Jatkuvat 3 ja 4 sukupolveen asti. Kyllä tuolle hoitokokoustraumalle olisi jo jotain kyettävä tekemään. Samoin opille seurakunnan erehdymättömyydestä.
Saarnamiehet saarnavat meidät ihmiset syntisiksi, viallisiksi, vikoihin ja virheisiin taipuvaisiksi mutta käytännössä tämä ei koske kaikkia. Päivämiehen ja SRK:n lausunnot ja kannanotot eivät voi sisältää virhettä. Tämä ajatusmalli lyö vasten kaikkia raamatun, Lutherin, Lestadiuksen ja Raattamaan opetuksia.
Kun Luther lähti taisteluun uskonpuhdistuksen puolesta tärkein argumentti oli että katollinen kirkko ja paavi olivat tehneet itsestään erehtymättömiä. Taisteluaseeksi Luther nosti raamatun, vain ja ainoastaan raamatun mukaisen uskon. Perinteen varaan ja "maalattuihin syntikäsityksiin" ei saanut luottaa, kaiken opin tuli kestää raamatun edessä ja seurakunnan tunnustaa tosiasiallinen vajavaisuutensa. Seurakunnan pää ja kulmakivi oli, on vain Jeesus Kristus mikään ajallinen keskusyhdistys tai johtokunta ei saa mennä tämän edelle jos aiomme säilyttää Jumalan lapseuden.
Saarnamiehet saarnavat meidät ihmiset syntisiksi, viallisiksi, vikoihin ja virheisiin taipuvaisiksi mutta käytännössä tämä ei koske kaikkia. Päivämiehen ja SRK:n lausunnot ja kannanotot eivät voi sisältää virhettä. Tämä ajatusmalli lyö vasten kaikkia raamatun, Lutherin, Lestadiuksen ja Raattamaan opetuksia.
Kun Luther lähti taisteluun uskonpuhdistuksen puolesta tärkein argumentti oli että katollinen kirkko ja paavi olivat tehneet itsestään erehtymättömiä. Taisteluaseeksi Luther nosti raamatun, vain ja ainoastaan raamatun mukaisen uskon. Perinteen varaan ja "maalattuihin syntikäsityksiin" ei saanut luottaa, kaiken opin tuli kestää raamatun edessä ja seurakunnan tunnustaa tosiasiallinen vajavaisuutensa. Seurakunnan pää ja kulmakivi oli, on vain Jeesus Kristus mikään ajallinen keskusyhdistys tai johtokunta ei saa mennä tämän edelle jos aiomme säilyttää Jumalan lapseuden.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onko hoitokokousten traumojen kiistämisen taustalla tarve ylläpitää oppia seurakunnan erehtymättömyydestä?
Noin 14-vuotiaana kuuntelin kotona salaa yhden hoitokokouksen, jossa vaakakupissa oli vanhempieni sieluntila. Olin syvästi kauhuissani ja rukoilin, että vanhempani ymmärtäisivät missä olivat vikaan menneet ja nöyrtyisivät parannukseen (olivat arvostelleet joulujuhlan ohjelmia) 30-vuotta myöhemmin aloin nähdä painajaisia ja heräsin sydän täynnä vihaa "hoitajia" kohtaan. Näin heidät elävästi mielikuvissani. Traumat aktivoituvat täydellisesti.
15-vuotiaana olin tilaisuudessa, jossa paikalla oli SRK:n veljet ja noin 70 uskovaista. Illan alustaja kertoi, että väärä henki on ollut uskovaisten keskuudessa Kainista ja Aabelista lähtien. Illan aikana lähes kaikki tekivät parannuksen kososlaisuuuden hengestä, joka oli ilmennyt mm. sota-aikana poimimalla marjoja sunnuntaisin. Ihmisten henkilökohtaiset synnit pengottiin esiin. Sain tietää minäkin, mitä kukin oli tehnyt edellisten vuosikymmenien aikana.
Ne jotka eivät alistuneet parannukseen tai kyseenalaistiva sitä, saivat ohjeen olla neuvomatta "seurakuntaäitiä" Olin vain onnellinen, että kaikki ymmärsivät kososlaisuuden pahuuden.
Kaikille ei käynyt niin onnellisesti. Myöhemmin kuulin, että jotkut vanhukset olivat menneet psykoosiin ja heidän persoonallisuutensa muuttui pysyvästi loppuelämäksi yhden hoitokokouskeikan tuloksena.
Aikuisiällä olen ollut tilaisuudessa, jossa joukko kokoonkutsuttuja uskovaisia näkemyksensä mukaan Pyhän hengen valossa puivat sitä, kuka on tukenut väärin tai oikein aviristiriidan osapuolia. Kummatkaan osapuolet eivät itse olleet paikalla. Tutkittiin tarkasti kenen mielipiteet ovat oikeita. Puhuttelijoiden mielestä tilanteessa ei ollut mitään kummallista, saati että he olisivat tajunneet aiheuttavansa kärsimystä ja epätoivoa tilanteen eri osapuolille.
Seurakunnan täydellisestä erehtyväisyydestä on minulla todistus sielussani ja mielessäni, niin kuin monilla muillakin 1970-luvun nuorilla. Se mitä kutsuttiin erehtymättömyydeksi oli joukkopsykoosia. Kokemustani ei voi kiistää tai selittää pois millään vetoamalla "sielunhoidollisiin keskusteluihin."
Selviän traumojeni kanssa, mutta olen huolissani historiallisten asioiden kiistämisestä ja vääristelystä. Pitäisikö meidän traumatisoituneiden perustaa yksipuolinen totuuskomissio, kun SRK ei sellaista halua?
totuuskomissio.
tosiasiana siten, että heidän ja meidän sallitaan Jumalan tahdosta "erehtyvän" jossakin asiassa. Tällä "erhetymättömyydellä" ja/tai "erehdyksellä" on sitten näitä meidän jokaisen tietämiä ja hyvin tuntemia seurannaisvaikutuksia. Kuten esim. jokin henkilö yht'äkkiä tai toisten mielestä "jo pitemmän ajan seurauksena", muuttuu "ystävästä" pahimmaksi "vihamieheksi", eli ihmis-suhteet ja arvot punnitaan uudelleen ja näitä kerrotaan sitten lapsille ja lastenlapsille aina 3. ja 4. polveen saakka. Näin on aina käynyt ja aina tulee käymään jokaisessa "erehdyksessä" ja "erehtymättömyydessä" eli hajaannuksissa, jossa jokainen joutuu päättämään keitä itsekukin kuulee ja kuuntelee. Kukaan ei voi röyhistää rintaansa olevansa "erehtymätöin", vaan jokinen joutuu painamaan päänsä alas omaa "erehtyväisyyttään". Yksin tämä meidän Jumalan valtakunta täällä maanpäällä ei koskaan erehdy, vaan kaikki tapahtuu juuri niin kuin onkin pitänyt tapahtua. Niin ihmeellistä ja ihanaa!