Nyt on koko elämä taas sekaisin. Työasiatkin ovat niin päin helvettiä, ettei meinaa kehdata naamaansa siellä näyttää. Kännykkää en uskalla edes vilkaista, sillä tiedän, että siellä on viestejä, joita en uskalla edes katsoa. Karmeat itsetuhoajatukset pyörivät päässä ja koko maailma on täysin musta.
Muutama viikko sitten olin vielä erittäin tyytyväinen itseeni. Pidin huolta itsestäni ja asioistani. En juonut viikolla yhtään alkoholia. Missä ihmeen vaiheessa annoin itselleni luvan ajautua tähän pisteeseen?
Miten voin toimia retkahduksen jälkeen? Typerä juomishimo kun uhkaa houkutella taas juomaan, turruttamaan kaikki tunteet alkoholilla. Onko jollakulla hyviä keinoja mielenrauhan löytämiseen retkahtamisen jälkeen?
Muutama viikko sitten olin vielä erittäin tyytyväinen itseeni. Pidin huolta itsestäni ja asioistani. En juonut viikolla yhtään alkoholia. Missä ihmeen vaiheessa annoin itselleni luvan ajautua tähän pisteeseen?
Miten voin toimia retkahduksen jälkeen? Typerä juomishimo kun uhkaa houkutella taas juomaan, turruttamaan kaikki tunteet alkoholilla. Onko jollakulla hyviä keinoja mielenrauhan löytämiseen retkahtamisen jälkeen?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ei tässä ole tapahtunut rikosta ihmisyyttä vastaan. Helpoimmalla pääset, kun myönnät tapahtuneen ja palaat arkeen.
On hyödytöntä ruveta tekemään monimutkaisia analyysejä siitä, miksi taas kävi kuten kävi. Samanlaista ajatusten pyörittelyä olet harrastanut luultavasti jo riittävän monta kertaa nähdäksesi, ettei siitä ole apua..?
Helpoimmalla pääset kun hyväksyt tosiasian, että mahdollisuutesi kohtuukäyttöön menivät jo ennen niitä aikoja kun aloit epäillä, että juomisesi ei taida olla enää normaalia. Kun tämän hyväksyt, alkavat palaset pikkuhiljaa loksahdella kohdalleen ja alat ymmärtää, miksi juomisesi aiheuttaa sinulle niin paljon vaikeuksia, mielipahaa ja ahdistusta. Et ole sen huonompi ihminen kuin muutkaan. Alkoholismi tätä teettää. Kun tuon a:lla alkavan sanan uskaltaa lopultakin sanoa itselleen eikä enää kiertele kutsumalla sitä esim. "suurkutukseksi", "ongelmajuomiseksi", "mä join taas liikaa" -ilmiöksi tms., muutos parempaan on mahdollinen.
Tsemppiä!
t. Kaffeemuki
Olen ollut huolissani omasta juomisestani jo vuosikaupalla, mutta silti tuntuu lähes mahdottomalta myöntää, että olen alkoholisti. Kun morkkis menee ohi, uskottelen aina itselleni, että voin juoda kohtuudella, vaikka todellisuudessa se on minulle mahdotonta. Kaikkein pahimmalta tuntuu se, että olen käytökselläni loukannut muita ja aiheuttanut heille huolia ja ylimääräistä työtä. En siis ole kantanut vastuutani kotona tai töissä, vaan huolehtinut ensisijaisesti siitä, että voin juoda itseni humalaan riittävän usein. En vain pysty myöntämään, etten hallitse omaa elämääni, vaan sitä hallitsee alkoholi.
Huomenta sinulle sinne jonnekkin.
Täällä kirjoittelee kohtalotoverisi,kirjoituksesi oli kuin suoraan minun elämästä muutama viikko sitten.
Ainut mitä nyt voit tehdä on myöntää ettet pärjää yksin alkoholi ongelmasi kanssa,hae apua ja nopeasti.
Kun me tarpeekisi monta kertaa mokaamme kunnolla ja morkkikset menee ohi sama rumba jatkuu.
Mutta teoista on otettava vastuu ja siitä mitä me aiheutamme muille ihmisille,on se sitten työ tai mikä tahansa asia.
Asiat on joskus pakko kohdata ei niitä voi jatkuvaan humalaan paeta,se sinun on tajuttava.
Toivottavasti päivän mittaan avaat kännykän ja rauhassa luet viestit.
Minä olin tasan tuossa pisteessä ja vieläkin ensi metreillä raittiuteni kanssa,jokainen kai sitä pohjaa odottaa.
Minä vajosin todella pohjalle juomiseni kanssa ja samat tunteet kävin lävitse,itsetuhoisuudesta lähtien.
Jos jäät tuohon ja et hae apua tai myönnä ongelmaasi en jaksa uskoa että yksin selviät.
Ja joskus se ihmisten ja läheisten lojaalisuus loppuu ja luottamuksen saaminen takaisin on todella vaikeaa.
Toivotan sinulle rohkeutta hakea apua,huomaat vielä joskus että se kannatti ja saat elämäsi takaisin.
Tuo myöntäminen onkin se vaikein, sillä siinä heität omavoimaisuutesi roskikseen. Ihminen kun haluaa olla vastuussa omista tekemisistään, mutta alkoholi muuttaa sinut sellaiseksi, että et halua edes tuntea humalaista, vastuutonta itseäsi. Itselleni tein aikoinaan pienen myönnytyksen, että ookoo, olen suurkuluttaja ja sekin tuntui pahalta. Se vain kuulostaa siltä, että siinä on pieni mahdollisuus muuttua tai olla välillä kohtuukäyttäjä tai jopa viettää muutama viikko täysin ilman. Kun myöntää olevansa täysin voimaton alkoholin suhteen, niin toipuminen voi alkaa ja se on mahdollista jos haet apua.
...koska alkoholismi on perusluonteeltaan itsensä kieltävä sairaus. Hälytyskellojen pitäisi soida jo silloin kun lähipiirin ihmiset alkavat huomautella toisen juovan liikaa, mutta juoppo itse on pitkään sitä mieltä että ongelmia ei ole, tai jos niitä joskus muka onkin niin kaikki on vain omasta tahdosta kiinni. Näin meni minullakin vuosikausia, kuvittelin vielä tuhansien eurojen vippivelkojen ja juoppohulluuskohtauksen jälkeen pystyväni kohtuukäyttöön, vaikka jo vuosien ajan olin kyllä tiennyt juovani liikaa. Luulin, että se on vain itsestä kiinni. Oivallus tuli vasta sitten, kun tajusin olevani alkoholisti.
Kuinkakohan moni itseään kohtuukäyttäjänä todellisuudessa hallitsee alkoholinkäyttöään? Minä en tunne YHTÄÄN alkoholinkäyttäjää, jolle alkoholi ei olisi aiheuttanut ongelmia. Vika on siinä ,että Suomalainen yhteiskunta hyväksyy naureskellen ne humalatonttuilut, yleensä. Hyvin harva ihminen kykenee hallitsemaan alkoholin käyttöään 100%. Sellaista ihmistä ei ole syntynytkään, joka ei menettäisi kontrollia kun juo tarpeeksi. Et ole yhtään erilainen,let kuin suurinosa ihmisistä. Harva vain sen tunnustaa itselleen saati muille. Etanoli on aine jota ihmisen ei tulisi saattaa elimistöönsä missään tapauksessa! Se on lamaava hermomyrkky! Tätä voi kysyä keneltä tahansa lääkäriltä joka tuntee asian. Suositeltu viikkoannos ei ole 24 tai 16, vaan se on EHDOTTOMASTI nolla. Tätä mieltä olen vaikken ehkä itsekkään kykene toimimaan sen mukaisesti.
Niin tuttua, itse olen saman kokenut, monesti.
Pettynyt,itkenyt, katunut mutta toivottavasti oppinut joka kerrasta. Nykyään pitkiä juomattomia kausia, kuukausista vuoteen, sitten yks repsahdus ja taas olla kuukausia ilman. Ei tee sinusta huonoa ihmistä, kuuluu taudin kuvaan. Omat repsahdukset aika iisejä, yksi ilta paikallisessa . Mutta morkkis on hirveä, vaikka ei syytä. Yksin kun kelaat asioita saavat " hullut mittakaavat", vapauta itsesi ikeenalta .
Mielenrauha: Löysin kävelemällä. Väliin pari tuntia. Tsemppiä.
Minä olin vajaa 3 kuukautta juomatta ja hyvin meni. Pääsiäislauantaina sitten karkasi mopo hanskasta ja sillä tiellä ollaan oikeestaan vieläkin. Kyrsii niin, ettei ole mitään rajaa. Peilistä katsoo ennen aikojaan vanhentuneen näköinen juoppo akka. Työ- tai muita asioita en kyllä ole ainakaan vielä sotkenut, paitsi jotain erääntyneitä laskuja on jäänyt maksamatta, kun juopottelu on tietenkin tärkeämpää kuin nettipankissa asiointi.
Ei tässä kuule auta muu kuin kömpiä taas pystyyn - kunhan muutaman päivän onnistuu olemaan juomatta niin sitten elämä näyttää taas paljon paremmalta. Kyllä se mielialakin nousee taas, älä huoli. Koitetaan tsempata!
teillä molemmilla kun/jos ohjeena on "Ei tässä kuule auta muu kuin kömpiä taas pystyyn - kunhan muutaman päivän onnistuu olemaan juomatta niin sitten elämä näyttää taas paljon paremmalta. Kyllä se mielialakin nousee taas, älä huoli. Koitetaan tsempata! " eihän mikään muutu. siinä alkoholisti lohduttaa toista alkoholistia ja mieli valmistautuu jo uuteen putkeen. asioita on muutettava ihan itse. muuten ne ei alkoholismin suhteen muutu kuin huononpaan suuntaan. ensiksi pitää uskaltaa tajuta ja sanoa ääneen olevansa alkoholisti. sitten voi lähteä hakemaan apua alkoholismiin eikä mihinkään siitepölyflunssaan. a-klinikka on monelle juopolle tuttu,joo. aa onkin sitte monelle raitistuvalle/raitistuneelle juopolle tuttu. onhan noita vaihtoehtoja. siitä ilkeitä, että toimivat vaan jos itse haluaa ja myös lopettaa juomisen. tukea siihen kyllä saa. tähän kohtaan laitan, koittakaa tsempata apua.
Tuli muutama viikko sitten mullakin - kun tilaisuus oli - pistettyä elo risaiseksi. Eihän se niin tietenkään ollut alkuperäisessä plänissä kirjoitettuna. Piti vain hianosti muudama ottaa mutta tilanne pääsi karkaamaan käsistä. Lisäongelmana tietenkin se että juomistahti sama kuin ennen vanhaan mutta nuppiriepu oli ollut niin kauan kuivilla että pari- kolme kaljaa tipautti kontrollin pois kokonaan ja sarja kardinaalimunauksia odotti sitten tulevina päivinä vain suorittamistaan. Kun juhlat oli ohi, totisesti halutti laittaa piste tälle vaellukselle, mutta päivä päivältä alkoi sitten helpottamaan eikä itsetuho enää tuntunut 1. ratkaisulta, ehkä pronssilla nyt. Mutta usko pois, morkkis ja häpeä kestää pitkään mutta mietin sitten - onko se oikein - tuntemiani ja tietämiäni tapauksia jotka käyvät myös törppöilemässä julkisesti ja kuinka paljon oikeasti minä heidän tekemisiään mietin vaikka olisin itse ollut paikalla. Se helpottaa. Kyllä se siitä aika parantaa aika hyvin. Älä enää ota niin saat minun tapaani kerättyä itsekunnioituksen rippeet kasaan ja huomaat että olet tasavertainen ihminen muiden joukossa eikä tartte kyyristellä.
kysyt sellaista, on lähteä mukaan maailmanlaajuisen alkoholistien toveriseuran toimintaan. Pääsyvaatimuksena on halu lopettaa juominen. En tosin tiedä, onko sinulla sitä, kun kysyt vain mielenrauhan saavuttamista retkahduksen jälkeen. AA-lainen raittius kyllä tuo useimmille mielenrauhaa. Ei kuitenkaan takaa sellaista, kuten ei raittiuttakaan, mutta antaa hyvin suuret mahdollisuudet.
Juuri nyt tiedän, etten tule menemään hakemaan apua - vieläkään. Hoidin eilen työasiat, kävin läpi puhelimen viestit ja soitin niille ihmisille, jotka olivat yrittäneet minua turhaan tavoittaa ke-to, kun ryyppäsin. Asiat ovat siis taas näennäisesti hyvin. Pinnan alla kytee tietenkin yhä ristiriitaisia tunteita: toivon, että haluni raitistua olisi riittävän vahva, mutta samalla uskottelen varmaankin jo tuhannetta kertaa itselleni, että voin juoda myös kohtuudella. Kun heräsin tähän aamuun, oli ulkona satanut lunta. Ajattelin, että minulla on myös oma henkilökohtainen takatalveni, kun palaan taas samoihin ajatusmalleihin, jotka aina johtavat täysin hallitsemattomaan juomiseen. Tuntuu, kuin se tapahtuisi itsestään, huolimatta siitä, miten haluaisin toimia. Tähän tarvitsisin apua tai tukea ulkopuoliselta taholta. Kuitenkaan en uskalla mennä apua hakemaan, vaikka olen jo monta kertaa netistä etsinyt sopivia ryhmiä, joihin voisin liittyä. Niitä on naapurikaupungeissa useita. Mutta, mutta: luulen pärjääväni omillani. En halua myöntää voimattomuuttani tässäkään asiassa.
Lueskelin tämän ketjun viestisi vielä läpi. Kovasti tutulta vaikuttavat ajatuksesi: olet ollut jo pitkään huolestunut juomisestasi, se aiheuttaa sinulle monenlaisia vaikeuksia ja luultavasti estää sinua elämästä ihan tyytyväisenä sellaista elämää, johon sinulla muuten olisi täydet mahdollisuudet. Mutta. Voi olla, että ei ole ihan vielä valmis jättämään alkoholia. Tiedostat jo, että suhteesi viinaan ei ole normaali, mutta aivan selvät todisteet siitä, järkevä ajattelu ja varsinkaan muiden neuvot eivät riitä nujertamaan sitä tunnetta, joka sisälläsi on. Mokailet toistuvasti ja haluaisit lopettaa, mutta kun hieman aikaa kuluu sama vanha ajatuskuvio siitä kohtuukäytöstä alkaa kuitenkin nostaa päätään. Se päähänpinttymä istuu sitkeässä, tiedetään. Järjen kanssa sillä ei tosiaankaan ole tekemistä. Minäkin olen aina pitänyt itseäni selvin päin järkevänä ja tykättynä ihmisenä, mutta kun alkoholia on veressä, toimin vastoin kaikkia periaatteitani ja omatuntoani, kuin... mielenvikainen. Sitten ihmettelen, miksi taas jouduin soittamaan maanantaiaamuna töihin ja olevani "mahataudissa"... En halua moralisoida sen kummemmin, vaan haluan vilpittömästi toivottaa kärsivällisyyttä matkalla kohti raittiutta. Minusta kun vaikuttaisi, että sitä kohti olet matkalla koko ajan. Sen aika tulee kyllä sitten, kun olo alkaa olla niin kurja että ihminen ei enää tiedä mitä tekisi, omat krapulanparannuskeinot ja itsensä kokoamisen menetelmät eivät enää riitä. Sen jälkeen ulkopuolisen avun hakemisen kynnys on jo varsin matala, ja avusta saa myös todellisen hyödyn irti. Hyvää keväänjatkoa! t. Kaffeemuki
Toivottavasti uskallat voittaa pelkosi. Alkoholi on Sinunkin kohdallasi osoittautunut petolliseksi rohkaisijaksi. Ei se ole rohkea, joka ei pelkää, vaan se joka menee pelkoa päin, on pelko sitten ulkoinen tai sisäinen. Menestyneet ihmiset kertovat usein haastatteluissa voittaneensa itsensä ja omat pelkonsa ja päässeet vasta sitten päämääräänsä. Alkoholistille merkittävin asia on kestävä ja mielekäs raittius. Ilman sitä menettää liian paljon, jopa kaikkensa.
Aloita A-klinikalta. akupunktio auttaa, tee itsellesi 'hoitopäätös', lupaa itsellesi pitää itse itsestäsi huolta. olet sen arvoinen. ja ota kaikki apu vastaan, mitä ammattiaisilta voit saada. Eräs tuttavani sanoi aan olevan kuin keskiaikainen jalkapuu: yeinen synninpäästö/ripittäytyminen julkisesti ventovieraille. toisaalta sekin voi auttaa asian myöntämiseen (ettei 'osaa' juoda), mutta oletko vamis hengellisen ohjelman hyväksymiseen ja tietynlaiseen lahkokuriin, ottamaan alkoholistin uhrin sairauden leiman, minkä taakse voit mennä kyykkyyn? tutustu erilaisiin vaihtoehtoihin. Suomessa on myös vain naisille tarkoitettu hoitopaikka/katkaisu niemeltä tuhkimo. sijaitsee lähellä joensuuta Enossa. myönnä itsellesi halusi lopettaa ja lopeta kerralla ilman takaportteja. tai juo ja ole häpeilemättä juomistasi.
On puhunut sinule puutaheinää "Eräs tuttavani sanoi aan olevan kuin keskiaikainen jalkapuu: yeinen synninpäästö/ripittäytyminen julkisesti ventovieraille." Eli tuo kaikki on perätöntä puhetta. Harvoin osallistun nämän kaltaisiin keskusteluihin mutta kerron totuuden tällä kertaa, perinne nro.1 kumoaa tämän ( yksilön sanan, ajatuksen ja toimimman vapaus, ketään ei voi pakottaa mihinkään ) Se siitä.
ei halunnut lopettaa juomistaan ja ainahan juoppo keksii mitä vaan jotta saisi tilanteen näyttämään siltä miltä haluaa. sitä vaan ihmettelen miksi sinä, asiaa tuntematon haluat levittää samaa valhetta ? onko siinä itsellekin hyvä syy ryypätä, kun ei voi mennä aa:n koska "siellä kuulemma on sellaista". veikkaan vahvasti että juuri näin. hyvää ja iloista juopottelua sulle. ihmettelen myös yhä edelleen, että miksi ryyppäämiseen pitää aina olla tekosyy ?
Kukapa tässä haluaisi mitään voimattomuuksia myöntää. Mutta se voi olla paremman elämän tie. Pitää vähän joustaa maailman pyörässä, sulautua kosmokseen. Vaikeata se on, jos on tottunut siihen, että itse on elämänsä näytelmän ohjaaja, joka tekee ratkaisuja. Mutta mihin omat ratkaisut ja pelkkä oma voima ovat vieneet?
ai te asi edellistä kirjoittajaa olettee siinä vaiheessa, että oma ajattelu ei ole vielä herännyt tai ylensäään kyseenalaistaminen. ehkäpä raittutenne on niin heppoista, että ikuinen pel-ko pitää teitä kiinni perinteissä, aselissa yms. koukussa. no olkaa vaiheissanne. minä olen vapaa. ja juomatta olen ollut jo hyvin pitkään. ja juomista en ole ajatellutkaan aloittaa. tarpeesi pitkä juomiskausi takana. ja tekosyitähän juomiselle aina löytyy. juopolla muuta olekaan kuin tekosyitä. minäkin kusetin itseäni vuositolkulla ja välillä itkin ja rukoilin 'pelastusta'. sitten kun päätin lopettaa, lopetin ja hain apua. en halua kuulua ja luottaa sellaiseen ryhmään missä tyypit käy radalla ja tulevat taas itkemään retkahduksiaan kaikenmaailman hoitojen jälkeen. he ovat suuria luusereita ja ikuisessa vaiheessa rukouksineen. kerrasta poikki. siihen eivät kaikki kykene hoidoissakaan. joten vaihetta vaiheisiin ;) olen vapaa.
milloin olet vapaa tästä palstasta ? etukäteen kiittäen.
eikös sananvapaus näissä asioissa ole a ja o. minä olen tätä mieltä, ole sinä jotakin toista mieltä. (täällä kun toisinaan pitäisi olla vain yhtä mieltä asioista.) onko täällä niin herkää ja jumalaa/elämää pelkäävää sakkia, että jos jotkut ei jumalaan tai korkempaan voimaan usko niin on keskiaikanen pakana, heh. totuus voi löytyä vaikka maitopurkista. ei myöskään pelkoa siitä että lopettaisin kirijuuttamisen ;)
oletko saanut elämäsi taas vähän paremmalle mallille?