jotka ajelette uusilla autoilla, joilla on aina merkkivaatteet päällä ja joilla on kalliita omia harrastuksia.
Eikö tule koskaan mieleen, että olisi vähintäänkin kohtuullista hankkia itse ne omat rahat, eikä odottaa, että mies raataa niska limassa rahat teidän huveihin?
Tunnen myötähäpeää niitä kohtaan, jotka vaan odottaa kotona, että kaikki tulee automaattisesti tarjottimella eikä itse tarvii tehdä mitään.
Eikö tule koskaan mieleen, että olisi vähintäänkin kohtuullista hankkia itse ne omat rahat, eikä odottaa, että mies raataa niska limassa rahat teidän huveihin?
Tunnen myötähäpeää niitä kohtaan, jotka vaan odottaa kotona, että kaikki tulee automaattisesti tarjottimella eikä itse tarvii tehdä mitään.
Vastaukset 73
Vanhimmat
tuollaista kotiäitiä, mutta jos sinä tunnet, niin mene ihmeessä sanomaan sille suoraan tuo mielipiteesi, sillä netin kautta viestisi ei välttämättä tavoita sitä henkilöä, kenet sen haluaisit tavoittavan.
Juu, heti paikalla kun mieskin raataa tasan 50 % kotitöiden ja yhdessä hankittujen lastemme eteen!
Tämähän ei nyt sinänsä liity minuun, kun minulla ei ole oikeastaan mitään rahallisesti arvokasta. Mutta pelin henki on se, että yhteisten lasten hoitaminen kotona on työtä siinä missä palkkatyössä käyminenkin.
Mieheni sanoo joka päivä, että kyllä hän ihmettelee, kuinka jaksan tehdä näin raskasta työtä päivästä toiseen. Ja minusta kyllä taas tuntuu, että helppoahan mun elämä on, kun saan olla vain kotona. Arvostus puolin ja toisin!
ööö sähän sitten tiiät toisten rahaasiat vai? kateellinen oot vaan. hahahaa. ja tiedoks. fiksu ihminen osaa käyttää rahojansa silleen että riittää mukaviin juttuihin enkä ikinä pyydä mieheltä rahaa.
ja me kaikkihan harrastetaan joka pvä ihan törkeesti kalliita harrastuksia. eilen oli laskuvarjohyppytunti ja huomenna olisi tarkoitus sukeltaa välimeressä. hahahaa.
mussuta sä itsesäälissä sipsejä niin minä ostan kenkiä =)
kuulut siihen äiti ryhmään joka mulkoilee toisia äitejä. yööök!!!!
Nyt kyllä kateus nostaa jossain rumaa päätään :)
Pakko sanoa että merkkivaatteita en harrasta, mutta suht uusi perheauto on alla, ja kallis oli! Mutta meillä onkin tarkkaan harkittu että rahat riittää kaikkeen, ja lapset ovat kaikkein tärkeimmät.
Ja totta puhuakseni, meidän taloudessa minä tienaan paremmin kuin mieheni vaikka olenkin vielä kotona ja saan vanhempainrahaa.
Ja jos kerran KOTIäideistä puhutaan, ni eiköhän me tehdä töitä niska limassa 24/7, kun taas miehemme tekevät töitä "vain" 8h päivässä ja 5 päivänä viikossa...
tuon kadehtimasi kotiäidin tulot ja omaisuuden?
Ei se sitä tarkoita, ettei olisi tuloja jos on kotona. Juorukalenteristakaan et näe totuutta, vaikka ehkä haluaisit?
Ihan totta, mieheni raataa pitkää päivää. Hän tekee kuitenkin työtä, josta nauttii ja yhteisestä päätöksestä minä olen kotona.
Kotona en ehdi odottelemaan mitään tarjottimenkantajia, vaan hyvä kun ehdin kaikki puuhat tehdä mitä päiväni varalle olen suunnitellut! Nyt tulin sisälle puutarhatöistä ja luonaskeitto on hellalla lämpiämässä.
Itse en edes suostuisi ajamaan huonolla autolla, vaan sen on oltava uudehko, iso ja turvallinen. Kuljetan sillä kuitenkin maailman kallisarvoisinta lastia; meidän lapsiamme.
Mitenhän sitten töissäkäyviltä äideiltä onnistuu talouden kunnossapitäminen ilman sen ihmeempiä ponnisteluja, siis tarkoitan asunnon siistinä pitämistä, pyykkivuoren selättämistä jne? Te kotiäidit vaan ootatte oikeasti, että kaikki tulee automaattisesti. Yököttävää ja noloa.
Kyllä se on niin, että useimmat isät osallistuvat ihan tasapuolisuuden vuoksi kotihommiin silloin kun äitikin on töissä. Ja kieltämättä sitä homaa ei kerry niin paljon, kun lapsi on tarhassa päivät eikä kukaan ole ruoanlaittoa vaatimassa koko ajan tai sotkemassa. Meillä nyt vaan on sopimus, että miehen ei tarvitse huolehtia muusta kuin omasta työstään, ja minä hoidan kodin ja lapset yksin. Ja tällä työllä (ja sillä, ettei minulla ole lainkaan vapaa-aikaa, tai omaa aikaa) minä maksan oman osani elämisestä ja ansaitsen sillä osan miehenkin tuloista. Kaiken lisäksi minun työpäiväni kestää 24/7 ja koko ajan olen päivystyksessä. Miehen työaika loppuu silloin kun se loppuu ja hänellä sen jälkeen alkaa vapaa. Silläki minä omani ansaitsen.
Ei kai "normaaleihin" kotitöihin mitään ihmeempiä aikoja kulu, mutta en minä ainakaan tee vain "niitä pakollisia". Jos kävisin töissä, niin jättäsin monia asioita tekemättä, esim.; -puiden tekemisen, ne ostettaisiin valmiina. Keväisin menee monta viikkoa sirkelöimiseen ja halkaisuun. Puhumattakaan kun halot viedään kuivuttuaan liiteriin. -Meillä kävisi siivooja; neliöitä on kolmisensataa. -Lapsilla ei olisi 2harrastusta/nenä tai asuisimme paikassa, josta he voisivat itse kulkea harrastuksiinsa. -Itselläni ei olisi 3 harrastusta. -Meillä ei olisi näin isoa puutarhaa ja kasvihuonekin olisi neljäsosa nykyisestä. En istuttaisi valtavia määriä kukkia. -Meillä tuskin olisi 4 koiraa. -En järjestäisi miehen palavereja kotona, vaan saisivat mennä johonkin kabinettiin tai työmaalle pitopassurien kera. -En tekisi näin paljoa käsitöitä. -En leipoisi näin paljoa kuin nyt kotona ollessa. -En tekisi ruokaa pitkän kaavan mukaan muuta kuin vapaalla. -En hyväksyisi mieheni pitkiä päiviä, vaan olettaisin myös hänen osallistuvan kodinhoitoon. Ei minulle ainakaan mikään tule automaattisesti. Käytännössä olen arkisin yksinhuoltaja, mutta tiesin sen jo ennenkuin meillä oli lapsia. Mies pitää yhden vapaapäivän viikossa. Mikä mielestäsi on yököttävää ja noloa? Oma asenteesiko? Eihän siitä pidä nolostua jos ei kaikkea tiedä, tästäkin opit jo vaikka kuinka toisista ihmisistä. Meille tämä kuitenkin sopii oikein hyvin, että olen kotona ja näin aiomme jatkaakin.
Meillä molemmat vanhemmat käy töissä ja kyllä, me teemme polttopuut itse Meillä on harrastuksia Meillä on lemmikkejä 15 kpl kissoja koiria pupuja hiiriä käärme) teen käsitöitä mieheni nikkaroi meillä on kaunis iso piha lapsillamme on kolme harrastusta Siivoamme itse pesemme pyykkimme itse Teemme kotiruokaa Kone pesee tiskit Meillä käy illallisvieraita Meillä leivotaan Me teemme siis kaiken YHDESSÄ Eikä elämä ole kamalaa. päinvastoin, ihanaa! Se on vaan järkyttävää, että sillä verukkeella jäädään kotiin, että on niin paljon hommia. Ei vaadi suurtakaan organisointikykyä, että normaalin perhearjen saa pyörimään. Itse en voisi kuvitella, että jäisin kotiin "loisimaan" ja odottelisin mieheni palkkapusia itselleni.
Otsikkoni ja nikkini oli vastaus aloittajalle, käytin samaa jotta kirjoitukseni osataan yhdistää samaan henkilöön. Se viittasi aloittajan kuvitelmaan siitä, että kotiäidillä ei itsellään olisi tuloja. Mieheni palkkapussi on tottakai yhteinen, koska olen jäänyt kotiin yhteisestä sopimuksesta. Missään en ole sanonut, ettei minulla olisi tuloja ja nekin menee yhteiselle tilille. Mekin teemme kaiken yhdessä; mieheni töissä ja minä kotona. Meidänkin elämämme on ihanaa, olenko jotain muuta sanonut? En myöskään ole sanonut, että normaalin perhearjen pyörittäminen olisi jotenkin ongelmallista. Sen tiedän kuitenkin sanoa, etten todellakaan pystyisi tekemään kaikkia töitä, joita nyt kotona ollessa teen, jos olisin töissä. Siihen vaikuttaa yksi pieni seikka; vuorokauden rajallisuus 24h. Täytyy myös sanoa, että nykyään näkee aniharvoin lapsilla itsetehtyjä vaatteita. Aika monet uraäidit ovat ihastelleet mieheni kauluspaitoja, ehkä he ovat niin organisointikyvyttömiä, etteivät vain viitsi itse miehilleen sellaisia ommella töidensä ja lapsiensa lomassa. Laiskoja vissiin? Väitän, että ehdin tehdä monta asiaa 10 tunnin aikana, joka kuluisi työssäkäymiseen päivän aikana. Samaten jos kävisin töissä ja tulisin kotiin klo 17, niin viikon aikana joutuisin tilaamaan lapsille taksin kolmeen eri harrastukseen. En ihan ymmärrä, että mikä sinua riepoo siinä, että tämä systeemi sopii meille. Te teette kuinka teille sopii ja me taas kuinka meille sopii. Meille nyt sattuu sopimaan tämä, että koti menee meillä minun työni edelle ja meillä on siihen mahdollisuus. Tiedän, ettei kaikilla ole mahdollisuutta siihen, että toinen on kotona ja ymmärrän heitä täysin. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että jonkun mielestä erilainen katsantokanta, kuin oma, on väärin. Jos miehesi ehtii tehdä kotitöitä niin kuinka pitkää työpäivää hän tekee? Minun mieheni on töissä päivisin 12-16 tuntia. En kyllä kehtaisi hänelle sunnuntaina(ainoa vapaapv) sanoa, että tänään onkin sinun siivousvuorosi.
kotiin liittyviä töitä. Miksi/mitä järkeä on teettää miehellä 12 tuntisia päiviä ja olla itse kotona?
Onko teillä ihan pieniä lapsia? Vauva -ja taaperoikäiset ottavat enemmän voimia kuin vanhemmat. Ainakin meillä esikoinen valvotti öitä 1,5 saakka. Minä en loisi, vaan teen tärkeää työtä kasvattamalla yhteisiä lapsiamme. Tekstistäsi voisi sanoa todellisuudessa: Siitä puhe mistä puute. Muuten ei niin välittäisi toisten elämästä. Sinun tapauksessasi siis puute on rahasta ja vapaa-ajasta ;)
tekemästään työstä. Eli kukaan ei "teetä" kellään yhtään mitään. Itse hän on työnsä valinnut, joten mikä minä olen sitä kieltämään? Mies tietää, että olen päivisin täystyöllistetty lasten kanssa ja arvostaa sitä. Tämä on molempien yhteinen päätös. Miksi olet niin kiinnostunut muiden elämästä? Miksi kaikkien täytyisi tehdä, kuten sinä/ te teette? Jokin vain ilmeisesti kaihertaa.
voit sanoa, että teet samat työt kuin joku toinen tuntematta ihmistä? Laiska töitään luettelee... Täytyy kyllä sanoa, että jollei kotona pitkästy kun lapset ovat jo koulu-ikäisiä, niin osaa kyllä työllistää itsensä kotona. Aiempaan kirjoittajaan viitaten jos tekee vaikeita ompelutöitä niin ilmeisesti on alan ihmisiä ja mikäs sen mukavanpaa kun voi hyödyntää taitojaan? Itse en ainakaan työpäivän päälle ala kaivaa ompelukonetta esiin. Tuskin kukaan pakottaa puolisoaan pitkiin työpäiviin. Ehkä se toinen vaan on työhullu.
en vaan tajua, että naiset jotka jää kotiin, aina ja joka paikassa selittävät, miten kovaa työtä se on. Olen itsekin ollut kotona enkä millään meinannut saada päiviä kulumaan. Oli ok talo ja sen hommat minun vastuulla. ei tilattu puita valmiina, lämmitettiin pelkästään puulla jne.
ihminen ei osaa itseään työllistää, niin huonolta näyttää. Eipä tuo ole muuta kuin mielikuvituksen- ja auttamishalun puutetta. Vanhainkodit, seurakunnat ja kaiken maailman työttömien ja mummojen kerhot ottavat talkootyöläisiä vastaan avosylin. Itse en tunne ketään kotiäitiä, joka valittelisi työnsä raskautta. Et kai sinä yritä tunkea heille lapsiasi ilmaiseen hoitoon? Sitten ei mikään ihme jos alkaa "rankat päivät"-selittelyt. Kotejakin on paljon erilaisia. Toisissa ei esim.askarrella lasten kanssa ettei tule sotkua... Askartelumateriaalin keräys on mukavaa luonnossa retkeilyä ja siihen saa uppoamaan tuntitolkulla aikaa. Jos on kunnon kokoinen puutarha niin sieltä ei keväisin ja syksyisin työt lopu jos haluaa sen olevan upeassa kunnossa.
Et siis tehnyt mitään kotona? Ja lapsesi olivat kuin unelmia. Olitko kovinkin nuori? Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mutta asiaan, miksi ylipäätään mietit tällaisia asioita? Katso syvälle peiliin ja mieti missä sinulla oikeasti mättää?
Minä taas tunnen myötähäpeää sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka luulevat, että kotiäitinä kaikki tulee automaattisesti tarjottimella, eikä tarvitse tehdä mitään.
Tämän aloituksen täytyy olla provo.
että kun vaimo raataa kotona, niin saa ajella tuliteräautolla, kalliit vaatteet ja turkki päällä.
Kuule kyllä tähän tottuu hyvin, ei mua hävetä. Ennemmin mua hävettäis ajaa vanhalla kuppanalla risat farkut kirppari takki päällä!
että nää kotiäidit jotenkin hehkuttaa sitä kotiäitiyttään. Itse olin lapseni kanssa kotona vuoden ja täytyy sanoa, että päivät oli toooooodella pitkiä, kun ei ollut mitään tekemistä. Asunto oli tiptop, ei sitä vaan keksinyt mitään tekemistä. Nyt olenkin onnellisesti taas työelämässä. Jokainen hankkikoon itse rahat elämiseensä, just niin!
vaan perheen yhteisiä. Naurattaa vähän tuollainen minun ja sinun rahat systeemi.
jos mieskin väsähtää ja alkaa katsella sellaisen naisen perään, joka käy töissä ja hoitaa itse omat raha-asiansa. Meinaan, että jos meille joskus tulee lapsi, niin naiseni saa olla kotona äitiysloman ajan, ei pidempään. eihän hänkään elättäisi minua, jos jäisin töistä pois, kotiin.
Ajatteleeko kukaan teistä sitä lasta.... että pienelle on hyvä olla vanhemman kanssa kotona ensimmäiset vuodet? Ja kyllä, minä ajattelin elättää miestäni sen aikaa kun hän kotona lapsen kanssa on. Syksyllä tehdään vaihto ja minä lähden niska limassa raatamaan perheen eteen, jotta mieskin saa osuutensa leppoisista päivistä lapsensa kanssa. Ajatelkaa nyt vähän omaakin napaa pidemmälle. Eikä ne päivähoitomaksutkaan halpoja ole... mutta jos et halua elättää vaimoasi, tuskin lastasikaan...
Noin minäkin ajattelin ennen lasta, että heti vanhempainvapaan päättymisen jälkeen töihin, mutta kummasti mieli muuttui kun lapsi alkoi lähestyä sitä 10 kk ikää. En pystynyt viemään hoitoon lasta joka ei osannut puhua, kävellä tai saati syödä itse. 1,5-vuotias on jo paljon valmiimpi menemään hoitoon kuin alle vuoden vanha.
lähtemään. tai tekee sitten vaikka kotona jotain etätyötä, että hankkii pirtin pöytään leipää, kuten minäkin.
miten kenenkään raha-asiat,kotona olot ja töihin menot muille kuuluu.
hommattu koti ja auto, niin on kyllä ihan varma asia, että molemmat myös maksaa niitä pankkiin. Päivänselvä asia.
Niin että vielä ei ole sitä lastakaan ja nyt jo ollaan sitä kuitenkin päiväkotiin laittamassa... Heh heh. Sitten kun se lapsi tulee niin huomaat ehkä että siinä on kyllä kädet täynnä töitä kun puolisosi hoitaa TEIDÄN (ei hänen) lasta ja tekee kotityöt. Jos ei yhden lapsen kanssa niin viimeistään kahden lapsen. Olen kuullut ystäväni mieheltä kommentin, että hän ei ikinä pärjäisi näin hyvin kahden alle 2v lapsen kanssa kotona. On päiväunet, ruoka-ajat, vaipat, kotityöt, yövalvomiset, ulkoilut jne jne. Rahallisista syistä ymmärrän jos toinen vanhemmista ei voi jäädä lasta hoitamaan kotiin vaan pitää laittaa hoitoon. Sitä en ymmärrä että töihin pitää mennä siksi että mies haluaa naisenkin tienaavan "omat" rahansa. Mitkä ne omat rahat sitten onkaan kun se lapsi siihen tulee ja valtaosa ostoksista menee lapsen tarvikkeisiin... Vinkkinä sinulle, että älä ala tekemään lasta naisesi kanssa jos etukäteen suunnittelet jo katselevasi muita naisia etkä osaa aikuismaisesti suhtautua siihen että lapsi on teidän yhteinen lapsi eikä mikään naisesi oma projekti!
toki tiedä, mutta kyllä minä olen ainakin elättänyt miestäni hänen ollessa kotona lasten kanssa hoitovapaalla jo kolmen lapsen jälkeen. Ja mielelläni olenkin elättänyt, kun olen tiennyt, että lapset saavat olla hänen kanssaan kotona, eikä heidän tarvitse mennä hoitoon mihinkään vieraalle. Mieheni ei myöskään halunnut lapsia hoitoon, koska lastemme kasvatus on hänellekin tärkeä asia. Raha tulee vasta sen jälkeen. Minä lasken sen niin, että jos palkkaisin meille kodinhoitajan hoitamaan ne asiat, joita mies hoitaa kotona, niin palkkani hädin tuskin riittäisi siihen. Mielelläni maksan miehelleni siitä, että tiedän lasten ja kodin olevan hyvässä hoidossa. Jos lapsi tehdään yhteisestä halusta, niin eikö ole ihan reilua, että lapsesta aiheutuvat kulutkin puolitetaan? Ja lapsesta johtuvia kuluja ovat myös kotiin jäävän palkanmenetykset, urakehityksen hidastuminen, eläkkeen kertymän menetys ja paljon muuta.
Kuulostaa siltä, että teidän ei kannata hankkia lapsia. Kyllä niihin menee väkisinkin rahaa. Jos oikeasti tärkeintä elämässä on kerätä rahaa, niin lapsia ei todellakaan kannata hankkia. Eli marssit suoraan steriloitavaksi, niin varmistat sen, että saat ihan itse pitää rahasi eikä tarvitse maksaa lapsen hyvinvoinnista aiheutuvia kuluja.
varoituksinesi! Meille on tulossa vauva syyskuussa. Ihmisen tärkein tehtävä ei ole kerätä rahaa, mutta jos koti on yhdessä hankittu niin yhdessä se myös maksetaan
kun on niin ahne isä, että 9kk vauva laitetaan hoitoon hankkimaan kaikki mahdolliset sairaudet ja rikotaan lapsen perusturvallisuus täysin. Toivottavasti tunnet edes pienen piston sydämessäsi, kun viet itkevän pikku nyytin, joka ei osaa kävellä eikä sanoa sanaakaan, joka aamu aikaisin hoitoon - ihan vaan sen vuoksi, että et halua hänestä koituvan kustannuksia. No, muut ihmiset ovat sitten todistamassa hänen kävelemään oppimistaan ja ensimmäinen sana saattaakin olla sitten hoitotädin nimi, kun kerran tädin kanssa viettää enemmän aikaa kuin omien vanhempien. Mutta, jos vanhemmat on tuollaisia, niin ehkä hyvä niin. Kannattaisikohan vielä harkita, että adoptoisitte lapsen sellaiselle perheelle, joka käsittää, että raha ei ole mitään verrattuna isän ja äidin rakkauteen, jota te ette osaa antaa!Surullista!
pienestä pitäen, että jokaisen täytyy tässä elämässä tehdä töitä rahan eteen. ei tule sellaista pullamössölasta meille, joka ei itse osaa tehdä muuta ,kuin käydä paskalla :D
vauva, joka ei vielä osaa kävellä eikä puhua, osaa vielä ottaa opikseen tuosta työnteostakaan. Ainoa viesti, jonka hän saa siitä, että olette mieluummin töissä, kuin hänen kanssaan, on se, että aikuisiin ei kannata luottaa ja hän ei ole toivottu tähän maailmaan. Siitä seurauksena psyykkiset ongelmat ja a vot - lapsestanne tulee yhteiskunnan elätti ja pitkäaikaissairas! Hemmetti, kun tuollaisten aikuisten annetaan tehdä lapsia yhteiskunnan hyysättäviksi, kun eivät viitsi itse hoitaa!
Onko tehnyt paljonkin töitä. Tai Hagmanin vaimo. Tai Selänteen vaimo. Tai Räikkösen vaimo
ja eikö ne oo jotain malleja ammatiltaan? tuskin ainakaan mitään kotiäitejä vaikka yrittäisivätkin semmosta vakuuttaa.
Kyllä kotiäidit on huvinsa ansainneet. Olisipa minullakin rikas mies. Kotiäitiys käy työstä ja mies on ollu muksua vääntämässä. Ja jos äiti voi hyvin, lapsikin voi hyvin....
Minulla on uusi auto, pidän merkkivaatteista (puen myös lapseni hyvin) ja harrastukseni ovat kalliit (samoin lasten) ja maksan kaiken itse. Minulla ei ole edes miestä! Hyväpalkkaisella työllä kaiken olen ansainnut ja maksanut.
jos oot joku yyhooressukka?
ovat olleet työssäkäyviä äitejä ennen lapsia, joten autot, vaatteet yms... on ehkä jo maksettuja. Mulla oli ainakin se tilanne, että oli paljon jo kaikenlaista valmiina - enkä sitten kotiäitivuosinani paljon mitään ostellut, mutta ihan kivoissa vaatteissa ja hyvällä autolla ajelin. Ja minä olin paitsi kotiäiti myös yksinhuoltaja - mies otti ja katosi, joten rahaa ei sieltä suunnalta ole tullut.
Kirjoitan nyt tähän ketjuun vaikka yleensä en vaivautuisi. Eli minua ei kiinnosta vähääkään mitä joku muu ajattelee siitä että olen kotona hoitamassa lapsiani. Ei kiinnosta se että mitä joku muu ajattelee vaatteistani tai harrastuksistani. Tiedän tekeväni tärkeää työtä kun hoidan meidän lapsiamme. Mikä tärkeintä, mieheni arvostaa panostani ja rakastaa minua mielettömän paljon. Kaikki ketkä loukkaantuivat ap:n tekstistä niin jättäkää tuommoinen omaan arvoonsa. Toivottavasti ap:llä ei ole vaimoa ja lapsia, sääliksi käy heitä jos on.
Mies hoitaa työnsä ja minä kaiken muun. Omaa työtäni olen ahkerasti hoitanut ennen kotiin jäämistä, joten rahaa on sieltäkin säästössä. Muttamutta, kyllähän se isäntä viime Nykin matkalla Guccin laukun osti, ja itse olin paikan päällä valkkaamassa :) Vanhoina varastossa on jo Guessiä, Burberryä, Coachia, LuisVuittonia ja Pradakin. (kenkiä myös) :) Ja meillä on useampi hieno auto, on maastureita(yksi sellainen, joita Suomestä löytyy vain tämä meidän kappale), ja pari tavallista perheautoa. Ja minäkin niillä kaikilla ajelen. Ja meillä on iso kivitalo, jota kelpaa siivota ja laittaa. Yhteisestä sopimuksesta minä jäin kotiin, ja koska minä hoidan kaiken lukuunottamatta mieheni työtä, hän saa siitä hyvästä maksaa minunkin puolestani, vaikka paljon kustannan omastakin pussista. Ei tässä kumpaakaan hävetä, vaan kumpikin tekee oman osansa töistä ja kumpikin ollaan onnellisia. Ja hyvällä omalla tunnolla hankitaan kaikkea kivaa ja välillä reissataankin. Harrastuksiin minulla ei tosin ole aikaa, koska mies on koko ajan duunissa ja jotta ansaitsisin omani, on minunkin tehtävä kotona ahkerasti töitä. Tosin ensi kesänä mennään taas yhdessä hyppäämään laskuvarjolla. Tämä harrastus aloitettiin yhdessä jo kolmisen vuotta sitten... Ja tämä ei muuten sitten ollut liioittelua. Kylläpä toiset on kateellisia... Yhteisetä sopimukse
minä taas en ymmärrä tätä sun rahat ja mun rahat systeemiä. kerta yhdessä asutaan ja on yhteinen lapsi, kenties naimisissakin, miksi pitää olla ne omat rahat molemmilla??? meillä on hyvin toiminut yhteiset rahat -periaate. se kenellä on rahaa maksaa laskut ja ostaa ruuat. nyt mies maksaa vuokran ja muut laskut ja minä ostan ruuan, koska miehen rahat loppuu noitten laskujen jälkeen. ja kyllä, mies maksaa myös minun laskuni esim.puhelinlaskuni. eiköhän se ole jokaisen perheen oma päätös kuka käy töissä ja kuinka kauan ja kuka elättää kenet. niin ja näetkö aina niitten kotiäitien vaatteiden merkin??? kerta sanot että kotiäideillä on aina merkkivaatteet päällä?? näetkö housujen sisään tai perseen kohdalle mitä siellä lukee?? tiesitkö että moni halpisvalmistaja tekee samalaisia vaatteita kuin ne bronxit ja miss sixtyt jne. itelläni ainakin on paljon samanlaisia(täysin samanlaisia)housuja kuin kaverillani joka käyttää ainoastaan miss sixtyjä, mun housuissa ei vaan perseenkohdalla lue miss sixty.
sua kohtaan kun JOUDUT käymään töissä ja vielä hoitamaan lapset ja kodin päälle.
Jos mies meinaa päivät pitkät töissä paahtaa, sen jälkeen autoja ropata ja kavereiden kanssa yömyöhään kahvitella, ajella prätkällä tms, niin minä silloin joudun yksin hoitamaan lapset, kodin, ja kaikki niihin liittyvät tehtävät. Eikä minulla ole minuuttiakaan vapaa-aikaa, koska mies nauttii siitä minunkin edestäni. Ja jos mies haluaa pitää yllä samoja elintapoja ja vapauksia kuin ennen lapsia, niin saa siitä hyvästä minulle siitä maksaakin, koska minä sen mahdollistan, että miehellä on kaikkien herkkujen ja huvitusten lisäksi myös perhe. Paljon saan, mutten mitään ilmaiseksi. Kyllä minun elintasoni eteen olen paljosta luopunutkin. Esin vapaa-ajasta ja harrastuksista. Sen kerran kun jonnekin lähden, voit olla varma, että otan Hummerin alle ja Burberryn olkapäälle roikkumaan. Ja muksutkin on ihan kivasti puettuna :)
antaa miehesi elää kuin poikamies ja itse sitten koet, että "raadat" perheen eteen. Jos mies on tuollainen, niin kannattaa miettiä, että kuinka kauan sitä kiinnostaa "perhe-elämä"
minuuttiakaan? Ei kuulosta kovin todelliselta hei.
No okei, ehkä minuuttiakaan oli hieman liioiteltua, tosin jos haluan yksinlähteä jonnekin, joudun pyytämään äitini tai siskoni vahdiksi, koska mies on tosiaan aamusta yömyöhään töissä, myös viikonloppuisin ja harvoin näkee lapsia edes hereillä. Yhdessä joskus harvoin perheen kesken jotain ehditään, mutten esim voi yksin mitään harrastaa, ja aina lapset mukana mihin tahansa menenkin. Eihän tämä aina mitään herkkua ole, mutta jotain etuja tästäkin tilanteesta olen saanut.
tuollaiseen osaan? Mies elää ku poikamies ja sinä teet kotona kaiken. kohtahan mies huomaa, että pärjäät yksinkin kaiken kanssa ja lähtee muualle harrastamaan.
Niin, kyllähän tämä osaksi oli tiedossa jo ennen lapsia. Toisaalta, tämä toimii juuri niin, että mies saa tehdä töitä, eikä paljoa muusta tarvi välittää, ja vastineeksi (korvaukseksi) minä saan materialistisesti mitä haluan. En tietenkään mitään älyttömyyksiä, mutta ostosrahaa piisaa, ja hienot autot on käytettävissä. Mies on tosiaan suuren osan vuorokaudesta töissä (oma firma). Näillä näkymin siihen tulee jossain vaiheessa lähivuosina helpotusta kuitenkin. Mutta näin mennään toistaiseksi. Eli koska olen suurimman osan ajasta yksi, miehen on turha mutista, jos haluan jotain, mitä hän kykenee antamaan. Mitä tuohon eroamiseen tulee, kamalaa sanoa näin, mutta ehkä juuri siksi otan nyt kaiken minkä saan irti (kaiken minkä ansaitsen), koska eron tullessa eteen minä jään avioehdon takia puille paljaille. Siinä on osasyy siihen, miksi meillä mies saa mennä, mutta siitä hyvästä saa minulle maksaakin. Kyyniseltä kuulostaa, mutta minkäs teet...
Hän ostelee muitakin naisia sinulta salaa. Onhan hän tottunut, että naisen voi ostaa rahalla. Mikä on sinun arvosi, oletko todellakin ostettavissa miehesi silmissä? Itse en koskaan menisi noin alas. En siis ole kaupan.
Voin kyllä suoraan sanoa, ettei raukka työltänsä ehdi, vaikka sitten haluaisikin. Harva nainen sitä paskaista duunaria himoitsee... Anyway, pointti oli siinä, että meidän suhde toimii tällä lailla, emme riitele ja olemme yhä rakastuneita, vaikkemme ehdi näkemään paljoa. Mielestäni vain jos jotain haluaa saada, niin on pakko antaakin...mies haluaa jatkaa työtänsä ja saa luvan minulle antaa sitten vaikka rahallista vapautta, jos ei muuta tässä tilanteessä pysty. Eipä sitä koskaan toisen suhdetta voi täysin ymmärtää. En minäkään ole kaupan, otan vain sen, minkä ansaitsen.
nää isäänsä koskaan ja isää ei näytä edes kiinnostavan..Ei kuulosta hyvältä suhteelta,katsoo asiaa kenen osalta vaan.En olisi koskaan tehnyt tuollaisen miehen kanssa lapsia koska se on todella väärin lapsia kohtaan.
Onhan tilanne hieman ikävä tällä hetkellä, mutta kuten sanoin, tilanteeseen on tulevaisuudessa muutosta luvassa, kun firma saadaan myytyä. Toisaalta parempi tämä on kuin, että olisi yksinhuoltaja. Nyt sentään on puitteet ja turvallisuus kunnossa, ja vaikka miestä ei paljoa näy, parisuhde on kuitenkin ihan hyvä, ja silloin kun aikaa on, mies on myös hyvä isä, vaikkei pystykään paljoa olemaan läsnä. Parempi meillä on nyt olla lasten kanssa kuin pienessä vuokrakämpässä ilman autoa, ja ilman rahaa. Ja ilman miestä tai isää lainkaan. Tämä nyt meni jo ihan asian vierestä kun miettii alkuperäistä viestiä. Niin valitettava kuin tilanne välillä on, tällaista on monessa tuntemassani perheessä, jossa toisen vanhemman on syystä tai toisesta tehtävä paljon töitä. Eipä sitä ulkopuoliset voikaan oikein ymmärtää.
perhe-elämästä? Äiti hyysää kotona, ajelee hienolla autolla Isä on töissä ja kun ei ole töissä, viettää mielummin aikaa kavereiden, kuin perheensä kanssa.
Mitä ihmeen väliä sillä on, minkälaisella autolla äiti ajelee? Jos meillä nyt on uusia ja isoja sekä siksi turvallisia autoja, niin onko se muilta pois. Autot olivat meillä jo ennen lapsia, joten miksi nyt vaihtaisin halpaan ja huonoon? Miten luulet, että autot vaikuttavat lasten käsitykseen perhe-elämästä? Onko se jollain tavalla huono asia? Äiti hyysää kotona, koska se on minun työni. Siitä minä "palkkani" saan, sen lisäksi, että saan itse kasvattaa omat lapseni. Näin on ollut useissa perheissä vuosisatojen ajan. Mikä vika siinä on? Kuten sanoin aiemminkin, työ vie valtaosan mieheni ajasta(yksityisyrittäjä ja duunari), eivät kaverit. Kavereita näkee jos on aikaa. Näen minäkin, mutta lapset nyt ovat useimmiten mukana. Kyllä näin on useassa perheessäm jotka tunnemme. Eihän tämä tilanne ole mikään ideaalinen, kun vertaa siihen, miten voisi olla, mutta asiat ovat meillä kuitenkin hyvin verrattuna moniin muihin. Miksi takertua esim juuri tuohon autoasiaan? Onko ihmiset todella niin katkeria siitä, mitä toisilla on? Oma isäni oli kotona enemmän, mutta olikin alkoholisti. Mielestäni lasteni isä antaa huomattavasti paremman esimerkin, vaikkei olekaan usein kotona. On sentään ahkera ja rehellinen työntekijä ja hyvä aviomies. Ja edelleenkin meidän parisuhteessamme ei mitään vikaa ole, olemme hyvinkin onnellisia, vaikkemme voikaa aikaa viettää yhdessä niin paljon kuin haluaisimme.
ei anna lapselle mitenkään tasavertaista kuvaa eri sukupuolta omaavista ihmisistä. toinen raataa töissä, toinen käyttää toista hyväkseen taloudellisesti. toinen ei näe lapsiaan kuin harvoin, toinen on lasten kanssa koko ajan. Luulen, ett esi, tyttöpuoliselle lapselle isän kotonaolemattomuus vaikuttaa siten, ettei hän kykene luottamaan miehiin isompana. Ja pojasta tulee helposti mammanpoika, joka ei kykene oma-aloitteellisuuteen vaan odottelee, että mamma pukee ja mamma hoitaa :D
Kuitenkaan en ole yksinhuoltaja, jonka lapsilla etä-isä huitelee jossain, jolloin lapset ilman mallia jäävät... on se sääli kun perustelujesi mukaan kaikista yksinhuoltajien lapsista kasvaa vinksahtaneita luusereita. Aika yksipuolisesti ajateltu. Lasten normaali kehitys saattaa häiriintyä jos toinen tai molemmat vanhemmat toistuvasti tuottavat pettymyksiä odotuksien suhteen, mutta enpä usko, että meillä näin olisi tapahtunut, kun kaikki sujuu kuitenkin hyvin. Lapset ovat fiksuja, reippaita, oma-aloitteisia ja yleisesti todella hyväntuulisia. Niinpä en oikein usko, että elämämme jollain tavalla traumatisoi lapsiamme tulevaisuudessakaan. Tällä tavoin heillä on aina läsnä rakastava vanhempi, ja samalla heidän tulevaisuutensa on hyvin pitkälle turvattu, samoin kuin mahdollisuudet parhaaseen mahdolliseen elämään. En haluaisi heittäytyä puolustuskannalle, mutta mitenkään ei voi perustella sitä, että minä käyttäisin miestäni taloudellisesti hyväksi. Minä teen kotona töitä elantoni ja lasteni eteen, jotta mies voi tehdä meidän kaikkien eteen saman. Kyllä minäkin hyvätuloinen olin ennen kuin kotiin jäin yhteisestä päätöksestä, ja rahaa riittää säästöistä vieläkin. Mitään ihmeellistä ylinääräistä emme ole kotona ollessani hankkineet, vaan kaikki pelit ja vehkeet ja lelut hankittu jo ennen lasten syntymää. Samoin autot ja oma talo. Reissussa olemme pari kertaa käyneet ulkomailla ilman lapsia. Ei tässä kukaan toista käytä hyväkseen, tai jos niin on, niin silloin se on molemminpuolista. Mies nakittaa minulle kotihommat ja minä nakitan miehelle rahan tienaamisen :) Yhteenvetona vielä, että on aikamoista yleistämistä tuo, mitä lasten kehityksestä sanoit. Ydinperheissä tuollainen on todella harvinaista, jopa olematonta, kun vertaa niihin, kenellä oikeasti puuttuu toinen vanhempi. Tai vielä pahempi, että paikalla olisi vanhempien irvikuvat, jotka jo läsnäolollaan saattavat vahingoittaa lapsen psyykeä. Ja niissäkin tapauksissa lapset hyvin todennäköisesti kasvavat täysin normaaleiksi ja vastuuntuntoisiksi ihmisiksi. Riippuu ihan siitä, millä mentaliteetilla heidät kasvattaa, ja joutuvatko he ehkä esim riitoja katselemaan, jollaista meillä ei juuri koskaan ole tapahtunut, koska kaikki ovat tähän järjestelyyn tyytyväisiä. Enemmänkin psykologiaa ja kasvatustieteitä lukeneena voin sanoa, että monen muunkin asian täytyy olla pielessä, ennen kuin lapsille kävisi niin kuin esimerkissäsi arvioit. Vielä tuosta tasa-arvosta tai tasavertaisuudesta... niin ihanaa kuin se olisikin, miesten ja naisten välinen täydellinen tasa-arvo on jopa nyky-yhteiskunnassa vieläkin monissa asioissa mahdotonta. Kuten esim palkkaerot monilla aloilla todistavat. Itse en näe väärää siinä, että on erikseen miehen ja naisen "roolit", kunhan niitä osataan tarpeen tullessa hieman sekoitella keskenään ja tehdä kompromisseja. Molemmat ovat yhtä arvokkaita vaikkakin hyvin erilaisia.
Mites ennenvanhaan? Lapsista tuli varmaan tosi "vinksahtaneita" kun äiti oli aina luonnollisesti kotona puuhaamassa ja isä töissä. Hyvin perinteinen jako ollut kautta aikojen. Toista se on nykypäivänä, kun lykätään vieraalle hoitoon, kun ei jakseta itse hoitaa :D ..ja lapsi ei kärsi siitä, kun ei näe kumpaakaan päivisin. Ei äitiä eikä isää! Reilua lapselle? Jo on sulla kommentit. Lapsen tuleva oma-aloitteellisuus on ihan kasvatuskysymys. Ei riipu siitä hoitaako äiti (tai isä) kotona lastaan, vaan miten hoitaa.
Mistäs sinä tiedät muiden raha-asiat? Vaikka minä olen kotona lapsen kanssa, ei meillä isompaa pulaa rahasta ole. Aiemmat tulot kyllä turvaavat menon vielä joksikin aikaa. Kyllä minä elän niin kuin ennenkin, enkä ala elitasoani ja tapojani kateellisten takia muuttelemaan. Jos perheessä on hienoja autoa, miksi pitäisi alkaa paskalla autolla ajelemaan siinä vaiheessa kun perhettä on?
Mitä ihmettä? Jos on varaa moiseen, miksi se sinua kiukuttaa. Moni hyvätuloinen mies toivookin, että vaimo olisi kotona ja hoitaisi kodin ja lapset. Meillä ainakin systeemi on toiminut vallan hyvin. Mies voi keskittyä töihin ja kotihommat ovat minun heiniäni. Lapsia kasvatamme tietenkin yhdessä ja toki vietämme yhdessä muutenkin paljon aikaa. Vaikka mies on se joka tienaa, rahat ovat yhteisiä ihan niin kuin koti ja lapsetkin.
Hmm.. jännä että tämä aihe puhutti näin paljon.. hmm.. hmm..
kalahtaa :D
selvä kysymys. Toteamuksen perään ei tarvitse laittaa kysymysmerkkiä, jollei siis halua lukea muiden mielipiteitä asiasta.
Alkuperäinen kirjoittajahan älähti ensin. Olisiko syytä miettiä miksi? ;)
Hau, ja Viu.
Nytpähän miehelläni on odottamassa lämmin ruoka, koti siivootu ja pyykit pesty , kun kotiin palaa töistä.Enää jää jäljelle lasten kanssa leikkiminen. Entäpäs kun molemmat ovat töissä...miehen on autettava ruoanlaitossa, siivoamisessa, pyykkäyksessä, lastenhoidossa töiden jälkeen!! Kyllä meillä mies ainakin nauttii, kun aamulla voi rauhassa lähteä töihin ilman tarhaanvientirumbaa, ja illalla on iloisia ja virkeitä lapsia kotona odottamassa.
vain sen puolen, joka ei ole todellista.
Näenhän minäkin kotiäitinä vain toisen puolen. Minä nautin siitä, että saan olla kotona hoitamassa omia lapsiani ja mies siitä, että paljon on valmiina kun kotiin pääsee. Aikansa kutakin...nyt nautitaan tästä tilanteesta. Kyllä meillä ainakin mies tietää, mitä on kun molemmat ovat töissä...kokeiltu on. Kuka sen päättää, mikä on todellista ja mikä ei? Tämä hetki on todellista missä eletään tällä hetkellä. En mä ainakaan elä sillä lailla, että tämä hetki on ns. feikkiä ja todellinen elämä on sitä, että molemmat ovat töissä. Suurinta elämäähän tämä on kun saa olla lasten kanssa mahd. paljon ja mies myöskin, kun ei kotityöt paina päälle. Koitahan sinäkin nauttia elämästäsi ajattelematta, että joku elämä ei ole todellista ja joku on.
olemaan pelkästään kotiäiti. minä haluan näyttää, että ihan itse osaan erinäisiä asioita ja voin niillä tienata oman leipäni, maksaa omat laskuni ja maksella kotia yhdessä ja tasavertaisena mieheni kanssa. Eikö siinä pidemmän päälle tule hieman omituinen olo, kun vaan kotona on, kuin siivoojana?` Oma ammattitaito ja koulutuksesi (jos sellaista edes on) menee "hukkaan" Sitten joskus, jos meinaat palailla työelämään, ovat sinua nuoremmat vieneet paikkasi ja pitäneet itsensä ammatillisesti ajan tasalla. Eikö tällaisetkaan asiat vaivaa/harmita sinua? Miksi miehen pitäisi elää puhtaassa kodissa tekemättä itse sen eteen mitään? Kummallinen asetelma!
Pieni lapsesi ei ymmärrä eikä näe, vaikka kuinka yrität "näyttää" jossain kodin ulkopuolella osaavasi milloin mitäkin. Hänelle on paljon tärkeämpää, onko äiti tai isä yleensä maisemissa vai ei. Saako kokea äidin/ isän rakkautta ja turvaa päivisin, saako kokea stressittömän lapsuuden? Eikö tällaiset asiat vaivaa/ harmita sinua? Miksi lasta pitäisi päivittäin hoitaa kodin ulkopuolinen vieras iminen? Kummallinen asetelma!
Ei minulla parissa vuodessa ehdi tulla olo, että olen "vain" kotiäiti. Tiedän olevani muutakin, mutta paikkani on tällä hetkellä kotona. Ja kyllä...ammattitaitoa ja koulutusta on, jos sitä epäilet. Olen ala-asteen opettaja. En edes pelkää menettäväni paikkaani, sillä minulla on virka. Minua ihmetyttää se, että alussa säälit miehiä, että he raatavat niska limassa töissä ja akat vain kotona. Nyt sitten sanot, että miehet saavat elää puhtaassa kodissa tekemättä mitään!?! Ei asia varmaankaan ole noin mustavalkoinen kenenkään perheessä. En ymmärrä, miksi jaksat vänkää tästä asiasta, jos omat arvosi ovat erillaiset kuin toisilla. Toiset arvostavat kotiäitiyttä joidenkin kotiäitien miehet arvostavat kotiäitiyttä. Ilmiselvästi sinulla on luulo, että me kotiäidit olemme kouluttamattomia, miesten siivellä eläviä pummeja. Se on sinun mielipiteesi.
nää kuwailemas mutsit on itse voittaneet ne rahat tms waik lotos?