Kyllä tämä tuntuu jo vähän naurettavalta "tässä iässä", mutta enpä näköjään osaan muutenkaan reagoida. No, olen siis jo 19 v. tyttö ja aina kun vähänkin olen ihastunut johonkuhun alan vältellä tätä ihmistä aina kun vaan pystyn niin järjenvastaiselta kun se kuulostaakin. Muutenhan saattaisin jopa joutua katsomaan suoraan tätä ihmistä ja silloinhan saattaisin vaikka punastua (kuten usein käy)... Ruokalassa, luokissa ja kaikkialla valitsen aina paikkani niin etten vahingossakaan joudu katsomaankaan tätä henkilöä, välillä saatan etukäteenkin järkeillä mihinkä olisi järjevintä mennä. Tällä menolla en tuskin olemaan minkäänlaisessa suhteessa vastakkaiseen sukupuoleen, onneksi sentään viihdyn hyvin yksinkin... ;) Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia?
Ihastuksia...
snow white
6874
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
on ollut samanlainen tilanne. en oo koskaan uskoltanut mennä puhumaan mun ihastuksille, koska pelkään että punastun tai möläytän jotain tosi pahasti...Niin enpä tiiä tuunko sitä poikaystävää koskaan sitte löytämään.. Mäkin kyllä viihdyn ihan hyvin yksin mut joskus tulee hieman yksinäistä, mutta onneks on sentään perhe:))
Olihan noita samanlaisia kokemuksia enemmänkin ennen, mutta ei enään nykyään. Ja niin on todella monella muullakin. Et ole ainoa. Kokemus erilaisista sosiaalisista tilanteista, kanssakäymisistä erilaisten ihmisten ja ihastusten kanssa ja iän tuoma kokemus, rohkeus ja itseluottamus vähentää ja auttaa asiaan. Itsehän toki vielä punastelen paljon ja helposti.. Eli rohkeutta vain. Ei se ole niin vakavaa jos ujostuttaa tai meinaavat senat mennä sakaisin.
Paitsi että oon jo peräti 25v ja miespuolinen. Olen kyllä alkanut päästä hil-jal-leen siitä eroon...
Mullakin on just sama juttu, halaun katsoa ihastuksiani sivummalta, seurata heitä niin etteivät he huomaa minua. En ole mikään kyttääjä, mutta tälläinen vähän sivummalta seuraaminen on vaan jotenkin niin turvallista. Katsekontakti olisi katastrofi! Pidän itseäni myös rumana, joten jos ihastukseni sattuukin katsomaan minuun käännän yleensä pään muualle. 12v typyille tuo olisi ihan normaalia, mutta kun minäkin olen jo 19v! Olin tässä just matkalla perheeni kanssa ja "tapasin" hotellisamme yhen kivannäköisen suomalaisen pojan. Olisin niin halunnut tutustua häneen, mutta kun käänsin katseeni aina pois kun hän katsoi minuun. En tiedä miksi yritän aina piiloutua kun joku vähänkin komeampi kaveri katsoo minuun, kaipa tunnen itseni vaan niin alempiarvoiseksi. huoh.
...niiden perään haikailla jotka aiheuttavat itsessä alemmuuskompleksin, koska sellainen kompleksi olisi varmasti kuvioissa myös suhteessa. Ei ole kiva pelätä milloin se löytää minua paremman, tai jotain. Itse olen alkanut katsella sellaisia jätkiä jotka ovat omaan silmääni ihan söpöjä mutta eivät erityisen haluttuja muiden keskuudessa, eli heissä on jotain normaaleihin komeusstandardeihin sopimatonta. Olen huomannut että tällöin voin tuntea itseni tasavertaiseksi ja se on tosi hyvä tunne :)
Kyllähän se lisää ujoutta aivan hirveästi kun on ihastunut, mikä on tosi huono juttu kun tavallaan kuitenkin haluaisi sen toisen huomaavan ja tulevan juttelemaan mutta kuitenkin tietää että jos niin kävisi niin ei osaisi tehdä vaikutusta vaan olisi ihan paniikissa :/ Itse kokeilin viimeisimmän ihastuksenkohteeni kohdalla tälläistä taktikointia, että sen sijaan että olisin stressannut itseni kuoliaaksi sillä että olisin yrittänyt mennä juttelemaan hänelle, lähestyinkin muita hänet tuntevia ihmisiä jotta pääsisin jotakin kautta lähemmäs häntäkin. Tämä oli hyvin hidas, mutta tuottoisa taktiikka jota voisin periaatteessa suositella muillekin ujoille jos tilanne siihen soveltuu. Nyt olen siis ihan jutteluväleissä ihastuksen kanssa ja toivottavasti joku päivä muutakin :) Ainakin tyypillä tuntuu ihan positiivinen kuva musta olevan, ja kommunikointi on ollut ihmeen vaivatonta ottaen huomioon minun ujouteni ja sen ettei hänkään mikään supliikkityyppi yleensä tunnu olevan vaan ujonpuoleinen itsekin =) Kyllä se siitä, kannattaa yrittää lähestyä toista edes jotain kautta vaikka tälläinen juonittelu voikin tuntua vähän epätoivoiselta :'D Muutenkin ihan kaverimielessä lähestyminen on ehkä ujolle kannattavampaa kuin 'flirttaileva' taktiikka alusta asti.