. Farmi Suomi -realityssä koettiin v. 2024 todellinen yl41118- 84961
Kuka on mystinen heppamies?
Nyt tänne vinkkejä siitä kuka on Martinan seurassa viihtyvä hevosmiljonääri. On tullut jo muutamia nimiä esiin keskustel97939Olet vieläkin täällä
Tunnen energiasi. Tunnen että ajattelet minua. En aio koskaan enää ottaa sinuun yhteyttä. Voit ottaa minuun, jos itse h60915- 41802